Koulutiellä sukupolvien ketjussa

Paula Moilanen: Repun salaisuus. Kuvitus Ulla Etto. 164 sivua. Lasten Keskus 2014.

Paula Moilanen tunnetaan lapsille ja varhaisnuorille suunnatuista faktaa ja fiktiota yhdistävistä kirjoistaan.

Repun salaisuus pohjautunee pitkälti Moilasen ja hänen sukunsa vaiheisiin. Idea on samankaltainen kuin Keinuhevosessa (Lasten Keskus 2011).

Repun salaisuudessa eläydytään vuosiin 1922, 1946–47 ja 2014.  

Isoisän lapsenlapselleen 1920-luvulla tekemä puinen kynäkotelo siirtyy suvun jäseneltä toiselle. Paavon lapsuus on työntäyteistä mutta luonteeltaan uteliaana Paavo ammentaa lähipiiristään paljon jännittäviä kokemuksia. 

Vaihtelua Paavon arkeen tuo isovanhempien, tuoran ja tummun, kanssa tehtävä kalastusmatka Ohtakarille. Paavon pitäisi myös aloittaa kiertokoulu, mikä jännittää ja kutkuttaa pojan mieltä. Tuora tekee Paavolle puisen kynäkotelon, joka liennyttää vähän koulun aloittamiseen liittyvää jänniystä. 

Paavon kiertokoulun ulkoiset puitteet ovat vaatimattomat. Opettaja
 jakaaaluksi kaikille rihvelitaulut. Ulla Eton kuvitusta Paula Moilasen
lastenromaaniin Repun salaisuus, Lasten Keskus 2014.
 

Toisessa osuudessa eläydytään sodanjälkeisiin murrosvuosiin. Maijan isä Paavo on joutunut sotavangiksi Neuvostoliittoon ja hänestä ei ole sittemmin kuultu mitään. Äiti menee uusiin naimisiin ja muuttaa Sodankylään Onnin kanssa. Sinne olisi tarkoitus rakentaa uusi koti koko perheelle. Maijakin käy paikat katsastamassa, mutta lähestyvän koulunkäynnin alkamisen takia katsotaan parhaaksi, että Maija aloittaa koulutiensä Kokkolan Lohtajassa ja asuu siellä mummonsa kanssa. Tyttö saa kouluun isänsä vanhan kynäkotelon, joka on ainoa konkreettinen muisto isästä, ja siksi Maijalle niin rakas.

Maijan koululuokassa näkyy paljon trendisisustuksessa juuri nyt niin muodikkaita opetustauluja. Vasemmalla oppituntia valvoo satusetä Topelius. Ulla Eton kuvitusta Paula Moilasen lastenromaaniin Repun salaisuus, Lasten Keskus 2014.  

Kolmannessa kokonaisuudessa Maijasta on tullut isoäiti, jolle lapsenlapset ovat rakkaita. Iikan opettaja on pyytänyt oppilaiden isovanhempia kertomaan koulumuistoistaan, ja Iikan mummi Maija on innokkaana valmis haasteeseen. Iikkaa nolottaa aluksi mummin hössötys, ja mielessä häivähtää pelko, mitä muut luokkakaverit tuumaavat.  Mutta mummi järjestääkin koulumuseossa koko luokalle niin unohtumattoman vanhanaikaisen koulupäivän, että Iikan hämmennys muuttuu pian innostukseksi.

Näkymä nykypäivän modernista koululuokasta digitaalisine
oppimisympäristöineen. Ulla Eton kuvitusta Paula Moilasen lastenromaaniin
Repun salaisuus, Lasten Keskus 2014.

Moilasen kerronta on eloisaa. Nykylapsille vieraat ja murteelliset sanat on selitetty kunkin luvun lopussa. Kirjan lopussa on vielä käytettyjä lähteitä, mukana paljon paikallishistoriaa ja koulunkäynnin historiaa. 

Repun salaisuuden kuvitus on Ulla Eton, jonka nimi jäi rouva Huun mieleen muutaman vuoden takaisesta Lapin maakuntamuseon suurponnistuksesta, historiallisesta lasten kuvakirjasta Priitu Rovaniemen markkinoilla (2009 Lapin maakuntamuseo). 

Lapsikuvaus on ilmeikästä ja Etto sijoittaa lapset usein maisemaan tai interiööriin, joka tekee tunnelmasta sävykkään ja samastumiseen houkuttelevan.

Koko sivun kuvien lisäksi Repun salaisuudesta löytyy muutamia pienempiä
kuvituksia, joissa ajankuva välittyy pienin ja kiinnostavin detaljein.
Tässä Maija kuunteleeMarkus-sedän ohjelmaa radiosta. Ulla Eton kuvitusta Paula
Moilasen lastenromanaaniin Repun salaisuus, Lasten Keskus 2014.

Etto käyttää hauskasti kollaasitekniikkaa: valokuvat esimerkiksi Topeliuksen muotokuvasta, koulutaulusta, postikorteista ja aapisesta on upotettu osaksi kuvitusta lähes huomaamattomasti.

Moilasen ja Eton Repun salaisuus on tarkoitettu isovanhempien ja lastenlasten yhteisiin lukuhetkiin ja sytykkeeksi oman suvun vaiheiden muisteluun. Tällaisia kirjoja tarvitaan, toivottavasti kirja löytää kohderyhmänsä.