tiistai 26. toukokuuta 2015

Havahtumista suomen kielen äärellä











Jaakon Runoralli. Juteinin runoja lapsille. Toimittanut ja kuvittanut Pekka-setä, 56 sivua. Marras Workshop 2014.





Pienkustantamoiden ja omakustanteiden rikkaus perustuu pitkälti siihen, että niiden mielenkiinnon kohteissa vain taivas on kattona. Tästä syystä julkaistavaksi päätyy monen erityisalan kuriositeetteja, joihin isot kustantamot eivät tarttuisi pitkillä pihdeilläkään. 

Yksi tällainen veikeä helmi on Pekka-sedän nimiin kirjattu kooltaan pieni mutta sisällöltään yllättävän antoisa runokuvakirja Jaakon runoralli, johon on koottu Jaakko Juteinin (1782–1855) säkeitä kiinnostavalla johdannolla höystettynä. Juteinia pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä kirjailijana.

Kirja sopii koulujen oheislukemistoksi ja herättämään kiinnostusta suomen kielen vivahteisiin ja kielen syntyyn. Juteinin vanhat runot voisivat hyvinkin sopia harjoitusmateriaaliksi alakouluun tai sanataidekouluun. Lapset voivat tehdä Jutenin runojen pohjalta modernit käännökset nykysuomelle muunnettuina, tai tehdä niiden innoittamina omia poljennollisia runoja!


Mikael Agricola  on kiistatta suomen kielen isä, mutta tässä kirjassa Jaakko Juteinia aivan yhtä oikeutetusti nimitetään suomen kielen kummisedäksi.



Pienten kustantamoiden ja varsinkin omakustanteiden kompastuskivenä on usein heikkotasoinen kuvitus, joka selittyy käytännön realiteeteilla: kuvitukseen ei ole erillistä budjettia eikä tekijöillä välttämättä liioin ymmärrystä kuvituksen keskeisestä merkityksestä teoksen markkinoinnin kannalta. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta voi pitää poikkeuksellisen onnistuneena. Bäcklundin kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 



Kirjan saatesanoissa nivotaan lyhyesti Juteinin merkitystä:


Vaikka suomenkielsitä kirjallisuutta oli julkaistu jo satojen vuosien ajan ennen Jutenia, juuri kukaan ei ollut julkaissut kirjoituksia sillä suomenkielellä, joka edustaa meidän yhä vielä puhumaamme ja kirjoittamaamme nykysuomea. Olkoonkin, että toisinaan kirjoitusasu poikkeaa leikkisästi nykyisestä.

Juteinia on myös luonnehdittu suomalaisen kansalisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtajaksi, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä. Parhaiten tämä Juteinin johtoajatus korostuu Arvon mekin ansaitsemme -laulussa.



Juteini oli suomalaisen kansallistunteen puolestapuhuja, mikä todentuu hyvin yhä laulunakin tunnetussa Arvon mekin ansaitsemme -runosta. Veli-Pekka Bäckman kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014.  



Elämän nautinnoista Juteini sanaili tähän tapaan:

Luonnon suuret lapsukaiset, 
awaruuden alla, 
nautitkaamme elämätä eloll´ihanalla 
Pois, pois karwaus, 
wältä weljen, huolet
– Pois, pois walitus, 
taita tuskan nuolet.

Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä 
aina niin kuin päiwän paiste syksyisellä säällä; 
pois, pois wihainen 
wäliltämme waino, 
– Pois pois salainen 
kateuskin kaino – –




Hauska oivallus on käyttää kuvituksessa myös sieluettitekniikkaa. 
Lastenkirjataiteessa alan suomalainen mestari oli Emil Cedercreutz. Myös 
Elsa Beskow käytti kuvakirjoissaan usein siluetteja. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta 
kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 

Nykyajan valistushenkisten tosikkojen kauhuksi kokoelmassa julkaistaan myös runo Nuuskan käytöstä ja Kehotus tupakkia polttamaan, joskin Pekka-setä selitysosiossa mainitseekin moiset paheet turmiollisiksi.

Piippu pojan kaunistaapi, 
miehen tekee miehekkääksi. 
Pidä poikaisen piwossas 
nyrkkisessäs´ piippunysä 
kotona kuin kylässäkin. 
Wietä aikas´weitses kanssa 
lehtisiä leikatessas´. 
Anna nenäs, alttarina  
olla aina pyhän sauwun. 
Mies on muita muhkeambi, 
jok on silmäns sauwuttanut. 
Se on kaunis katsellasi kuinga onnes´, omaisuudes, 
sauwuna on sakeana, 
kymmenessä kiekurassa kohden pilwiä katoopi.


Kirjan kuvitusta voi pitää harvinaisen onnistuneena.  Kuvitus niveltyy hyvin runoihin ja aukeamat on taitettu pääosin rauhallisiksi kokonaisuuksiksi. 

Pseudonyymin takaa löytyy Sastamalassa asuva taiteen ja kulttuurin monitoimimies Veli-Pekka Bäckman (s 1969), joka on kouluttautunut kotikaupungissaan Tyrvään koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen kivilinjalla kivenhakkaajaksi, mutta hän tekee myös sävellyksiä, musikaaleja, äänilevyjä ja kirjoja. Sastamalan keskustasta löytyvät, kaupungin satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2007 teetetyt aforismeiin somistetut kivikirjat  ovat hänen luomuksiaan. 

Bäckman kiinnostui Juteinista jo 1990-luvun alussa. Runoantologioihin oli tallentunut kuitenkin vain muutamia Juteinin runoja, joten niitä piti etsiä mikrofilmeiltä ja arkistoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei 1990-luvun alussa innostunut uudesta Juteini-kokoelmsta, joten hän julkaisi Juteinin juttuja; runoja, näytelmiä ja vähän muuta omalla kustannuksellaan. 

Sittemmin Bäckman on säveltänyt monia Juteinin tekstejä. Hänen mielestään Juteinin suomen kieli on rytmikkyydessään ja pehmeissä konsonanteissaan erityisen kiitollista sävellettäväksi.  


Bäckman innostui Jaakko Juteini -seuran kehotuksesta koostamaan Juteninin runoista myös lapsille soveltuvan kokoelman, jonka hän kustansi oman Marras Workshop -kustantamonsa kautta. Jaakko Juteini-seura  on tukenut kirjan julkaisemista. 
  



Vaikka kokoelmassa olevat Juteinin runot eivät olekaan alunperin vasiten lapsille suunnattuja, niin niiden sanoma ja elämänohjeet puhuttelevat myös lapsia ja nuoria.  

Parhaillaan Bäckman valimistelee Juteni-aiheisia runoja äänilevyksi ja konsertiksi, joka todennäköisesti toteutetaan ensi vuoden aikana Hattulan uuden Juteini-keskuksen avajaisissa.  

Monipuolinen ja tuottelias Juteini oli myös varhaisia suomenkielisiä lastenkirjailijoita. Hän oli mieltynyt valistuksen hengessä erityisesti neuvovaan, kasvattavaan, opettavaan ja huvittavaan ns. neuvokirjallisuuteen. 

Juteinin vuonna 1816 julkaisemaa Lasten Kirjaa pidetään varhaisimpana suomenkielisenä aapisena. Juteinin kirjassa antamat ohjeistukset lasten vanhemmille lukutaidon hankkimisen ajoituksesta ovat mielestäni yhä jopa ällistyttävän päteviä:

Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei lapsella siehen erinomaista halua ja taipuusta ole, ja sittekin pitää sitä ensimmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän, sillä aiwan nuorukainen on tähän työhön, koska se on päälle pandu ja rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon.

Varhaisimman suomalaisen lastenkirjallisuuden historiaa tutkinut Ulla Lehtonen on pitänyt Juteinin luomaa aapisperinnettä ajankohtaan nähden varsin modernina: sisällön lisäksi Jutenini kiinnitti nimittäin huomiota myös kielellisiin ja pedagogisiin seikkoihin. 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ah Juteini! Häneen ihastuin Juha Hurmeen Maailmankaikkeuden kautta. Kirja Voi sun juttujas, Juteini on koostettu Jaakon teksteistä. Olipa monipuolinen ja ennakkoluuloton mies. Mietti uskontoa niin, että tuotanto poltettiin roviolla Viipurin torilla. Kyllä! Keräsi sananlaskuja ja vitsejä, kirjoitti eläinsuojelusta, kirjoitti näytelmiä, filosofista pohdintaa, kiistakirjoituksia, käytösoppaan! (“Hywistä ja siiwollisista ihmisten tawoista kaikenlaisissa tiloissa”joka alkaa näin: “Säätyänsä myöten siivolliset vaatteet tulee päällensä pukea, kätensä ja kasvonsa puhdistaa, niin myös päänsä harjata, että ei hän sisälle tulisi kuin keväinen karhu.")
Huimaava mies. Olisin halunnut tutustua.
Anneli