Etsivätoimisto Jelppi, aina valppaana

Aira Savisaari & Mimmu Tihinen: Ponku, Peetu ja helppo nakki, kuvittanut Lotta Kauppi, 144 sivua, Karisto 2016.

Tiimi- tai parikirjoittaminen näyttää yhä pitävän pintansa.

Lukutaidon alkuvaiheeseen tarkoitetussa helppolukuisessa Ponku, Peetu ja helppo nakki -lastenromaanissa lasten- ja nuortentuotannostaan entuudestaan tutut tekijät, Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen, ovat arvatenkin kirjoittaneet Peetu-pojan ja Ponku-koiran näkökulmista vuorotellen lukuja.

Hiukan nukkavieru mutta jämäkkä Ponku-kulkukoira hakeutuu Peetu-pojan luokse. Ennen pitkää koko perhe hurmaantuu omapäiseen koiraan, vaikka äiti on aina ollut sitä mieltä, että koiraa ei koskaan hankita. 

Peetu ymmärtää Ponkun puhetta ja vähitellen koiran vivahteikas luonne ja ajatukset tulevat tutuiksi muillekin luottoihmisille.

Ponku ja Peetu perustavat etsivätoimisto Jelpin. Ensimmäinen haaste on löytää Arttu-sedän kadonnut keittokirja, josta löytyy niksit moneen vaivaan.

Peetun isä ottaa itselaukaisimella usein kuvia perheestään. Tässä koko originelli perhe yhteiskuvassa. Lotta Kaupin kuvitusta Aira Savisaaren ja Mimmi Tihisen lastenromaaniin Peetu, Ponku ja helppo nakki (Karisto 2016). 

Savisaari ja Tihinen ovat luoneet sympaattiset puitteet lastenromaanille. Peetu asuu harvaan asutulla maaseudulla ja käy koulua taksilla. Äiti on myymäläauton kuljettaja ja isä arkeologi. Lukiota kapungissa käyvä isosisko Jemina asuu viikot pois kotoa. Iän tuomaa viisautta edustaa isovanhempien sijasta äidin setä Arttu.

Kun Peetu salakuljettaa Ponkun kouluun, koira ystävystyy Tinjan kanssa ja keksii myös keinon Tinjaa harmittaviin lukemisvaikeuksiin:

–     Mä luen aina väärin, Tinja huokaisi. 

–     Wuh? 

–     Mun pitää välillä tankata tosi pitkään jotain sanaa, Tinja sanoi ja ääni muuttui itkuiseksi. 

–     Wuh? 

–     Vaikka kuinka yritän lukea, kirjaimet jotenkin hyppii paperilla ja vaihtaa paikkaa, Tinja kuiskasi. 

– Toisinaan sanaa pitää tankata kauan ennen kuin kirjaimet rauhoittuvat omille paikoilleen ja keksin miten sana luetaan.

Ponkusta tulee tietysti Peetun luokan oma lukukoira, jonka rauhallinen läsnäolo auttaa muitakin lapsia.

Lukukoira Ponkun synttäreitä vietetään tietysti Aleksis Kiven päivänä. Lotta
Kaupin kuvitusta Aira Savisaaren ja Mimmi Tihisen lastenromaaniin Peetu, Ponku
ja helppo nakki (Karisto 2016).  

Typografisesti hiukan outo ratkaisu on, että Ponkun näkökulmasta kerrottaessa käytetään dialogissa repliikkiviivaa ja Peetun näkökulmassa puolestaan sitaattimerkkejä.

Lotta Kaupin kuvitus on ilmeikästä ja selkeää, ja sitä myös on ilahduttavan runsaasti, kuten takakansitekstikin lupaa. Kauppi käyttää välillä kokosivun kuvituskuvissa myös sarjakuvamaista kerrontaa.