Lisää pöhinää kirjallisuuteen?

Kristiina Louhen kuvitusta Hannele
Huovin runoon Tarinapuu runokokoelmassa
Karvakorvan runopurkki, Tammi 2008

Kirjallisuuden ruuhkaviikot käynnistyvät jälleen.

Ensi viikolla julkistetaan Kirjasäätiön Finlandia-palkintoehdokkaat kolmessa kategoriassa.

Tietokirjallisuus aloittaa Finlandia-vauhtiviikon maanantaina. Keskiviikkona on lasten- ja nuortenkirjallisuuden vuoro ja perjantaina jännityksen kruunaa aikusten-kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistus.

Kirjalllinen julkisuus ja kirjallisuuden markkinointistrategiat etsivät selvästi uusia uomia. Kirjapuhe on arkipäiväistynyt, mikä on mielestäni jopa hyvä asia.  Lukemisharrastuksen ympärille luodaan – lukijoiden ikään katsomatta – tietovisoja ja some-kampanjoita.

Esimerkiksi Turun kirjamessujen kupeeseen lanseerattiin klassikkotwiittitempaus #MontaÄäntä, jossa haastettiin tiivistämään klassikkokirja yhteen 140 merkin mittaiseen twiittiin. Yleisradion itsenäisyyden juhlavuoden 100+1 kirjaa -hankkeessa voi testata omaa lukeneisuuttaan lukemattomilla erilaisilla testeillä.

Kirjallisuuden harrastajat ovat jo pitkään etsineet lukuvinkkejä sanomalehtien ja kirjallisuuslehtien lisäksi entistä hanakammin myös vertaisiltaan, tiettyyn kirjallisuuden osa-alueeseen keskittyneiltä kirjallisuusbloggareilta, joista valtaosa tekee työtä harrastuspohjalta ja intohimosta.  

Kirjablogistien arvioista kelpuutetaan jo sitaatteja kustantamoiden markkinointiin ja kirjan takakansiin – toisinaan myös siksi, että ns. valtakunnan ykköslehdet eivät enää käsittele lainkaan marginaalisempia kirjallisuuden alueita.  Kirjabloggarit saavat arvostelukappaleita ja heille järjestetään myös infotilaisuuksia kustantamoissa.

Kirjabloggareilla on jo muutaman vuoden ajan ollut mahdollisuus hakea Suomen Arvostelijoiden liiton jäsenyyttä. Jäseneksi pääsyn kriteerinä ei siis enää ole se, että arviot tai esseet olisivat ilmestyneet yksinomaan ammattimaisesti päätoimitetuissa lehdissä. Liiton jäseneksi haetaan tekstinäytteiden perusteella, ja niistä tulee käydä ilmi kirjoittajan asiantuntemus edustamallaan taiteen alueella. SARV:n toiminnanjohtaja Riikka Laczak arvioi (sähköpostiviesti 2.10.2017) , että vain bloggareina toimivia olisi tällä hetkellä karkean arvion mukaan 10–20  prosenttia koko SARV:n  jäsenistöstä.

Bloggareiden merkityksen hoksasi tänä vuonna myös Finlandia-palkintoja jakava Suomen Kirjasäätiö, joka on värvännyt kuusi Finlandia-lähettilästä lisäämään Finlandia-pöhinää lähettiläiden omien blogi-kanavien kautta. 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-lähettiläiksi on hakemusten perusteella valittu Lue meille äitikulta -blogin syyskuussa perustanut Tiia Aaltonen ja vuodesta 2012 lähtien Kirjakko ruispellossa- blogia pitänyt Mari Saavalainen.

Kirjasäätiön tempaus on tätä päivää: siinä missä vielä 10 vuotta sitten sanoma- ja aikakauslehdet ovat käyttäneet juttujensa rakennusaineina asiantuntijoiden haastatteluita ja laajoja tausta-aineistoja,  niin nyt jutun juurta löydetään yksittäisen harraste-, elämäntapa- tai kirjallisuusbloggareiden näkemyksistä ja pitämyksistä, joista entistä useammin sukeutuu henkilöhaastattelu, itse aiheen jäädessä sivummalle.

Kirjallisuuden medianäkyvyyttä lasketaan verkossa lukijoiden määrän ja jakojen perusteella.   Persoonallinen ja parhaimmillaan jopa sopivasti raflaava tyyli koukuttaa lukijaa jopa asiantuntijoiden ammatti-jargonia tehokkaammin. Tämä trendi on jo hyvän aikaa näkynyt myös  suurimpien sanomalehtien paperi- ja digilehtien juttujen ja arvioiden erilaisissa otsikoinneissa.  

Kirjasäätiön  Finlandia-lähettiläs -hanke on yksi yritys brändätä rahamäärällisesti isoimpia Suomessa jaettavia kirjallisuuspalkintoja nykyistä laajempaan tietoisuuteen.

Olisin ilahtunut, jos Kirjasäätiö olisi hoksannut heittää Finlandia-lähettiläs -värväyksen sijasta tai lisäksi haasteen kaikille kirjallisuusbloggareille pitää  Finlandia-pöhinää yllä laatimalla myös vaikkapa Älä unohda näitä kirjoja -listauksia.

Oma tonttini, lasten- ja nuortenkirjallisuus, kaipaa nykyisin entistä enemmän valoa ja puolestapuhujia tilanteessa, jossa printtimedian huomion saavat useimmiten isosti vain ne entuudestaankin erinomaisen hyvin tunnetut ja myydyt tekijät ja teokset.

Lastenkirjahyllyn perinteinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia- varjolista julkistetaan taas tiistaina aamupäivästä.