Anneli Kanto & Tuire Siiriäinen: Häntähoiva ja Pätkä, 45 sivua, Karisto 2020.
Helena Waris & Mirjami Manninen: Olafin Pentupäiväkirjat: Pässit pullakahveilla, 71 sivua, Otava 2020.
Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita eläimistä, ja tähän luottavat myös monet helppolukuiset, lukutaidon alkuun suunnatut lastenromaanit.
Nämä kaikki kolme kirjaa ovat uuden sarjan avauksia.
Tittamari Marttisen lastenromaanissa Emppu ystävineen saa unelmahomman.
Lapset ottavat vastuulleen hoitaa kotinsa lähellä olevassa isossa talossa eläinhotellia talon omistavan naisen luvalla, kun tämä lähtee pitkälle maailmanympärysmatkalle.
Selustatukena on sentään Empun isä, mutta muutoin lapset saavat vapaasti toteuttaa hoivaviettiään hoitoon tuotavien eläinten kanssa.
Valpuri Kerttulan nelivärikuvitus on selkeää.
Eläinten hoito-ohjeet tulevat taatusti tarkasti luetuiksi.
Kun lastenkirjassa kuvataan isompaa lapsiryhmää, niin siinä on nykyisin säännönmukaisesti ihonväriltään monenlaisia lapsia; tämä on jo niin kirjoissa kuin arjessakin niin arkipäiväistynyt asia, että Empunkaan kaveripiirin ”taustoja” ei katsota tarpeelliseksi lähteä erittelemään.
Mukavaa on se, että lukija voi itse päättää, haluaako Empun olevan tyttö tai poika tai jättää määrittelemisen kokonaan tekemättä.
Anneli Kannon ja Tuire Siiriäisen Häntähoiva ja Pätkä -lastenkirjassa Martan murheena on isän allergia, jonka vuoksi kotiin ei voida hankkia karvaista eläintä.
Tyttö notkuu kaveriensa kanssa usein haikeana lemmikkikaupassa.
Ilokseen Martta saa ystäviensä Lilan ja Einon kanssa vastuullisen tehtävän ulkoiluttaa lemmikkikaupassa asioivan naisen koiraa iltapäivisin. Lapset perustavat osuuskunta Häntähoivan.
Martta saa ystväviensä kanssa ulkoiluttaa villakoira Pätkää. Tuire Siiriäisen kuvitusta Anneli Kannon lastenkirjaan Häntähoiva ja Pätkä (Karisto 2020). |
Hauskasti kuvataan osuuskunnan järjestäytymistä.
Jokainen lapsista saa kiinnostuksen kohteidensa ja vahvuuksiensa mukaisen vastuutehtävän, mutta tehtäviä kierrätetään silti joka viikko! Lastenkirjoissakin kuvataan nyt kekseliäästi erilaisia tapoja vaikuttaa ja järjestäytyä tärkeiden asioiden ajamiseksi.
Runsas nelivärikuvitus on nykyisin jo itsestäänselvyys helppolukuisissa lastenkirjoissa.
Tuire Siiriäinen on uusi kuvittajatuttavuus. Aiemmin hän on ideoinut ja tehnyt kuvituksen ns. personoituun lastenkirjaan.
Helena Wariksen & Mirjami Mannisen Olafin pentupäiväkirjat: Pässit pullakahveilla edellyttää jo sujuvampaa lukutaitoa.
Tekstiä on kahta edellistä kirjaa enemmän ja Mirjami Mannisen kuvitus mustavalkoista.
Kerronta keskittyy lammastilan eri eläinten näkökulmaan – tilan ihmisiä kutsutaan Tytöksi, Pojaksi, Emännäksi ja Isännäksi.
Myös erikoissanasto ja osittainen murteen käyttö ihmisten vuoropuhelussa tuottavat hiljattain vasta lukemaan oppineille lapsille enemmän haastetta.
Erityiskiitoksen kirja ansaitsee maaseutumiljööstä.
Ristiinassa maalla asuvalla Helena Wariksella on itselläänkin lampaita ja paljon muita nelijalkaisia, joten osa kirjan tapahtumista lienee ammentanut tosielämästä.
Ristiinassa maalla asuvalla Helena Wariksella on itselläänkin lampaita ja paljon muita nelijalkaisia, joten osa kirjan tapahtumista lienee ammentanut tosielämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti