tiistai 31. maaliskuuta 2020

Sellisti vai pallisti? Ei mikään ongelma olla molempia













Pauli Kallio & Juliana Hyrri: Kalle, pallo ja sello, 64 sivua, Suuri Kurpitsa 2019.







Kotimainen lasten sarjakuva on vähäisen nimekemääränsä puolesta liki uhanalainen laji. 

Onneksi ne harvat asialle omistautuneet uskalikot eivät laita rimaa laadun tai liian itsestään selvien aiheiden puolesta alas.

Pauli Kallio tunnetaan sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistun Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvan kirjoittajana.  

Hän on tehnyt myös Lyhenevä kesä -sarjaa yhdessä Reetta Niemensivun kanssa. Niissä kuvataan nostalgisesti 1970-luvun lapsuuden auvoisia loma-aikoja lähinnä aikuista lukijaa puhuttelevin painotuksin.


Kalle on jo hyvin sisäistänyt sellonsoiton 
kehonkielen ja  eläytymisen.Juliana Hyrrin 
kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvaan 
Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 



Kalle, pallo ja sello on sitä vastoin konstailematonta lasten sarjakuvaa, jonka  letkeä kerronta ja Juliana Hyrrin rouhea vesivärikuvitus puhuttelee niin ala- kuin yläkouluikäistäkin lasta. Hyrri on luonut Kallion tarinasta eloisia, karrikoituja tyyppejä ja sävykkään miljöön. 

Kalle fanittaa Apocalypticaa ja hän on aloittanut sellon soiton  paikallisessa musiikkiopistossa. 

Yhtä tärkeää pojalle on myös jalkapallon pelaaminen. 


Tiukan paikan tullen sellonsoiton opettaja
tarjoaa kyytiä jalkapalloharjoituksiin. 
Juliana Hyrrin kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvaan
Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 



Kalle, pallo ja sello osallistuu hauskasti lasten ja nuorten harrastusrumbaan liittyvään keskusteluun. Kallenkin siirtymiset harrastuksesta toiseen ovat välillä niin rivakoita, että harrastusvälineet eivät aina pysy matkassa mukana.

Kalle kääntää ongelmat voitokseen, kun kahden harrastuksen treenit ovat peräkkäin: siirtyessään selloharkoista jalkapalloharkkoihin hän treenaa uusia harhautuksia ja tekee alkuverryttelyn juosten.  


Kaikkitietävä orava seuraa ja kommentoi tapahtumia
tarkkaavaisesti. Juliana Hyrrin kuvitusta Pauli Kallion 
sarjakuvaan Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 



Kallen jalkapallovalmentaja toivoo, että poika keskittyisi enemmän jalkapalloharjoituksiin. 

Vanhemmat sitä vastoin tukevat lapsensa erilaisia harrastuksia tasapuolisesti. 

Nykyiseen moniarvoiseen lastenkirja-ajatteluun kuuluu sekin, että Kallen kaveripiiri ei kyseenalaista pojan instrumenttivalintaa millään lailla.  


Samasta aiheesta lähes identtistä nimeä myöten on kirjoittanut myös Lauri Törhönen nuortenromaanissaan Sello & Pallovaaleansininen rakkauskertomus (Otava 2009), joka sai  tuolloin Topelius-palkinnon. 

Törhösen romaanissa tosin vastakkain ovat perinteisemmin selloa soittavan Ainon ja häntä hieman nuoremman jalkapalloilevan Mikaelin seurustelusuhteen haasteellisuus. 











2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä lapsi lukee mielellään Lyhenevää kesää. Ei tunnu haittaavan vaikka kännyköiden tilalla ovat Tarzanit ja Suosikit muista aikahypyistä puhumattakaan. Eskari-ikäinen tunnistaa sarjista luettuaan myös Kekkosen :D

Rouva Huu kirjoitti...

Lyhenevä kesä -albumit tarjoavat eittämättä hyvän mahdollisuuden ottaa puheeksi vanhempien erilainen lapsuus ja toisaalta kesän auvo, joka sukupolvelta toiselle sittenkään kauheasti muutu.