”Äiti oli meille vähän liian uudenaikainen”

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, 25 sivua. Tammi 2019.  Kansikuva Laura Lyytinen.

Raili Mikkasen romaani on jälleen hyvä esimerkki kirjasta, jolle on turha laittaa mitään rajoittavia etu- tai jälkiliitteitä.

Laura Lyytisen kansikuvakin puhuttelee graafisella tyylillään yhtälaisesti aikuisia lukijoita.

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää sopii nuortenromaaniluokituksestaan huolimatta mainiosti myös kaikille aikuisille, jotka ovat lukeneet Minna Rytisalon Rouva C:n, sillä Mikkasen romaanissa  Canthin perheen elämä jatkuu kronologisesti perheen muuttaessa Jyväskylästä Kuopioon Ferdinand Canthin kuoleman jälkeen vuonna 1880.

Minna Canthin tyttäret pääsevät Suomalaisen tyttökouluun, joka on perustettu Kuopioon edellisenä vuonna. 

Sopeutumista uuteen kotikaupunkiin kuvataan perheen toiseksi vanhimman tyttären, romaani alussa 12-vuotiaan Ellin, näkökulmasta. 

Romaanissa Elli varttuu nuoreksi naiseksi ja löytää lopussa myös oman tiensä ja kutsumuksensa. 

Mikkasen kerronnasta välittyvät hyvin ajankohdan tiukat tyttöjä koskevat sovinnaisuussäännöt. 

Vaikka Minna Canth oli aikaansa edellä tyttöjen kasvatus- ja koulutusmyönteisyyden suhteen, niin perheen ainoa poika Jussi sai sisarten mielestä paljon erityisoikeuksia. 

Hauskasti tuodaan esille myös ajan kirjallisuuskasvatusta. Elli on harmissaan, sillä ”kaikki suomeksi käännetyt kirjat oli kirjoitettu selvästi pojille”.

Tuliko tässä eteen ajatus, etteivät tytöt kuitenkaan ole lukemisesta kiinnostuneita, joten heille ei kannattanut kääntää? Vai eikö sellaisia kirjoja kirjoitettu missään?

Canth herätti pahennusta Kuopiossa järjestäessään nuorille kotonaan keskustelutilaisuuksia, joissa tytöt ja pojat kokoontuivat keskenään, ilman esiliinoja. 

Nykynuoret  tuskin arvostavat romaanin lukuisia viittauksia ajan kulttuurihenkilöihin. Sen sijaan heitä koskettavat Ellin pohdinnat lapsen ja vanhemman suhteesta, "uraohjusvanhemman" työorientoitunut elämä, vanhempaa kohtaan tunnettu myötähäpeä sekä ristiriitaiset ajatukset identiteetin rakentamisesta ja oman urapolun löytämisestä. 

Ellin mielestä  ”äiti oli meille vähän liian uudenaikainen” ja hän kokee jopa alemmuudentunnetta kaikkivoipaisen ja kohutun äitinsä rinnalla. Elli vaihtaisi mieluusti osia muiden samanikäisten tyttöjen kanssa.

Luulen, ettei minusta ikinä tule yhtä reipasta ja paljoon ehtivää kuin äiti. Enkä varmasti pärjäisi kauppiaanakaan yhtä hyvin.

Mikkanen selittää Suomen historiaa vähemmän tuntemattomallekin lukijalle ajan erikoisuuksia, liittyen esimerkiksi naisopiskelijoilta edellytettyyn anomukseen pyytää vapautusta sukupuolestaan ennen yliopisto-opintojen alkua. 

Romaanin taustatutkimusten määrää voi sujuvan lopputuloksen äärellä vain varovasti arvailla. 

Vuonna 1890 Elli Canth lähti opiskelemaan luonnonlääkintää Saksaan ja Sveitsiin. Hän palasti Suomeen vuonna 1893 hoitamaan sairastuneen äitinsä jälkeen jättämää kauppaa. Elli Canth kuoli vuonna 1944.