Tutustuin Malin Ahlsvedin (s. 1976) visuaaliseen maailmaan ensi kerran suomenruotsalaisten kuvittajien By-näyttelyssä Tammisaaressa kesällä 2014.
Ihastuin hänen herkkiin ja samalla omituisella tavalla rujoihin pienikokoisiin akvarelleihinsa, joissa lasten – tai suuripäisten aikuisten – ilmeisiin ja eleisiin oli ladattu suuria ja hurjiakin tunteita.
Toinen kohtaaminen Ahlsvedin töiden äärellä oli viime syksynä Helsingissä Galleria Huudossa.
Ahlsvedin ensimmäinen lastenkirjakuvitus, Tillsammans ska de vara vi två,
kertoo kauniisti aran, hiljaisen tai muutoin erityisen lapsen tunteista isossa lapsiryhmässä.
 |
| Lapsen halu olla yksin kiteytyy hienosti tässä kuvituskuvassa. Puun oksat näyttävät suojelevan lasta. Malin Ahlsvedin kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans ska det vara vi två (Förlaget 2020). |
Minna Lindeberg ei koskaan sorru lapsen arjen kuvauksessa tavanomaisiin ratkaisuihin. Hänellä on poikkeuksellista psykologista herkkyyttä asettua lapsen asemaan.
Tarina tosin alkaa hyvin tyypillisesti: lapsi haaveilee omasta koirasta, mutta vanhemmat vastustavat sitä päättäväisesti.
Jag önskar mig en hund. En som är min.
Men min längtan sitter fast i de vuxnas nej.
 |
| Koko aukeamalle levittäytyvä kuva kertoo myös perhedynamiikasta ja lapsen kotonakin kokemasta erillisyyden tunteesta suhteessa vanhempiiinsa, kun nämä eivät innostu lapsen koirahaaveista. Malin Ahlsvedin kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans ska det vara vi två (Förlaget 2020). |
Päiväkodissa leikit eivät suju yhdessä muiden kanssa. Lapsi vetäytyy omiin oloihinsa. Hän puolustaa ”omaa reviiriään” ja joutuu muiden lasten pilkan kohteeksi.
Aikuiset muistuttavat, että ihmisten pitäisi tulla toimeen keskenään ja että reviirit ovat tarpeen vain eläimille.
 |
| Epätavallinen ja juuri siksi niin hätkähdyttävä kuvan rajaus aukeaman vasemmalla sivulla. Malin Ahlsvedin kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans ska det vara vi två (Förlaget 2020). |
Ahlsved käyttää rohkeaa kuvan rajausta. Keskushenkilö on sysätty aivan kuvan vasempaan nurkkaan ja näin havainnollistetaan lapsen kokemaa ahdistusta ja vierauden tunnetta.
Aikuisen auttavat kädet kurottuvat lasta kohti epätavallisen pitkinä. Aukeaman oikealla sivulla lapsi on noussut lattialta ja aikuisen käsi lepää lapsen harteilla viestien näin jopa tukea ja turvaa enemmän aikuisen auktoriteettia ja valtaa.
 |
| Lapsen kehon kieli on rentoutunut koirien keskellä. Malin Ahlsvedin kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans ska det vara vi två (Förlaget 2020). |
Lapsi haaveilee pelastavansa viippurilaiset katukoirat: ne ymmärtäisivät häntä paljon paremmin kuin aikuiset ja päiväkodin lapset.
I hundarnas ögon kan man se allt. Kölden och hungern och taggtråden.
De längtar efter den som ska bli deras människa. De ser man i hela deras sätt att vänta vid grindarna till hudgården.
Kuvakirja on sopusuhtainen kokonaistaideteos, jossa teksti ja kuvitus kulkevat samaa tahtia, kiirehtimättä.
Lindebergin niukka teksti luottaa Ahlsvedin kuvien ilmaisuvoimaan.
4 kommenttia:
Onkohan tulossa suomeksi?
Jää nähtäväksi. Useampi Schildtsin & Söderströmin alunperin ruotsiksi julkaisema kuvakirja on tullut myös rinnakkain suomeksi ja Teoskin on kustantanut muutamia, mm. Linda Bondestamin kuvittamia suomenruotsalaisen kirjailijan teksteihin perustuvia kuvakirjoja.
Toivottavasti suomennetaan. Hiljainen lapsi tarvitsee puolestapuhujaa kaikkien raisujen lastenkirjojen joukkoon.
Mummo lukee, oletko tutustunut Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur-kuvakirjoihin? Niissä tosin sankarina karhunpentu, mutta asenne kohdillaan: ihmettely ja hiljentyminen tekee hyvää.
Lähetä kommentti