Selkeä tarve nuorten selkokirjoille

  

Hanna Tähtinen & Marko Laihinen: Kaksi kuolemaa, monta elämää. Kuvittanut Emmi Oksa. 93 sivua. Puukenkki-kustannus 2022. 

 

Tänään vietetään valtakunnallista selkokirjallisuuden päivää. 

 

Selkokirjat ovat nyt monella tavalla akuutti ja tärkeä kirjallisuuden alue. 

 

Suomen Kulttuurirahasto lahjoittaa selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja kaikille Suomen yläkouluille Selkopolku-hankkeessa, jonka toteuttaa Lastenkirjainstituutti. 

Kirjalahjoitukseen halutaan koota nuoria kiinnostavia kirjoja, ja lahjoitettavat kirjat valitsee eri alojen ammattilaisista koostuva työryhmä. 

Kirjavalintojen tueksi teetettiin huhtikuussa kysely yläkuluikäisiä kiinnostavista aihepiireistä.  

Kyselyyn vastasi 2300 yläkouluikäistä nuorta. Suuren otoksen ansiosta tuloksia voi pitää hyvinkin vakuuttavina. 

Nuoria yleisesti kiinnostavissa aiheissa kärkeen nousivat arkielämä, huumori sekä sarjat ja elokuvat. 

Huomionarvoista kyselyn tuloksissa on se, että nuoria vähiten kiinnostavien aiheiden joukossa näkyivät mm. sateenkaariteemat. Sukupuolen moninaisuus on kuitenkin ollut sekä käännetyissä että kotimaisissa nuortenromaaneissa yksi viime vuosina selkeimmin lisääntyneistä nuortenkirjallisuuden teemoista!  

Nuorten suosimien kirjojen lajityyppien osalta kärkisijoja pitävät fantasia, kauhu ja seikkailu. Selkokirjoja on lukenut 39 % kyselyyn vastaajista ja aktiivisesti selkokirjoja hyödyntää 10 % vastaajista. 

Määrä käy yksiin Selkokeskuksen arvion kanssa: yli 10 prosenttia väestöstä hyötyy selkokielestä ja tarvitsee sitä arjessaan eri tavoin. 

Ilokseni olen saanut kuulla, että yläkoulun opettajatkin ovat vähitellen löytäneet selkokirjat: oppilas voi halutessaan lukea kirjan selkomukautuksena, vaikka hänellä ei olisikaan eri syistä johtuvaa pysyvää kielellisen tuen tarvetta. 

Toisinaan voi käydä niinkin, että nuori innostuu lukemastaan selkomukautuksesta niin paljon, että hän haluaa lukea myös alkuteoksen. 

Kun nuortenromaanista tehdään selkomukautus, joudutaan usein karsimaan juonta ja toisinaan hyvinkin runsasta henkilögalleriaa. Alkuteoksen lukeminen selkomukautuksen jälkeen sananmukaisesti täydentää lukuelämystä. Koska kirjan runko ja keskeiset tapahtumat ovat selkomukautuksesta jo tuttuja, oppilas pystyy lukiessaan toisaalta keskittymään ja toisaalta rentoutumaan, kun tarina on entuudestaan tuttu.  

Nuorille suunnatut selkokirjat ja -mukautukset eivät enää kansikuvillaan ja kuvituksillaan välitä viestiä, että ne olisivat ”vähempiarvoista” kirjallisuutta. Nuori tekee usein valintansa kansikuvan perusteella. Siksi selkonuortenkirjojen kansienkin on oltava nuoren silmissä katu-uskottavia ja cooleja. 

Puukenkki Kustannuksen julkaisema Kaksi kuolemaa, monta elämää on kiinnostava toteutus monestakin eri syystä. 

Toinen kirjoittajista, Hanna Tähtinen, on yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja Marko Laihinen työskentelee nuorisotyöntekijänä. 

Todenmakuisuus on siis syntynyt kahtaalta: syvällisestä perehtymisistä nuoriin ja heidän tarpeisiinsa niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Tähtinen luetutti käsikirjoitusta oppilaillaan ja keskusteli sen sisällöstä.

Kirja pohjaa löyhästi tositapahtumiin. Se kuvaa erilaisista taustoista tulevien nuorten rosoista ja rajua maailmaa, johon kuuluvat väkivalta, nöyryyttäminen somessa ja alamaailman villit lait. 

 

Kirjan alussa esitellään keskushenkilöt ja luvut on nimetty koukuttavasti. 

Teksti on aseteltu sivulle selkokirjojen tapaan väljästi ja siten, että asiakokonaisuudet sekä pää- ja sivulauseet on helppo lukiessa hahmottaa.   

 

Poikaporukka viettää aikaa heittämällä läppää, pelaamalla tuntikausia tietokonepelejä ja virittäen mopoja. Tyttöjen kanssa on säpinää, mutta tunteista ei kovin paljon osata puhua. Isoisän vanha Parabellum-pistooli muodostuu tulevien tapahtumien kannalta ratkaisevaksi. 

Kirjan kuvitusta ja taittoa voi pitää erityisen onnistuneena.
Nuoret viestivät puhelimiensa kanssa ja Emmi Oksan
kuvitus piirtää samastuttavia keskushenkilöitä. Oksan kuvitusta
Hanna Tähtisen ja Marko Laihisen tekstiin nuortenkirjassa
Kaksi kuolemaa, monta elämää (Puukenkki 2022). 

 

Keskushenkilöiden nimistä ja Emmi Oksan kuvituksesta voi päätellä, että osa nuorista  on maahanmuuttajia, mutta heitä ei tarinassa silti eristetä saati leimata,  vaan kuvataan nuorisoporukan tasaveroisina jäseninä.

Kirjan nimi paljastaa, koukuttavasti, jo nimellään, olennaisen kirjan tapahtumista. 

 

Tekijäkaksikko piti tärkeänä, että lukijat tunnistavat kirjasta oman kielensä. Luultavasti tämä periksi antamattomuus, reteä, jopa ronski ja kirosanojen kirjoma puhekieli, on johtanut siihen, että kirja ei läpäissyt Selkokeskuksen selkokirjatyöryhmän kriteerejä eli siitä puuttuu selkokirjan nuolitunnus.  

Kirjan takakannessa kirjaa luonnehditaan helppolukuiseksi. Pirkanmaan Piki-kirjastojen tietokannassa kirja on silti luokiteltu muun ohessa myös selkokirjaksi ja kirjan selkämyksestä löytyy selkokirjan tarra.

Alamaailman välienselvittelyssä on aidon jännityksen tuntua! 
Emmi Oksan kuvitusta Hanna Tähtisen ja Marko Laihisen tekstiin
nuortenkirjassa Kaksi kuolemaa, monta elämää (Puukenkki 2022). 

Selkokirjallisuuden statuksen vakiintumisen – ja lisääntyneen tarpeenkin takia – Suomessa olisi syytä miettiä selkokielen luokittelemista hiukan uusiksi selkokirjallisuuden lisääntyneen tarpeenkin näkökulmasta. Esimerkiksi Ruotsissa ilmestyy jo vaikeus- ja helppousasteeltaan eritasoisia selkokirjoja.  

Takakannen sisältövaroituksessa kerrotaan, että kirjassa kuvataan rikollista toimintaa, väkivaltaa ja siinä käytetään karkeaa kieltä. Sisältövaroituksia näkee jo jonkin verran myös kotimaisissa nuortenkirjoissa. Usein varoitukset löytyvät esilehdiltä tai jälkisanoista. Tässä varoitus on nostettu kirjan kanteen ja sellaisenaan se toiminee taatusti hyvänä ”mainoksena” tarttua ronskia kieltä ja alamaailmaa kuvaavaan kirjaan.