Pelkistetysti sisaruuden siteestä

Rose Robbins: Minä ja minun siskoni, suomentanut Terhi Leskinen, Mäkelä 2019.

Tänään vietetään kansainvälistä sisarusten päivää.  

Mäkelän kautta on aivan äskettäin ilmestynyt brittiläinen Rose Robbinsin kuvakirja Minä ja minun siskoni. 

Tarina on loitonnettu koiraperheeseen: kertojana olevan poikakoiran sisko on autisti. 

Tällaisilla lapsen erityisominaisuutta käsittelevillä lastenkirjoilla on kahtalainen tehtävä: ne antavat tärkeän samastumispinnan lapsille, joilla itsellään on autismin kirjoon liittyviä piirteitä. 

Välillä sisko ottaa etäisyyttä ja toisinaan hakeutuu vasiten
mukaan yhteiseen tekemiseen. Rose Robbinsin kuvitusta kuvakirjaan
Minä ja minun siskoni (Mäkelä 2019). 

Yhtä tärkeitä tällaiset kirjat ovat ”erityislapsen” lähipiirissä oleville lapsille – sisaruksille tai ystäville, – joiden on hyvä saada asiallista mutta ikätasoonsa nähden suhteutettua tietoa asiasta.

Robbinsin hyvin pelkistetty kuvitus ja niukka teksti jättää onnistuneesti tilaa kuvakirjan jälkeiselle keskustelulle. Autismi-teemansa ohella kirja työstää myös moniarvoisuutta, jokaisen oikeutta omiin tapoihin ja tottumuksiin, lempiruokiin ja -puuhiin. 

Sisarusten yhteenkuuluvuuden tunne tulee hyvin esille Rose
Robbinsin kuvituksessa  kuvakirjaan Minä ja minun siskoni (Mäkelä 2019). 

Erityinen sisaruus- -projektin Meidän sakki- ja Erityislapsiperheen näkymätön sisarus- hankkeissa muistutetaan sisaruussuhteiden tärkeydestä sekä sisarusten tuen tarpeesta silloin, kun perheessä yksi tai useampi lapsi vaatii muita enemmän huomiota esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi tai kun perhe toimii sijaisperheenä. 

Lisää samankaltaisia kirjoja:

Marianne Kulmala & Kirsi Tapani: Saku, spesiaali lapsi, Aivoliitto 2014 / asperger

Marianne Kulmala & Kirsti Tapani: Rufus, spesiaali lapsi, Aivoliitto 2015 / Tourette

Gillian Shields & Paula Metcalf: Kaunis pikkuveli, suomentanut Piia B. Holopainen, Mäkelä 2009 / erilainen ulkonäkö

Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Lo. Fridlyst. Schildts & Söderströms 2009 / ADHD 

Jan Fearnley: Vikkelä Vili,suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 2005

Thor Soltvedt: Rasa Vili, 30 riviä joka päivä, suom. Teija Jalanne, PS-kustannus 2006

Martin Strid: Pikku-Makko, suom. Arja Kantele, WSOY 2006 /ADHD

Carrie Weton & Tim Warnes: Voi Boris!,suom. Tanja Kanerva, Arkki 2008 

Rosemarie Küntler-Behncke & Manfred Tophoven: Vauhdikas Rasmus, Mäkelä 2008

Miclehe Larchez & Francis Teiber: Ystäväni Aapo, jolla on autismi, suom. Hannele Parviainen,  Autismi- ja Aspergerliitto 2002 / autismi

Jon Blake & Susie Jenkin-Pearce: Possu Vänkyrä, suom. Paula Havaste, Mäkelä 1991 / ADHD

Tony Bradman & Tony Ross: Mikko, suom.Paula Havaste, Mäkelä 1990

Sankaruus vaatii aina ystäviä ja rohkeutta, oppii Nelson Tiikeritassu

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu, kuv. tekijän, 287 sivua, suom. Jaana Nikula, Teos 2019. 

Lena Frölander-Ulfin kevään uutuus Nelson Tiikeritassu on mukaansa tempaava lastenromaani, joka on parhaimmillaan aikuisen ääneen lukemana.

Romaani on ystävyyden ja pienimuotoisen kansalaisaktivismin ylistys. Sinä on klassisen lastenromaani perusainekset kohdallaan, mutta myös ripaus modernia henkeä.  

Nelson Tiikeritassu on ilmestynyt samanaikaisesti myös ruotsiksi nimellä Nelson Tigertass Förlaget-kustantamon kautta. 

Sen salaviisaassa kerronnassa ja lapsen kaikkivoipaisuuden korostamisessa sekä ynseiden aikuisten jämähtäneen elämäntavan kyseenalaistamisessa on yhtymäkohtia Oiva Paloheimon Tirlittan-lastenromaaniin (1953), jossa orpotyttö lähtee pyjama nurinpäin maailmalle etsimään onneaan ja perhettään.

Frölander-Ulf korostaa ilman turhaa alleviivaamista moniarvoisuutta ja yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyttä. 


Tärkeäksi koettujen elämän arvojen takia on syytäkin nousta barrikadeille parantamaan maailmaa. 

Juna-aseman lastaaja löytää matkatavaroiden joukosta
nukahtaneen Nelsonin, jonka selässä olevassa osoitelapussa
on vaarin ylimalkaiset osoitetiedot äidin luokse. 
Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin
Nelson Tiikeritassu (Teos 2019). 

Nelson on pieni poika, joka joutuu isoisän suurpiirteisyyden takia tai kohtalon oikusta hukkaan junamatkalla Hummelikylästä Perlinporin kaupunkiin äidin luokse. 

Äiti on rakentamassa pienperheelle uutta kotia. Nelsonista huolta pitävä isoisä ei voi vastustaa sydämensä kutsua ja hän lähtee empimättä tapaamaan rakastettuaan Burmaneesiin. 

Isoisän suurpiirteinen elämäntapa käy itseasiassa esikuvaksi monelle liialliseen suorittamiseen kasvattajana taipuvaiselle nykyvanhemmalle: Isoisän mielestä  ”elämä on liian lyhyt pikkuasioiden mietimiseen”.

Rouva Koppi tietää mitä tahtoo. Lena Frölander-Ulfin
kuvitusta lastenromaaniin Nelson
Tiikeritassu (Teos 2019). 

Perlinporin kaupungin seesteistä idylliä häiritsee Rouva Koppi ja hänen rautaisella otteellaan luotsaaman Järjestyksen ystävät ry:n jäsenet, himmaajat, 

– –  ”jotka pitävät salaisia tapaamisiaan iltahämärissä. Silloin ne punovat pahoja suunnitelmiaan, aikovat vallata koko Perlinporin, kumota järjestyksen ja murskata kaiken mikä meille on rakasta”.

Nelson tutustuu hengästyttävällä tahdilla Perlinporin asukkaisiin, joista Frölander-Ulfin lyijykynä- ja hiilipiirrokset loihtivat karrikoituja muotokuvia.   

Tiikeri Zamba ei pienestä hätkähdä. Nelsonin ja Zumban
 ystävyyden kuvaus sykkii lämpöä koko romaanille. 
Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin Nelson 
Tiikeritassu (Teos 2019)  

Ylivoimaisesti sympaattisin Nelsonin uusista ystävistä on pelkällä rauhallisella olemuksellaan kiperätkin juonenkäänteet ratkaiseva tiikeri Zamba, joka poistuu hetkeksi tarinasta takavasemmalle ja lukija kaipaa sitä heti takaisin palaavaksi. 

Hyvyys ja oikeamielisyys perivät voiton viekkaudesta ja putkinäköisyydestä. Äitikin löytyy lopulta ja elämä palaa raiteilleen Perlinporissa. 

Nelson oppii Himmaajia vastustavan AKKK:n aatteiden mukaan ajattelemaan aivoillaan ja käyttäytymään kiltisti, vaikka viimeksi mainittu onkin välillä vaikeampi toteuttaa. 

Nelson Maarenki saa myös uuden nimen, joka todistaa hänen rohkeuttaan ja viisauttaan: hänestä tulee Nelson Tiikeritassu. 

Nelsonilla ei juurikaan ole ollut kavereita Hummelikylässä ja hän on tuntenut siellä suurta ulkopuolisuuden tunnetta. 

Näin sykähdyttävästi herra Blinker ohjeistaa Nelsonia:

"Muista, nuori Nelson, että lapsuuden jälkeenkin on elämää. Jos ihmiset ovat ilkeitä tai elämä tuntuu omituiselta eikä tunne oikein kuuluvansa mihinkään...” 

Nelson näkee Zamban korvien heiluvan. 

"... muista, että toisessa koulussa tai toisella leikkipaikalla on lapsia, jotka tuntevat myös olonsa yksinäiseksi tai erilaiseksi. Ja kun te jonain päivänä tapaatte, te tunnistatte toisenne.” 

Blinker kohottaa etusormeaan. ”Ja se on hienointa, mitä meille elämässä tapahtuu.”

Uusin Punni-palkittu teos kertoo kaiken tarpeellisen punkista

Timo Kalevi Forss: Mitä on punk? Kuvittanut Aiju Salminen, 65 sivua, Rosebud ja Rauhanpuolustajat 2018.

Kirjailija, muusikko, toimittaja Timo Kalevi Forss (s. 1967) ja kuvittaja Aiju Salminen (s. 1979) ovat hetki sitten saaneet Lastenkirjainstituutin jo kolmatta kertaa jakaman Punni-palkinnon, joka myönnetään kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.   

Mitä on punk? on Forssin ensimmäinen lastenkirja ja aiheensakin puolesta inspiroiva alueenvaltaus, joka todentaa mielestäni hauskasti myös modernia näkemystä lastenkirjan vaikutusmahdollisuuksista. Varhaiset punkkarit ovat jo ehättäneet vanhemmiksi ja isovanhemmiksi: siksi tällaiselle kirjalle on nyt suoranaista tilausta! 

Perustelut palkinnolle:

Mitä on punk? on kiehtovan rouhea tietopaketti, joka kertoo niin punk-musiikin synnystä ja historiasta kuin punk-asenteesta 1970-luvulta nykypäivään. Kirja on laadukas ja monipuolinen tietokirja, jossa kuvitus, teksti ja taitto muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kirjan hilpeä huumori ja kantaaottavuus lomittuvat upeasti kautta linjan. Mitä on punk? tarjoaa uusia asenteita ja kiinnostavaa tietoa lapsilukijan tasoisesti ja herättää myös aikuisen kiinnostuksen aiheeseen.

Lisäksi raati jakoi kolme kunniamainintaa raadille lähetettyjen ehdokaskirjojen joukosta. 

Raati halusi nostaa esiin  eri kohderyhmille suunnattuja teoksia. Ohessa perustelut:

Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus. Apassit 1. Kuvittanut Carlos da Cruz. Karisto 2018. 

Lastenromaanien joukossa julkaistaan koko ajan enemmän läpi teoksen neliväri kuvitettuja kirjoja. Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin romaani tekee kunniaa klassiselle poikakirjalle uudistamalla sitä. Kirjassa on perinteisesti jännitysjuoni, salaseura ja salapoliisi-toimintaa, samoin yhdessä toimiva poikajoukko ja heitä haastavat tytöt. Asenteet heijastavat kuitenkin nykyaikaa, ja erityisesti uutta on se, kuinka teksti ja kuvitus kuljettavat tarinaa aktiivisesti rinta rinnan. Tarina Helsinkiä terrorisoivasta aavehevosesta pitää näpeissään, ja sivussa tulee tietoa siitä, miten Helsingissä elettiin vuonna 1910. 

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018. 

Sanna Pelliccionin Meidän piti lähteä on yksi ensimmäisistä kotimaisista sanattomista kuvakirjoista. Kirjan tapahtumat kuljettavat lukijan pakolaisperheen mukana koko pitkän matkan uuteen kotimaahan. Aihe on hyvin ajankohtainen ja saa ajattelemaan aiheesta nähtyjä uutiskuvia. Pelliccionin koskettava kuvitus on samalla minimalistista ja rikasta. Maalauksellinen jälki tukee tuulista matkaa kaukaa lähelle. Pienet yksityiskohdat pysäyttävät ja auttavat tarttumaan tarinaan. Kirja sopii monenikäisille lukijoille, mutta parhaiten se avautuu lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksessa. 

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality. Tammi 2018. Tammi 2018.

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan esikoisnuortenkirja Beta vie lukijan Helsinkiin ja vuoteen 2117. Kirja on onnistunut yhdistelmä scifiä ja nuortenkirjaa. Se ei herkuttele dystopialla, mutta sijoittuu kaupunkiin, joka  ilmastonmuutoksen seurauksena osittain hautautunut veden alle. Helsingin tulevaisuus monikulttuurisena peliteollisuuden mekkana on kutkuttava ajatus. Teoksen huikeat pelikohtaukset vievät mennessään, vaikka pelimaailma olisi lukijalle täysin tuntematon. Tarina Minakosta on vetävä ja taitavasti kirjoitettu, teinitytön  elämä ja tunteet tulevaisuuden Helsingissä tulevat iholle.  

Punni-palkintoraadin asiantuntijajäseninä toimivat kuvittaja Sari Airola ja kirjailija Tuula Korolainen, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen jäsenedustajana luokanopettaja Sirpa Riikonen-Mialon ja nuorisojäsenenä lukiolainen Wilma Bruun. Raadin puheenjohtajana toimi Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.

Onnittelut voittajille ja kunniamaininnan saaneille tekijöille!