tiistai 3. joulukuuta 2019

3. luukku: Pieni myyttinen tarina Joulupukista













Sari Peltoniemi: Arkkitontun tarinoita: Joulupukki ja riekko, kuvittanut Virpi Talvitie, 26 sivua, RanRan 2019. Graafinen suunnittelu Antti Tammela. 




Lastenkirjakenttä on ollut Suomessa jo monta vuotta melkoisessa myllerryksessä. On perustettu uusia pienkustantajia, osa on lopettanut tai yhdistynyt toiseen ja isot kustantajat keskittyvät aiempaa enemmän varmoihin myyntimenestyksiin. 

Hiljattain perustettu lasten- ja nuortenkirjailijakollektiivi VaLas ( = vapaat lasten- ja nuortenkirjailijat) on luonut uuden alustan, jonka kautta kollektiivin jäsenet voivat saada tekstejään julki.

Lisää VaLas-kollektiivista voi lukea ensi viikolla ilmestyvästä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdestä. 

Kirjailija Sari Peltoniemi on ollut lapsesta asti lumoutunut Joulupukista ja Korvatunturista ja haaveillut pääsevänsä vielä joskus töihin Joulupukin pajaan.




Virpi Talvitie piilottaa huurteista kuusimetsää
Joulupukin partaan. Virpi Talvitien
kuvitusta Sari Peltoniemen minikuvakirjaan
Joulupukki ja riekko (RanRan 2019). 


Jouluaiheiset lastenkirjat kuorrutetaan toisinaan hileisiin ja bling-blingiin.

Sari Peltoniemen ja Virpi Talvitien minikuvakirja luottaa siihen, että tarina itsessään säkenöi jokaiselle lukijalle ihan ilman ulkokirjallisia houkuttimiakin. 

Siinä on ääneen kerrottujen tarinoiden kotoista patinaa ja puhdasta fabuloinnin iloa.  

Joulupukki kulkee mielellään metsässä ja tunturissa, joskus pitkiäkin matkoja. Hän yöpyy mielellään ulkona, oli sitten kesä tai talvi. Jotkut väittävät, että Joulupukki saa nukkua karhun pesässä aina kun haluaa, – – 

Tällaisella metsäretkellään Joulupukki kuulee naisen itkua, mutta löytääkin männyn juurelta haavoittuneen riekon, jonka koppaa mukaan reppuunsa. 

Paljastamatta tämän enempää, niin Joulupukki ja riekko luo myös uusia myyttisiä tarinoita Joulupukista. 

Kirjanen sopii jutustelevan sävynsä ansiosta ääneen luettavaksi tai lapsen itse lukemaksi. 

Aikuinen viehättyy tarinan viitteellisyydestä. Rivien väleistä voi halutessaan löytää myös intohimoa. Joulupukki  paljastuu asemastaan huolimatta inhimilliseksi ihmiseksi, joka kaipaa muiden kuolevaisten tapaan paitsi rakkautta ja läsnäoloa niin myös lepoa ja rauhaa. 


Joulupukin hangesta pelastama riekko muuttuu
metamorfoosin kautta ihmiseksi. Kontrastia
taustamaisemaan tuovat nietokset ja
taivaalla kumottava kuu. 
Virpi Talvitien 
kuvitusta Sari Peltoniemen minikuvakirjaan 
Joulupukki ja riekko (RanRan 2019). 


Virpi Talvitien väriliitupiirroksissa on raapetekniikan ansiosta pakkasen hyhmää ja arktista tuntua. 

Kirjan lopusta löytyy alakouluun sopivia tehtäviä, joilla tarinaa voi työstää eteenpäin. 

Kirjaa voi tilata osoitteesta tilaus@ranran.fi.




maanantai 2. joulukuuta 2019

2. luukku: Jouluun voi luoda myös ihan omia perinteitä











Merja Leppälahti: Perinnejoulu. Käsikirja kaikille, 187 sivua, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. Graafinen suunnittelu Anne Kaikkonen.






Merja Leppälahden Perinnejoulu tarjoaa eilistä Carlos da Cruzin 24 päivää jouluun -kuvatietokirjaa tuhdimpaa tietoa joulunviettoon liittyvistä perinteistä.

Leppälahti on turkulainen folkloristi, tietokirjailija ja kriitikko. Hän kirjoittaa ilahduttavan sujuvasti ja ymmärrettävästi, joten tietokirja soveltuu mainiosti myös lasten ja nuorten itse lukemaksi, jos jouluun liittyvät perinteet heitä kiinnostavat. 

Perinnejoulussa luodataan joulunviettoon Suomessa ja osin myös muualla maailmalla vakiintuneita perinteitä, joista suurin osa on toki aiemmistakin vastaavista joulukirjoista ennalta tuttuja. 

Kirjan bonuksena on kuitenkin se, että joulun hengellisyys ei ole niinkään keskiössä, vaan uusien ja vanhojen perinteiden esittelyssä otetaan varteen myös vaikkapa vegaaninen seitan-kinkku ja muistutetaan, että tuoksuherkät eivät nauti kaikista joulun tuoksuista! 

Kirjan kuvitus ammentaa nostalgiasta.
Tässä valokuva Pirjo Nygårdin Tonttumuseon tonttukoristeista
eri vuosikymmeniltä. Kuvitusta Merja Leppälahden tietokirjaan
Perinnejoulu. Käsikirja kaikille (SKS 2019).

Kirjassa edetään kronologisesti jouluvalmisteluista aina loppiaiseen ja Nuutin päivään asti. 

Joulukuusen riisumisen ja kotoa pois kantamiseen liittyy hurja, nähtävästi lähinnä dekkarientusiastien keskuudessa yleinen traditio, jossa kuusi kiedotaan kokonaan varovasti muoviin ja teipataan 

– – muistuttamaan ruumista. Kuusi kannetaan vaakatasossa, kantajina kaksi henkilöä, jotka esittävät taakkansa olevan painava. Tämä tehdään vielä hiukan salamyhkäisesti ympärilleen vilkuillen iltahämärässä.

Hieman tosikompaa lukijaa kuitenkin muistutetaan siitä, että kuusta ei kannata pakata muoviin, koska useimmiten kuuset päätyvät hakkeeksi tai biojätteeseen! 


Perinteisen joulukinkun ohella mainitaan myös vegaaninen
seitan-kinkku. Kuvituskuvana tuntemattoman tekijän vanha
postikortti. 
Kuvitusta Merja Leppälahden tietokirjaan 
Perinnejoulu. Käsikirja kaikille (SKS 2019).




Joulurauhan maanisille raivaajillekin on oma viestinsä:

Jouluna ei tarvitse pyrkiä siihen, että kaikki on täydellistä; iloinen ja levollinen joulumieli tekee joulusta onnellisen. 

Kirja korostaa – osoittelematta – että jokainen voi tehdä omannäköisensä joulun. Tärkeintä on rauhoittua ja rentoutua. 

Kirjassa on myös lukuisia ideoita jouluaskarteluihin: esimerkiksi perinteisen jouluseimen sijasta voi sisustaa Tonttulan joulutunnelmaa nukkekotiin tai siirtää joulukuusen pihapuuhun, jonne varataan paljon syötävää linnuille. 

Kierrätyskin on otettu varteen joululahjavinkeissä. Kaikkien lahjojen ei tarvitse olla kaupasta uutena ostettuja. 

Joulukuusi ei Suomessa saanut kaikkien varauksetonta
hyväksyntää. Martta Wendelinin kuvituskuva kustantamo
Kuvataiteen mainoksesta vuodelta 1947. 
Kuvitusta
Merja Leppälahden tietokirjaan 

Perinnejoulu. Käsikirja kaikille (SKS 2019).

Kiinnostava detalji liittyy myös joulukuusen historiaan. 1800-luvulla Suomen säätyläiskoteihin vakiintunut joulukuusi ei saanut kaikilta varauksetonta kannatusta, sillä metsätalous oli huolissaan keskenkasvuisten kuusten turhasta kaatamisesta!

Kirjan kuvatoimitus luottaa nostalgiaan: vanhat joulukoristeet, kiiltokuvat, joulukortit, museoiden valokuva-arkistojen aineisto sekä vanhojen joululehtien kuvitukset ovat keskeisessä osassa hieman modernimpien valokuvien ohella. 

Kuvatekstejä ei kaikista kuvista löydy, mutta kirjan lopussa on luettelo kuvalähteistä. Kustantamo Kuvataiteen mainoskuvan (yllä) tekijää ei ole tunnistettu, vaikka Martta Wendelinin nimikirjaimet löytyvät kuvan vasemmasta alalaidasta ja lapsihahmot ovat hyvin tyypillisiä tämän leimalliselle tyylille. 



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

1. luukku: 24 päivää jouluun!















Carlos da Cruz: 24 päivää jouluun. Suomentanut Ari Jaatinen, S&S 2019. 53 s. 




Joulukalentereilla on jo yli sadan vuoden perinteet. 

Kuluttamiseen kriittisesti suhtautuva jouluihminen virittäytyy tietysti joulun odottamiseen kirjallisten joulukalenterien avulla. Niistä riittää iloa vuodesta toiseen! 

Carlos da Cruzin joulukirjakalenterista voi kääntää joka päivä uuden sivun ja tutustua samalla uusin ja vanhoihin jouluperinteisiin. 

Joulupukin pajan johtajatonttu Kovapuupää keksii hieman väsähtäneiden tonttujen työkunnon motivaattoriksi idean. Jokainen tonttu saa valita seinältä yhden kortin ja kertoa, miksi tietty jouluun liittyvä valmistelu tai perinne on sille niin mieluinen. 

Joulupukin pajan johtajatonttu keksii keinot
tonttujen työkunnon nostatukseen.
 Da Cruzin kuvitusta kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019). 


Da Cruz on seulonut jouluperinteestä kiinnostavan valikoiman: lyhyet tekstit antavat infoa eri ikäisille joulun odottajille. 

Esimerkiksi television ensimmäinen joulukalenteriohjelma on peräisin jo vuodelta 1963. Jo antiikin roomalaiset nauttivat lämmintä maustettua juomaa, glögin edeltäjää sekä piilottivat mantelin puuroon. Perinteisen sähköisen joulukynttelikön on keksinyt ruotsalainen insinööri vuonna 1934.


Carlos da Cruzin tontut eivät ole olemukseltaan niitä kaikkein
 perinteisimpiä. Carlos da Cruzin kuvitusta 
kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019). 

Lastenkirjaentusiastia kiinnostaa piparkakkutaloon liittyvä maininta, jonka mukaan saksalainen kondiittori sai idean Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu -sadusta! 


Perinteisen joulunpunaisen rinnalla on myös rohkeampia
värisävyjä. Aukeamilla on lahjoja säkkiinsä keräävä joulupukki
ja koristeellisia ornamentteja. 
Carlos da Cruzin kuvitusta kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019).

Minulle ihan uutta tietoa on karjalaisten pesäpäivät, jolla tarkoitetaan joulunalusaikaa, jolloin koti on ollut tapana puhdistaa lattiasta kattoon.

Carlos da Cruz uusintaa joulun värimaailmaa  ja muotokieltä.Tutun joulunpunaisen kontrastina on pukin sininen ihonväri!