Merja Leppälahti: Perinnejoulu. Käsikirja kaikille, 187 sivua, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. Graafinen suunnittelu Anne Kaikkonen.
Merja Leppälahden Perinnejoulu tarjoaa eilistä Carlos da Cruzin 24 päivää jouluun -kuvatietokirjaa tuhdimpaa tietoa joulunviettoon liittyvistä perinteistä.
Leppälahti on turkulainen folkloristi, tietokirjailija ja kriitikko. Hän kirjoittaa ilahduttavan sujuvasti ja ymmärrettävästi, joten tietokirja soveltuu mainiosti myös lasten ja nuorten itse lukemaksi, jos jouluun liittyvät perinteet heitä kiinnostavat.
Perinnejoulussa luodataan joulunviettoon Suomessa ja osin myös muualla maailmalla vakiintuneita perinteitä, joista suurin osa on toki aiemmistakin vastaavista joulukirjoista ennalta tuttuja.
Kirjan bonuksena on kuitenkin se, että joulun hengellisyys ei ole niinkään keskiössä, vaan uusien ja vanhojen perinteiden esittelyssä otetaan varteen myös vaikkapa vegaaninen seitan-kinkku ja muistutetaan, että tuoksuherkät eivät nauti kaikista joulun tuoksuista!
Kirjassa edetään kronologisesti jouluvalmisteluista aina loppiaiseen ja Nuutin päivään asti.
Joulukuusen riisumisen ja kotoa pois kantamiseen liittyy hurja, nähtävästi lähinnä dekkarientusiastien keskuudessa yleinen traditio, jossa kuusi kiedotaan kokonaan varovasti muoviin ja teipataan
– – muistuttamaan ruumista. Kuusi kannetaan vaakatasossa, kantajina kaksi henkilöä, jotka esittävät taakkansa olevan painava. Tämä tehdään vielä hiukan salamyhkäisesti ympärilleen vilkuillen iltahämärässä.
Hieman tosikompaa lukijaa kuitenkin muistutetaan siitä, että kuusta ei kannata pakata muoviin, koska useimmiten kuuset päätyvät hakkeeksi tai biojätteeseen!
Joulurauhan maanisille raivaajillekin on oma viestinsä:
Jouluna ei tarvitse pyrkiä siihen, että kaikki on täydellistä; iloinen ja levollinen joulumieli tekee joulusta onnellisen.
Kirja korostaa – osoittelematta – että jokainen voi tehdä omannäköisensä joulun. Tärkeintä on rauhoittua ja rentoutua.
Kirjassa on myös lukuisia ideoita jouluaskarteluihin: esimerkiksi perinteisen jouluseimen sijasta voi sisustaa Tonttulan joulutunnelmaa nukkekotiin tai siirtää joulukuusen pihapuuhun, jonne varataan paljon syötävää linnuille.
Kierrätyskin on otettu varteen joululahjavinkeissä. Kaikkien lahjojen ei tarvitse olla kaupasta uutena ostettuja.
Kiinnostava detalji liittyy myös joulukuusen historiaan. 1800-luvulla Suomen säätyläiskoteihin vakiintunut joulukuusi ei saanut kaikilta varauksetonta kannatusta, sillä metsätalous oli huolissaan keskenkasvuisten kuusten turhasta kaatamisesta!
Kirjan kuvatoimitus luottaa nostalgiaan: vanhat joulukoristeet, kiiltokuvat, joulukortit, museoiden valokuva-arkistojen aineisto sekä vanhojen joululehtien kuvitukset ovat keskeisessä osassa hieman modernimpien valokuvien ohella.
Kuvatekstejä ei kaikista kuvista löydy, mutta kirjan lopussa on luettelo kuvalähteistä. Kustantamo Kuvataiteen mainoskuvan (yllä) tekijää ei ole tunnistettu, vaikka Martta Wendelinin nimikirjaimet löytyvät kuvan vasemmasta alalaidasta ja lapsihahmot ovat hyvin tyypillisiä tämän leimalliselle tyylille.
Kuvatekstejä ei kaikista kuvista löydy, mutta kirjan lopussa on luettelo kuvalähteistä. Kustantamo Kuvataiteen mainoskuvan (yllä) tekijää ei ole tunnistettu, vaikka Martta Wendelinin nimikirjaimet löytyvät kuvan vasemmasta alalaidasta ja lapsihahmot ovat hyvin tyypillisiä tämän leimalliselle tyylille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti