torstai 5. toukokuuta 2022

Kuvakirjaenergiaa tömisevistä mummoista

















Reetta Niemelä & Anne Vasko: Mummojen kirja! S&S 2022.

 

 



Julkisten ja hyvinvointialojen liiton käynnissä olevat lakot ovat synnyttäneet aivan uuden sanan mummokateus.

 

Kaikilla lapsiperheillä ei ole mahdollisuutta hyödyntää isovanhempia lastenhoitoapuna.

 

Reetta Niemelän ja Anne Vaskon juuri ilmestynyt Mummojen kirja! kertoo kuitenkin hyvin itsenäisistä ja jopa kaikkivoipaisista mummoista. 

 

Kuvakirjassa mummot sananmukaisesti jyräävät: Anne Vaskon kuvitusaukeamilla ei näy mitään muuta kuin mummoja! Todennäköisesti he asuvat hyvin matriarkaalisessa yhteisössä, sillä kaupunginjohtajakin on nainen. 


Mummot ovat selvästi voimaantuneet mummoenergialla ja puuhaavat yhdessä kaikkea mukavaa. 

 

Vaskon mummoilla on eletyn elämän merkkeinä juonteita ja ryppyjä, mutta askel nousee vielä vetreästi. 

 

Kohtuuden ja uskottavuuden nimissä välillä mummotkin
hellittävät hetkeksi ja viivähtävät puistossa voimia
keräämässä. Anne Vaskon kuvitusta Reetta Niemelän
tekstiin kuvakirjassa Mummojen kirja! (S&S 2022). 


Kuvakirjan värimaailma on dynaaminen, anarkia syntyy myös värien kontrasteista.

 

Mummoilla on myös etuoikeuksia: he pääsevät maailmanpyörään ilmaiseksi. 


Mummot tykkäävät istua kahvilassa ja pitää rapppukäytäväpiknikkejä  ja he rakastavat kirjoja, ”Kirjat ovat kuin kaupunkeja, joita voi kantaa mukana”, mummo Myyrä sanoi salaperäisesti.

 

Torimummot ovat jo  lähteneet torilta, mutta Yhden Mummon
orkesteri huolehtii tunnelmasta. Anne Vaskon kuvitusta
Reetta Niemelän tekstiin kuvakirjassa 
Mummojen kirja! (S&S 2022).  


Kun mummot kastuvat sateessa, he lähtevät joukolla kirpputorille ostamaan uusia vaatteita. 


Mummoilla tuntuu olevan käytössään kaikki maailman aika ja siksi he käyttäytyvät spontaanisti ja oman päänsä mukaan. 

 

Kuvakirja kertoo kahdesta erikseen nimetyistä mummo Myyrästä ja mummo Metsästä, mutta mummoenergia syntyy nimenomaan joukkovoimasta ja yhteen hiileen puhaltamisesta, jossa ketään ei syrjitä ja suljeta ulkopuolelle. 

 

Yhtenä mummorintamana lähdetään myös mielenosoitukseen:

 

Lisää kukkia! Keinuja! Vapautta! Viulukonsertteja! Rauhaa kaikkialle maailmassa! Pumpulipullaa! Perunamaita! Oikeutta eläinmummoille! 



Mummot vaativat mielenosoituksen banderolleissa pullaa ja
rauhaa. Anne Vaskon kuvitusta Reetta Niemelän tekstiin
kuvakirjassa 
Mummojen kirja! (S&S 2022). 

 

 

Sekä Niemelän tekstissä että Vaskon kuvituksessa on jatkuva aktiivisen eteenpäin menemisen tuntu. Nämä mummot eivät malta pysyä paikallaan, he 

ovat lähesalituisessa liikkeessä, puuhassa ja toiminnassa:  


– – Joki juoksi innokkaasti merelle. Sillan yli kumpaankin suuntaan kulki virtanaan mummoja. Mutta vain toiseen suuntaan menevien mummojen sylissä oli kukkapaketteja. Se johtui siitä, että Babuskan Ruusukioski sijaitsi joen toisella rannalla. 

Jos näki kalan hyppäävän joessa, piti huutaa: hopea! Ja sylkäistä. Se tiesi onnea. Mummo Myyrä näki kalan, mutta unohti huutaa. Mummo Metsä sen sijaan huusi kuusi kertaa hopea. ”Hopea, hopea, hopea, hopea, hopea, hopea. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Ja vielä kerran pthyi.” Ajatella, että mummo Metsän sylki keinuisi aaltojen mukana suuren metsän ulapalle. 

 

Ulapalle! 

 

 

Reetta Niemelä on selvästi tempautunut mummojen vietäväksi. 


Tekstin rönsyissä ja spontaaniudessa on samaa nonsense-henkeä kuin Niemelän varhaisessa proosarunokokoelmassa Makkarapiruetti (Otava 2005, kuv. Matti Pikkujämsä).   

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Metsän sylissä koetaan nyt isoja tunteita

Maria Kuutti & Saara Söderlund: Onni ja Aada metsäretkellä. 30 sivua. Karisto 2021. 

Metsän pelko. Kauhunukkemystikaali. Ohjaus Alma Rajala. Dramaturgia, visuaalisuus ja esiintyjät Pekko Käppi, Alma Rajala & Nadja Räikkä. Sävellys, äänisuunnittelu Pekko Käppi. Valosuunnittelu Nadja Räikkä. Nukenrakennus Heini Maaranen. Graafinen suunnittelu ja esityskuvat Jussi Virkkumaa. Kantaesitys Teatteri Telakalla Tampereella 23.4.2022. Kesto 1 h. Suositusikäraja +18 v. 


Tässä taas hyvä todiste ajankohtaisten ilmiöiden siirtymisestä lähes samanaikaisesti eri taiteen lajeihin.

Maria Kuutin ja Saara Söderlundin kuvakirjassa ystävykset Onni ja Aada lähtevät Aadan äidin kanssa metsäretkelle. 

Alma Rajalan ohjaama lähes sanaton Metsän pelko - kauhunukkemystikaali kertoo ilmitasollaan kolmen aikuisen metsäretkestä.   

Kumpikin teos nostaa – tulkintani mukaan – omalla muotokielellään ja tyylirepertuaarillaan esille saman ajankohtaisen asian: nykyihmisten vieraantumisen luonnosta.

Onni on luvannut lähteä Aadan ja tämän äidin kanssa metsäretkelle, ”vaikka pitikin metsää vähän pelottavana paikkana”. 

Aada evästää retkeilyyn tottumatonta Onnia ja sanoo, että lapsi ei saa koskaan mennä metsään yksin. 

Adan äiti kokee tärkeäksi muistuttaa, että metsään ei saa jättää roskia.

Metsän rauhaa pitää myös kunnioittaa olemalla siellä hiljaa… paitsi jos eksyy, niin silloin on lupa ”huutaa niin kovaa kuin pystyy”. 


Onnin olemus on varautunut ja suorastaan pelokas.
Puiden juurakot ja mutkitteleva polku ovat hänelle haasteellisia.
Saara Söderlundin kuvitusta Maria Kuutin tekstiin kuvakirjassa
Onni ja Aada metsäretkellä (Karisto 2021). 

Metsässä Onnin on vaikea pysyä pystyssä: hän pelkää puun juurien kampittavan hänet.

Jo kymmenisen vuotta sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan epätasainen alusta metsässä voi jo olla haasteellinen leikki-ikäiselle nykylapselle, joka on tottunut kävelemään vain tasaisella asvaltilla!

Maria Kuutin tekstissä metsä todellakin näyttäytyy kokemattoman Onnin näkökulmasta pelottavana ja jopa vähän vaarallisena paikkana. 

Alun perin penseästi koko metsäretkeen suhtautunut poika kuitenkin innostuu vähitellen. Retken huipennuksena on tietysti eväiden syönti. Kasvishernekeitto ja mustikat suoraan maasta poimittuina maistuvatkin niihin ensin nirsosti suhtautuvan Onnin mielestä yllättävän hyvälle! 


Onni suhtautuu myös metsän antimiin aluksi epäluuloisesti.
Saara Söderlundin kuvitusta Maria Kuutin tekstiin kuvakirjassa 
Onnin ja Aadan metsäretki (Karisto 2021). 

Metsän pelko -esitys riemastuttaa moniaistisesti ja poikkitaiteellisesti. 

Olen aiemmin nähnyt Tampereen teatterikesässä Alma Rajalan esineteatteriesityksen. 

Metsän pelossa aurauskepit, lippusiimat, sahat, vesurit, termospullot, teltta ja huomioliivit saavat muitakin käyttötarkoituksia. Esitys on visuaalisesti ja äänimaailmaltaan vaikuttava.

Alkukohtauksessa sahoilla ja vesureilla varustautunut kolmikko saapuu metsään päättäväisesti ja valloittajan elkein. Illan pimentyessä metsä kietoo retkeläiset salamyhkäiseen taikapiiriinsä.


 Jussi Virkkumaan valokuva esityksestä tiivistää
olennaisen Metsän pelon teemoista: huomioliiviin
naamioitunut  ihmishahmo näyttäytyy   
luonnosta yliotteen saaneena vallanpitäjänä.  

Heini Maarasen samaan aikaan hellyttävän ja hieman karmivan nukkehahmon voi nähdä metsän maahisena, nyt jo uhanalaisena ja erityistä suojelua kaipaavana. 

Loppukohtauksessa näitä maahisia on säilötty lasipurkkeihin. Onko luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen havahduttu liian myöhään?

Metsän pelko on samaan aikaan veikeä, kantaaottava ja metsän mystistä salaisuutta vaaliva kannanotto. 

Teatteri Telakalla on vielä kolmesti mahdollisuus kokea tämä uniikki metsäretki.

 

Lisää lastenkirjoja, joissa mennään metsään retkelle:

Riikka Jäntti: Pikku hiiri telttaretkellä, WSOY 2021

Maria Nilsson Thore: Kolmikko metsäretkellä, suom. Raija Rintamäki, Mäkelä 2020

Kalle Hakkola & Mari Ahokoivu: Sanni ja Joonas: metsäretki, Kumiorava 2019 / sarjakuva

Eppu Nuotio & Aino Louhi: Tämä vai tuo: Metsäretki, Bazar 2019

Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki, Myllylahti 2016

Eppu Nuotio & Virpi Talvitie: Epsukepsu, Tammi 2002

maanantai 2. toukokuuta 2022

Muffinseja ja pornotähtinimigeneraattoreita
















Vilu Varento: Be Cool: Jäykkänä jenkeissä. 211 sivua. Karisto 2021. Kansikuva Apila Pepita Miettinen. 

 




Moni taho on huolestunut viime aikoina kotimaisen nuortenkirjallisuuden nimekemäärien vähentymisestä. 


Realistinen nuortenromaani on pian jo katoava lajityyppi, jonka potentiaalin näkevät enää vain pienet kustantamot.

 

Siihen nähden kirjailijanimi Vilu Varennon Be Cool -sarjaa on syytä pitää jopa valonpilkkuna: vielä löytyy uskoa pidäkkeettömästi teiniangstia, veijarikomediaa ja scifiä yhdistävälle omintakeiselle poikakirjallisuudelle! 

 

Sarjan avausosa Be Cool voitti Kariston ja Lastenkirjainstituutin Sytytä lukemisen vimma -kirjoituskilpailun, jolla etsittiin erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavia uudenlaisia, rohkeita tekstejä. 

 

Vilu Varennon kirjailijanimen takaa löytyy kolme naista: Matilda Ahlsten, Saara Honkanen ja Suvi Nurmi.

 

Be Cool: Jäykkänä jenkeissä jatkaa ensimmäisen osan reteää tyyliä: luvassa on pikkutuhmuuksia, väärinkäsityksiä ja miehistä uhoilua, joka peittää todellisuudessa alleen epävarmuuden ja kokemattomuuden.

 

Tassu ja Justus  pääsevät New Yorkiin, ja saavat esiliinakseen Tassun kummisedän, Jaakon. Tassun sisko Kisse, joka joutui edellisessä osassa lääketehtaan manipulaation uhriksi, opiskelee nyt samassa suurkaupungissa.

 

Pornotähtinimigeneraattorin ja nolouden tunteeseen liittyvän vippaskonstin avulla Tassu pääsee alaikäisyydestään huolimatta seksimessuille. 


Tassu kohtaa messuilla vloggaajana mainetta niittäneeseen seksitohtorin, joka selittää auliisti Tassulle klitoriksen toimintaperiaatetta:

 

Nainen selitti kärsivällisesti ihmiskehojen erilaisuudesta ja siitä, että Tassun oli vain opeteltava keskustelemaan tyttöystävänsä kanssa siitä, millaisesta kosketuksesta tämä piti. Sitten hän kaivoi salkustaan valtavankokoisen mallin naisen sukuelimistä.

 

Nainen lykkäsi silikonisen laitoksen Tassun käteen ja alkoi selittää innostuneesti siitä, miten klitoris levittäytyi itse asiassa laajalle ympäri vaginaa. Kasvotusten jättirömpsän kanssa joutuminen oli Tassulle liikaa. Hän näki, miten ohikulkevat ihmiset katselivat tilannetta kiinnostuneina, ja kuuli, miten terapeutti jatkoi hilpeää selostustaan, mutta sanat puuroutuivat hänen korvissaan kohinaksi, ja vähitellen äänet vaikenivat kokonaan. 

 

Tassu suunnittelee myös tyttöystävänsä kanssa nettiseksiä etäyhteydellä puhelimitse, mutta aikeet eivät vielä toteudu, sinnikkäästä halusta huolimatta. 


Romaanin kuvituksena on verkkouutisia sekä monimerkityksisiä älypuhelimella välitettyjä kuvaviestejä, joita Tassu  Justuksen ystävällisellä avustuksella lähettää tyttöystävälleen Hillalle.

 

Superlatiivien maassa myös muffinsit ovat jättikokoisia ja todella koukuttavia. 


Pojat tapaavat New Yorkissa  myös edellisestä osasta tutun vihollisensa, Sigismund von Fögerdorfin, joka on päässyt selville jättimuffinsien todellisesta luonteesta, ja niinpä pojat katsovat järkeväksi liittoutua hänen kanssaan.

 

Ja niin vain päädytään tilanteeseen, että Tassu huomaa hoilaavansa kovaan ääneen Erika Vikmanin Cicciolina-kappaletta pelastaakseen sekä itsensä että parhaat kaverinsa kiipelistä. 

 

Tapahtumat huipentuvat Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään. Pojat selvittävät vaarallisen bioaseen kehittelyn… ja pääsevät Lady Gagan yksityiskoneella takaisin Suomeen. 


Antti Röngän viime vuonna ilmestynyt aikuisten romaani Nocturno 21:07 (Gummerus 2021) alkaa kuvauksella varhaismurrosikäisen minäkertojan ensimmäisestä masturbaatiosta ja siemensyöksystä sekä niiden aiheuttamasta häpeästä. 


Tassun ja Justuksen suhde omaan seksuaalisuuteen on Röngän romaaniin verrattuna avoimen utelias.


Ainoa häpeäntunne liittyy koulun kevätjuhlien ohjelmanumerona esiteltyyn Tassun äitien uusimpaan keksintöön, spermaboksereihin, "joiden etumuksessa on roisinnäköinen valkeanharmaa läikkä". Edellisessä osassa äidit toivat markkinoille jo veriroiskeiden täplittämät menkkapikkarit.



 

Viime vuosina on ilmestynyt kiitettävästi nuorille ja erityisesti pojille kohdennettuja tietokirjoja seksuaalisesta kehityksestä:


Nathalie Simonsson: Maailman tärkein kirja. Kehosta, tunteista ja seksistä. Suom. Ulla Lempinen. Otava 2021.


Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja. Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi. Kuv. Alessandra Bernard. Into 2020.


Tittamari Marttinen: Seksistä selkoa. Kuv. Jussi Jääskeläinen. Avain 2019. 


Inti Chavez Perez: Respektiä: seksikirja pojille. Suom. Juha Hurme. Gummerus 2019.  


Eino Nurmisto: Homopojan opas, Nemo 2019


Maiju Ristkari, Nina Suni & Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen. Tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Tammi 2018.


Raisa Cacciatore, Erja Korteniemi-Poikela, Juha Ryynänen, Antti Ryynänen, Dan Apter: Legopalikoista leopardikalsareihin. Pojan matka mieheksi. Tammi 2009. 5. uudistettu painos. 


Manne Forsberg: Kalun käyttöopas: johdatus rakkauteen, tunteisiin ja sukupuolielämään, suom. Outi Menna, WSOY 2005