Anu Holopainen: Sydänhengitystä, 228 sivua, Karisto 2018. Kansikuva Pirta Syrjänen/ Trevillion Images ©Stephen Carroll.
Ensin kiitos nasevalle nuortenromaanin nimelle.
Sen merkitys on kahtalainen. Tulkintani mukaan se viittaa sikiön sydänääniin, mutta samalla myös päähenkilön harrastukseen ja intohimoon – sukeltamiseen.
Kansikuvakin on hätkähdyttävä. Vaikka ensimmäinen assosiaationi liittyi flamenco-tanssiin, niin punainen hame ilmentää tässä ennen kaikkea oivaltavasti päähenkilön päättäväisyyttä hänelle kiperän asian äärellä.
Teiniraskauden teemat tulivat kotimaisiin nuortenromaaneihin 1980-luvun alussa. Sinikka Laine on käsitellyt aihetta jopa kahdesti, Oharissa (WSOY 1982) ja kymmenen vuotta myöhemmin myös Töyhdössä. Moni aktiivinen nuortenkirjailija tarttui aiheeseen 1990-luvulla.
Uuden vuosituhannen nuortenromaaneissa päädytä enää niin yksioikoisesti teiniäidin vauva-auvoon.
Miehisempää tulokulmaa tähän aihepiiriin on saatu huumorilla höystäen Jyri Paretskoin nuortenkirja-sarjassa Shell´s Angles.
Romaanin aloitus vie heti tapahtumien keskiöön. Äskettäin lukio-opinnot päätökseen saanut Tiira tekee raskaustestin ja toteaa olevansa raskaana.
Tiiralle asia on kuitenkin heti selvä.
– Haluan vain hoitaa koko jutun alta pois ja palata normaalielämään. Mulla on suunnitelmat valmiina, eikä niihin kuulu synnärit eikä supparit eikä epparit eikä tissittely eikä vaippailu.
Tiira yllättyy siitä, että hänen läheisillään on niin paljon varmoja mielipiteitä siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Kärjekkäimmin asiaan suhtautuu tytön äiti, mutta hänen reaktionsa on hyvin perusteltu. Tiiralla on nimittäin häntä vanhempi isosisko, Lili, joka on adoptoitu ulkomailta. Tiiran syntymä oli hänen vanhemmilleen ihme.
Tärkeimmän tukijan Tiira saakin isosiskostaan, ja ajan oloon myös parhaan ystävän, Olivian, jyrkät näkökannat lientyvät.
Isoin pala purtavaksi on lopulta äidin ohella poikaystävä Henri.
Anu Holopainen ottaa hienosti kantaa naisten ja tyttöjen oikeuteen määrätä itse kehostaan.
Vaikean asian moraalista työstämistä toki helpottaa, että päähenkilö on jo täysi-ikäinen, aikuisuuden ja oman elämän kynnyksellä nuori aikuinen.
Sydänhengitystä kuvaa tapahtumia sen verran todenmukaisesti ja siloittelematta, että hänen kirjansa tuskin innostaa vapaaseen ja vastuuttomaan seksiin, päinvastoin! Se sysää nuoret pohtimaan elämän ydinasioita eri näkökulmista ilman aikavaa neuvokirjallisuuden klangia.
Nerokas kerronnallinen ratkaisu liittyy lukujen lopusta löytyvistä lihavoidulla tekstityypillä ladotuista runoista, jotka vetävät yhteen Tiiran ja hänen läheistensä tunteita.
Osuudet voi lukea myös eräänlaisena selkotekstinä, jossa asiat on ryhmitelty omille riveilleen. Hiukan vastahankaisesti lukemiseen suhtautuva nuori voi ensin ottaa kirjan haltuunsa näiden runojen kautta ja vasta päättää vasta tämän jälkeen, ryhtyykö lukemaan kirjan kannesta kanteen.
Romaanin lopussa saadaan vielä väläys peräti 30 vuoden päähän tulevaisuuteen Tiiran ja hänen läheistensä sukutapaamisesta.
Tämän aikahypyn ansiosta Sydänhengitystä tulisi ilman muuta sijoittaa tasaveroisesti sekä nuorten, nuorten aikuisten että aikuisten osastolle kirjastoissa ja kirjakaupoissa!
Tämän aikahypyn ansiosta Sydänhengitystä tulisi ilman muuta sijoittaa tasaveroisesti sekä nuorten, nuorten aikuisten että aikuisten osastolle kirjastoissa ja kirjakaupoissa!
Romaanin aihe tarjoaa nimittäin pohdittavaa monen ikäisille eettisesti rakentavassa hengessä. Rankasta aiheesta huolimatta Holopainen on onnistunut tiivistämään teoksen fokuksen helposti luettavaan muotoon.
Jyri Paretskoi: Shell´s Angles ja beibit; Shell´s Angles – aivot narikkaan, Karisto 2015 ja 2018
Laura Lähteenmäki: Karrelle polttava helle, WSOY 2014
Mila Teräs: Sininen huone, Otava 2006
Reija Kaskiaho: Rastas, WSOY 2005
Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael, Tammi 1999
Nora Schuurman: Vahinkoraskaus, Otava 1998
Marita Hauhia: Se eka, Kirjayhtymä 1989
Sinikka Laine: Töyhtö, WSOY 1992
Anna-Liisa Haakana: Ykköstyttö, WSOY 1981
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti