Kaunis satufaabeli äidinrakkaudesta

Zacharias Topelius & Aleksander Lindeberg: Muurahainen joka lähti lääkäriin. Alkuperäisen Viljo Tarkiaisen, Valter Juvan ja Ilmari Jäämaan suomennoksen pohjalta uudelleen kertonut Pirkko Harainen. 25 sivua. WSOY 2011.

Zacharias Topelius: Muurahainen lääkärissä. Kuvittanut Kristina Segergrantz. Suomentajat Viljo Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa. 25 sivua. WSOY 2005.





On hauskaa, että Sakari Topeliuksen satuja pidetään kuvakirjaversioina esillä. Muurahaissadun lisäksi toinen hyvin aikaa kestänyt ja lysti satu on "Vattumato", joka on ollut aiemmin esillä Lastenkirjahyllyssä.

On itse asiassa aika epätavallista että sama kustantaja tekee lyhyen ajan sisällä kaksi kuvitusversiota samasta tekstistä. Topeliuksen muurahaistarinaan liittyy sattuma. Aleksander Lindebergin (s. 1917) kuvitus on nimittäin peräisin jo vuodelta 1964 mutta se ilmestyy nyt vasta.

Eittämättä tähän Lindebergin esille nostamiseen on vaikuttanut myös hänen vuonna 2005 saamansa Kuvittajat ry:n jakama Kieku-palkinto merkittävästä elämäntyöstä kuvittajana. Venäjällä syntynyt ja sittemmin suomalaistunut Lindeberg on tehnyt pitkän uran lastenkirjallisuuden lisäksi myös muotokuvamaalarina, TK-piirtäjänä, mainospiirtäjänä ja lehtikuvittajana.

Rouva Huulle rakkain Lindebergin kuvitus on Yrjö Kokon itsensä lyhentämä saturomaani Pessi ja Illusia, vuodelta 1963.

Muurahainen lääkärissä on kaunis ja konstailematon tarina äidin rakkaudesta ja sitkeydestä. Pieni muurahainen tähyää turvallisesta kotipesästä avaraan maailmaan. Se kurkkaa muurahaispesän pienestä ikkunasta ja jäähile putoaa sen päähän.

Onnettomuuden seurauksena muurahainen menettää jalkansa. Äiti ei vähästä hätkähdä. Ensin se yrittää korjata jalan pihkalla paikalleen. Mutta kun jalka ei pihkan voimalla tartu entisille sijoilleen, emo "teki pussin pienestä lakastuneesta kielonkukasta, laittoi jalan pussukkaan, otti lapsen reppuselkään ja lähti matkaan". Ne suuntaavat niine hyvineen päätäväisesti kohti Helsinkiä ja pääsevät onnekseen ajurin ohjastamiin rattaisiin salamatkustajiksi.

Emo ja lapsi kiertävät kolmella lääkärillä, joista kaksi ensimmäistä tekevät enemmän hallaa kuin hyötyä. Hauskasti Pirkko Haraisen tuoreempi suomennos on tehnyt alkutekstin kansanparantajasta "luomulääkärin".




On kiinnostavaa vertailla kahden tyyten erilaisen kuvittajan siveltimenjälkeä sekä sitä, mitä kohtauksia he ovat valinneet kuvitettavaksi. Ja kuinka verrattomasti valtavilla kokoeroilla kuvittajat leikkivät!




Kristina Segergrantz on taituri vesivärikuvittajana. Hän tekee suorastaan piinallisen yksityiskohtaista ja herkkää jälkeä. Värisävyt vaihtuvat upeasti kuvituksissa ja piskuisten päähenkilöiden ilmeissä on hellyttävää karakteristiikkaa.




Lindberg puolestaan tekee paljon rouheampaa jälkeä. Hän tyylittelee rohkeasti ja hänen värimaailmansa ja hahmojensa klassisuus viehättää etenkin nykyisen retrobuumin läpäisseitä nostalgikkoja Segergrantzin perinteistä kuvitustyyliä enemmän.



Topeliuksen satu "Muurahainen joka lähti lääkäriin" on kirjoittamisajankohtaansa, 1800-luvun loppuun, nähden yllättävän moderni ja ajan tendensseistä vapaa satu.

Se kertoo kauniisti äidin rationaalisesta mutta toisaalta hyvin tunneperäisestä suhteesta lapseen, jonka hyvinvointi on äidille tärkeintä maailmassa. Ja sadusta löytyy samastumispintaa myös nykyaikaan: jalkojen katkeamisten sijaan nykylapset asettuvat ihan toisenlaisille vaaroille alttiiksi, mutta äidit – ja toki isätkin – pukseeraavat silti hoitoa ja huolenpitoa jälkikasvulleen.