Monia makuja, pitämyksiä … ja ennen muuta intohimoa lasten- ja nuortenkirjoihin

Eilinen päivä hujahti Pirkanmaan maakuntakirjaston järjestämillä Aslakin päivän kirjakutsuilla, joilla zoomattiin viime vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjontaa. Kutsut järjestettiin jo kahdeksatta kertaa ja paikalla oli salintäysi alueen kirjastonhoitajia, opettajia ja muita kiinnostuneita – mukana myös edustava otos pirkanmaalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita.

Esittelytempo oli taas kiivas ja kirjojen kannet ja nimet vain hujahtivat korvissa ja silmissä. Toisinaan tuntuu hyvältä kuunnella myös tällaisia ”asiat ja kirjat halki, poikki & pinoon” –esityksiä. Ja aikana, jolloin lasten- ja nuortenkirjakritiikki on entisestään sanomalehdissä vähentynyt, tällaisten laajoin kaarin liikkuvien katsaustenkin arvo on entistä suurempi.

Mervi Hietanen Metson lasten- ja nuortenkirjaosastolta alusti tietokirjoista. Esimerkiksi lasten raamattuja, koira- ja dinosauruskirjoja on ilmestynyt viime vuonna todella paljon. Sitä vastoin kotimaisia lasten luontokirjoja ja varsinkin puutarhakirjoja hän peräänkuulutti käännöskirjojen rinnalle enemmän. Hietanen toi esille myös pätevän näkökohdan tietokirjojen kuvituksesta: valokuvakuvitus on usein piirroskuvitusta havainnollisempi ja käyttökelpoisempi esim. päiväkotien ja koulujen opetustarpeisiin.

Hyvä huomio oli myös se, että monet lasten- ja nuortenkirjat ovat käypää lukemista myös aikuisille ja osa esitellyistä kirjoista voisi yhtä hyvin löytää sijansa myös kirjastojen aikuisten osastolta.

Tietokirjoista Hietanen nosti esille mm. tamperelaista paloasemapaikallisväriä sisältävän lainaustilastojen suosikin Arttu Juseliuksen & Petri Remsun Ransu paloasemalla –kirjan (Pieni Karhu), Väinö Heinosen & Jani Kaaron Evoluution (Avain) ja Reetta Niemelän & Salla Savolaisen Tikkumäen tallin (Otava).






Nokian kirjaston Jaana Kakkonen paneutui kuvakirjoihin. Hänen esityksessään ison painoarvon saivat pahvikirjat, joita tosiaankin on nykyisin tarjolla todella moneen menoon ja käyttötarkoitukseen. Kirjastoissa pahvikirjat vievät hyllyistäkin entistä enemmän tilaa. Ilon aihe aiemman käännöskirjatarjonnan rinnalla ovat kotimaisin voimin tehdyt pahvikirjat, jotka poikkeavat muotokieleltään ja värimaailmaltaan iloisen-kirjavista käännöskirjoista. Tosin nämäkin kotimaiset pahvikirjat painetaan yhä halpatuontimaissa.

Kakkonen myös muistutti, että pahvikirjat ovat käyttökelpoisia myös kirjaston satutunneilla. Ainakin Nokialla perhepäivähoitajat tuovat satutunneille melko pieniäkin hoidettaviaan, joille monet peruskuvakirjat voivat olla vielä liian vaativia.

Monissa pahvikirjoissa olevat luukut, läpät ja liikkuvat osat ovat kovan käytön osalta haasteellisia. Toisinaan esim. kolmiulotteinen näyttämökirja voi pahimmillaan kestää vain kolme lainauskertaa ja sen jälkeen kirja on poistettava kokonaan! Erilaisia äänielementtejä sisältävät lastenkirjat ovat myös kirjastoissa haasteellisia patterien vaihdon kannalta. Ainakin Tampereen pääkirjastossa patterien vaihtaminen ja kirjojen huolto on sälytetty vahtimestarien työnkuvaan! Kiinnostava huomio Kakkosen esityksessä oli myös se, että kauhuun ja hurjaan pelkäämiseenkin liittyvät teemat ovat tulleet jo kuvakirjoihinkin.

Sarjakuvia esitellyt Hervannan kirjaston Matti Karjalainen nosti viime vuoden sadosta ykköseksi Julian Neelin Mimu-sarjakuvan), josta ilmestyi toinen suomennettu osa Kesäblues (Gummerus). Sitä vastoin Karjalainen toivoi, että Karvinen-kissan animaatioseikkailuihin perustuvia sarjakuvakirjoja (Otava) ei niiden heppoisuuden vuoksi hankittaisi kirjastoihin lainkaan.



Pirkkalan kirjaston Reetta Saine keskittyi lastenromaaneihin. Tavutettuja kirjoja on taas tarjolla paljon etenkin käännöskirjoissa, mutta Saine peräänkuulutti näihinkin kirjoihin kunnon tarinoita. Kotimaiset verrokit jyräävät laadullaan mennen tullen käännökset.

Saineen mainio havainto kirjastoammattilaisen näkökulmasta oli, että lastenromaaneissa tulisi kirjastoon perustaa kaksi eri hyllyjärjestelmää. Toisessa on kirjoja viestillä: ”Lapsi, lue tämä kirja!” ja toisessa ”Aikuinen, ota lapsi syliin ja lue lapsen kanssa tämä kirja!”

Paljon lukevan Saineen seulan läpi pääsivät erikoismaininnoin mm. Kaija Pispan Silkkipytty, Maria Vuorion Kuningattaren viitta ja muita kiperiä kysymyksiä (Tammi), Leena Krohnin Auringon lapsia (Teos), Päivi Lukkarilan Venlan alkeiskurssi (Karisto), Timo Parvelan & Virpi Talvitien Maukka ja Väykkä ja suuri seikkailu (Tammi) sekä Leena Parkkisen Miss Milky Ray (Teos). Viimeksi mainitusta kirjasta Saine on kuunnellut tyttöjen välistä keskustelua, jossa oli arvostettu erityisesti Camilla Pentin kuvitusta, joka on ”oikeesti piirretty ja väritetty”. Onkohan niin, että digitaalinen ja tietokoneavusteinen kuvitus puuduttaa jo kohderyhmäänsäkin?

Pääkirjaston lastenosaston kirjastonhoitaja Tuija Mäki otti esityksessään suvereenisti haltuunsa koko nuortenkirjallisuuden. Mäki toi havainnollisin näyttein esille pien- ja omakustanteiden kompastuskivet: kehnon tekstin editoinnin, ladonnan ja muun kansikuvaan ja ulkoasuun liittyvän typografian kömmähdykset, joissa lukija unohdetaan pahimmillaan kokonaan.

Mäki nosti viime vuoden nuortenromaanien teemaksi, aivan oikeutetusti, äidit ja heidän moniongelmaisuutensa. Tamperelaista paikallisväriä hän oli löytänyt peräti neljästä nuortenromaanista, Salla Simukan Ylivalotuksesta (WSOY), Terhi Rannelan Scarlettin puvusta (Otava), Katariina Leinon Sirkusprinsessasta (WSOY) ja Terhi Frimanin romaanista Mummien ei kuulu koskaan kuolla (LK-kirjat).

Mäen mielestä monet nuortenromaanit voivat takakansitekstien ja ennakkovaikutelman perusteella vaikuttaa synkemmiltä kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Toiveikkuus on yhä nuortenromaaneja kannatteleva tunnusmerkki.

Sarjakirjoista koirakirjat vievät jo voiton hevoskirjoista. Mäki moitti historiallisia nuortenromaaneja historiallisten faktojen puhki selittämisellä: hänen mielestään teosten kaunokirjallinen arvo saattaa jopa kärsiä pitkistä lähdeluetteloista ja jälkisanoista (yhtenä esimerkkinä Leena Laulajaisen Maria Jotuni –romaani Maria ja taikalyhty (Tammi).

Paljon lukevalle nuorelle Mäki antoi myös muutamia vinkkejä aikuisten osaston valikoimasta, jonka kautta näkökulmasta tulee monikulttuurisempi ja kansainvälisempi (esim. Chris Cleave: Little Been tarina, Otava; Helene Hegemann: Aksolotli, Otava; Jean Kwok: Käännöksiä, Bazar).

Tuija Mäen ja Matti Karjalaisen yhteinen katsaus fantasian, scifin ja kauhun tarjontaan oli sekin pätevä ja napakka katsaus lasten ja nuorten suosimaan lajityypppiin. Erityiseen iloon on aihetta nuoremmille lukijoille suunnatun fantasian lisääntymisen vuoksi. Fantasia on varmasti kaikkein sarjoittunein lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalaji: Mäen ja Karjalaisen laskelmien mukaan peräti 90 % ilmestyvistä kirjoista kuuluu johonkin sarjaan!

Kahden entusiastin vuoropuhelussa syntyi myös hauskoja näkemyseroja: Mäki arvosti Ally Condien Tarkoitettu-dystopiaa (Tammi), kun taas Karjalainen vähätteli sen ansioita monin esimerkein. Myös Anne Leinosen & Eija Lappalaisen kiittävän vastaanoton saanut Routasisarukset oli jättänyt Karjalaisen kylmäksi, mutta kenties tänä vuonna ilmestyvä kakkososa kuroo joitakin juoneen liittyviä aukkoja umpeen?

Ystävällismielistä väittelyä syntyi myös alustajien ja yleisön kesken Cornelia Funcken Reckless – kiveen kadonnut –romaanin (Otava) kirjallisista ansioista. Kotimaisesta fantasiasta Mäki & Karjalainen nostivat erityisesti esille lasten fantasiasta Päivi Lukkarilan Kolmen ajan maan (Karisto) ja Tuulia Ahon Urpukkaan (WSOY) ja hieman varttuneemmille suunnatuista Anneli Kannon & Terhi Rannelan Tähystäjäneidon (Karisto).



Rouva Huun lukemattomien kirjojen lukulista karttui taas Aslakin päivän kirjakutsulla monella viime vuonna ilmestyneellä kirjalla. Kiitos sujuvista järjestelyistä ja päivän asiantuntevasta annista kaikille asianosaisille!