Mieleni minun tekevi lukea Kalevalaa

Kalevalan tarinat. Suorasanaisesti kertonut Martti Haavio. Kuvittanut Aleksander Lindeberg. 88 sivua. WSOY 1966.

Tämänpäiväisen Kalevalan päivän kunniaksi luetaan tietysti Suomen kansalliseeposta.

Tällä hetkellä tunnetuimmat lastenkamariversiot taitavat olla Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala (Otava 1992) sekä Suomen lasten Kalevala, jonka Kirsti Mäkinen kirjoitti uuteen suorasanaiseen kuosiin ja Pirkko-Liisa Surojegin kuvitti vuonna 2002.

Teos on yltänyt jo 12:nteen painokseen ja sitä luetaan ahkerasti niin päiväkodeissa kuin kouluissakin, mikä on hieno asia.

Visuaalisesti upea lasten versio on myös Kalevalan tarinat, jonka kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko Martti Haavio kokosi vuonna 1966. Aleksander Lindebergin jylhä, herooinen kuvitus hivelee silmää.

Lindeberg on tehnyt Kalevalan sankareista jyhkeitä, karikatyyrisiä, tuimakatseisia ja ennen muuta isoraamisia hahmoja. Kalevalan naiset ovat viekoittelevia ja lumovoimastaan hyvin tietoisia voimattaria.

Alla olevassa kuvassa seppä Ilmarinen takoo itselleen naista.

Lindebergin värimaailma on upea ja kuvista löytyy ulokkeisuutta ja avaruutta. Neliväri- ja mustavalkokuvat vuorottelevat ja taitto on levollista ja rytmittää tarinaa oivallisesti.

Haavion suorasanaisessa kerronnassa on myös vuoropuhelua.

On kiinnostavaa, että näitä lapsille suunnattuja Kalevala-versioita ilmestyi lyhyen ajan sisällä ja samaltakin kustantajalta useampiakin. Muistaa sopii myös Aili Konttisen Lasten kultainen Kalevala (1958–1966), jossa on ollut useampiakin kuvittajia – Heljä Lahtinen, Tapio Tapiovaara, Maija Karma, Risto Mäkinen ja uudemmissa painoksissa Hannu Lukkarinen.