maanantai 27. helmikuuta 2012

Työnteon filosofointia, ilman pinkeyttä


Pirkko Harainen & Leena Lumme: Tekemistä riittää, Emma. 25 sivua. WSOY 2012.













Pirkko Haraisen ja Leena Lumpeen Emma-sarjan juuri ilmestynyt kymmenes osa, Tekemistä riittää, Emma, on hyvä todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuus voi kiihkottomasti ja rakentavalla tavalla kommentoida ympäröivää todellisuutta.

Emman ja Einon isä viettää entistä enemmän aikaa kotona, mikä on lapsista tietysti yksinomaan hauskaa. Isän tutkijan pesti on päättynyt ja hän yrittää etsiä itselleen uutta, mielekästä työtä. Isä ei tee töitä vain saadakseen mahdollisimman paljon rahaa: hänelle työnteko itsessään tuottaa tyydytystä ja iloa.




Leppoisan arkisen keskustelun lomassa sivutaan Emman, isän ja kaverien kanssa monia tärkeitä työhön liittyviä aihealueita. Joillakin ei ole töitä ja toisilla sitä on liiankin kanssa.

"Kyllä maailmassa tekemistä riittää, mutta jostain syystä työn jakaminen ei tahdo onnistua", kiteyttää isä.




Emma-sarjasta välittyy elämänmyönteisyyttä ja sellaista mutkattomuutta, jolla toivoisi monia lapsiperheen pieniä, ohimeneviä ongelmia tai vastoinkäymisiä käsiteltävän lastenkirjallisuudessa laajemminkin. Sarja viestittää, että aikuiset ja lapset voivat pohdiskella yhdessä erilaisia asioita.

Leena Lumpeen valkotaustaisessa kuvituksessa tunteet, asennot ja mielentilat pääsevät oivallisesti esiin. Kesken arkisten touhujenkin Emman ja Einon vanhemmilla on aikaa osoittaa toisilleen hellyyttä.

Ei kommentteja: