Salla Simukka: Jäljellä. 221 sivua. Tammi 2012. Kansikuva Ea Söderberg.Heti Laura Lähteenmäen North Endin jälkeen rouva Huu hotkaisi Salla Simukan nuortenromaanin Jäljellä, jonka jatko-osa ilmestyy jo ensi syksynä.
Lukijoiden mielenkiintoa halutaan pitää yllä ja tarjota malttamattomille faneille heti lievitystä tarinan jatkumiseen. Simukka kirjoitti nyt kaksiosaiseksi jaetun tarinan alun perin yhtenäiseksi romaaniksi.
Jäljellä on herättänyt jo ennakkoon kiinnostusta myös ulkomailla.
Kirjan takakansiteksti on äärimmäisen niukka ja juuri siksi naseva:
Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo.
Kutkuttava asetelma ei ole aivan uusi suomalaisessa lastenkirjallisuudessakaan. Rouva Huu tietää ainakin kaksi teosta, joista toinen on kuriositeetti 1940-luvulta, tanskalaisten Jens Sigsgaardin & Arne Ungermannin kuvakirja Ypö yksin maailmassa (1948, toinen laitos nimellä Olli yksin maailmassa, 1974). Se kertoo pienen pojan unesta, jossa hän on aivan yksin maailmassa. Kaikkivoipaisuuden tunteeseen sekoittuu kuitenkin nopeasti myös turvattomuuden tunnetta, kun auktoriteetit, kiellot, rajoitukset ja kohtuus puuttuvat kokonaan pojan narsistisesta toivemaailmasta. Unensa kautta poika oivaltaa sosiaalisuuden ja vanhempien antamien rajojen ja rakkauden merkityksen. Toinen esimerkki samasta teemasta on Roope Lipastin lastenromaani Terveisin, Robinson Saarinen (WSOY 2010). Siinä 11-vuotias Robinson-poika herää uuteen päivään ja huomaa olevansa kaupungin ainoa asukas Amos-koiran kanssa.
Simukka ei juurikaan anna koordinaatteja, mitä aikaa eletään. Nuorten päähenkilöiden vanhemmat ovat kuitenkin vielä saaneet – tai joutuneet, riippuu näkökulmasta – elää ns. tavallista, meidän tuntemaa elämää.
Nuoren oletetaan löytävän oman erikoisosaamisensa alueen mahdollisimman varhain ja lahjakkuusalueita on useita: muiden muassa Dramaatikko, Intellektuaali, Numeerikko, Retoorikko, Introvertti, Analyytikko, Sentimentaali ja Aktivisti.
Romaanin päähenkilö Emmi tuottaa perheelleen häpeää ollessaan Potentiaali vielä 15-vuotiaana, jolloin hänen ikätoverinsa ovat jo kaikki löytäneet jo oman polkunsa. Emmi on käynyt peliterapiassa, jonka tarkoituksena oli auttaa häntä löytämään oma lahjakkuusalueensa. Peliterapiassa käydään terapeutin luona ja istutaan pimeässä huoneessa pelaamassa erilaisia virtuaalipelejä.
Tällä tavoin kiihkottomasti Simukka ottaa kantaa nykyiseen tosi-tv- ja idolivetoiseen minä-minä -keskeisyyteen, jossa "Jokainen on tärkeä. Jokainen on tähti." Nykynuoren on helppo samastua Emmin ahdistukseen: on mahdotonta tietää 15–16-vuotiaana omat vahvuutensa ja osata valita se oma elämän ura, kun sisin on vielä täydessä kaaoksessa.
Emmi saa kyllikseen perheestään ja ystävistään ja päättää ottaa hatkat entisestä elämästään. Hän karkaa kotoa ja lymyilee ensin jonkin aikaa ystävänsä leikkimökissä. Ihmisten ilmoille tullessaan hän havaitseekin, että kaikki muut ovat mystisesti kadonneet.
Tampere on autio. Rautatieasemalla Emmi kohtaa Onervan, joka ei tunnu liiemmin problematisoivan koko asiaa. Onervalla onkin teoria, jonka mukaan sekä Emmi että Onerva ovat oikeasti kuolleita:
– Me ollaan välitilassa, koska meillä on selvittämättömiä tai sovittamattomia asioita. Tai koska meidän pitää oppia jotain, Onerva sanoi.
Tytöt saavat turvaa toisistaan ja hetkittäin elämä tuntuu villiltä ja vapaalta:
Oikeastaanhan heidän olisi pitänyt ahdistua järjiltä. He olivat selittämättömässä todellisuudessa, joka ei ollut tähän mennessä tarjonnut minkäänlaista vastausta siihen, miksi he olivat täällä ja miksi ketkään muut eivät olleet. Tai miksi he eivät ainakaan olleet törmänneet muihin.
Kahden tytön selviytymistaistelu autioituneessa maailmassa ei sellaisenaan kantaisi pitkälle. Niinpä tytöt kohtaavat Atron, heitä muutaman vuoden vanhemman nuorukaisen, joka ei hänkään tyydy helppoihin vastauksiin elämässään. Sosiaalisissa suhteissa tottumaton Emmi joutuu tunnekuohun valtaan.
Kolmikko ei enää tyydy tuttuihin kotikulmiin. He päättävät lähteä Helsinkiin selvittämään tilannetta. Nuoret päätyvät Suomenlinnaan ja nuorisokommuuniin, jossa on tarkat säännöt ja toimiva pienoisyhteiskunta. Mutta Emmi on havahtunut pitkästä turtumuksestaan eikä halua jäädä sijoilleen. Yhdessä Atron kanssa hän haluaa lähteä eteenpäin, mutta tummat pilvet kerääntyvät taivaalle…
Jäljellä päättyy uhkaaviin tunnelmiin Suomenlahdelle. Voiko Emmi luottaa enää Atroonkaan?
On kiinnostavaa nähdä, millaisen moraliteetin Simukka seikkailusta kehittelee. Vai vetääkö hän kehäpäätelmiin mieltyneeltä lukijalta maton alta toisessa osassa?
Realistisista nuortenromaaneistaan aiemmin tunnetun Simukan alueenlaajennus on kutkuttava. Hänen aiemman tuotantonsa mieliaiheet – esim. tyttöjen välinen rakkaus, eettiset arvopohdinnat ja perheen merkitys identiteettiään rakentavalle nuorelle – ovat toki näkyvillä myös tässä dystopiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti