Pirkanmaa on kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehto ja hautomo: MOT

Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerö 1/2012. Vastaava päätoimittaja Kari Vaijärvi. 64 sivua. Kansikuva Marja-Liisa Plats. Cultura OY.

















Pääsiäisen alla ilmestynyt Tyyris Tyllerön numero 1/2012 liputtaa näyttävästi pirkanmaalaisen lastenkulttuurin ja -kirjallisuuden puolesta. Lehti todistaa sen, minkä rouva Huu on alitajuisesti tiennyt jo pitkään: tämän hetken kiinnostavin lasten- ja nuortenkirjailijajoukko asuu Pirkanmaalla!

Ismo Loivamaa harjoittaa pääkirjoituksessaan otsikon mukaan ”kansallista itsetutkiskelua”. Loivamaa on tehnyt nasevan huomion: samaan aikaan Euroopan globalisoitumisen kanssa suomalainen lastenkirjallisuus on terhakoitunut kantamaan huolta kotoisen kulttuuriperinnön vaalimisesta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentän monitoimija Ismo Loivamaa, käsittääkseni paljasjalkainen helsinkiläinen, on zoomannut suvereenilla asiantuntemuksellaan Tampereen ilmentymiä eri aikojen lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, alkaen mm. Soile Kaukovallan 1950-luvun tyttökirjojen kaupunkikuvauksista aina Kaija Pispan Pispalaan 1900-luvun alkuun sijoittuvan Silkkipytty-lastenromaanin maisemiin asti.

Terhi Rannelan koostamassa jutussa todentuu myös pirkanmaalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden joukkohenki: seitsemän täkäläistä lasten- ja nuortenkirjailijaa perusti muutama vuosi sitten Suomen Nuorisokirjailijat ry:n haarakonttorin, joka kokoontuu säännöllisesti ja mahdollisimman vapaamuotoisesti.

Loivamaa korostaa myös Teatteri 2000:n suomalaisessa ja pirkanmaalaisessa mittakaavassa merkittävää roolia esitellessään Matti Wacklinin viime vuonna ilmestyneen Teatteria kiikkulaudalla -historiikin.

Lehden nostalgiaherkkua on kirjastonhoitaja Marketta Könösen oman lapsuuden ja nuoruuden muistelmat Tampereelta. Anne Volasen artikkeli näkötornien historiasta ja tamperelaisten näkötornien ilmentymistä lasten- ja nuortenkirjoissa on sekin lajissaan pikantti erikoisuus. Könönen kertaa myös vuonna 1975 perustetun Plättä-palkinnon vaiheita. Valloittava erikoisuus on myös Lastenkulttuurin ABC Tampereella -hakusanasto, jonne myös rouva Huu on suureksi ilokseen päässyt mukaan!

Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä Seinäjoelta muistelee vuoteen 2004 ajoittunutta lyhyttä viransijaisuuttaan Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutissa (nyk. Lastenkirjainstituutti). Tämän idea ei oikein avaudu minulle: miksei ole pikemminkin tehty esittelevää juttua Suomen ainoan lasten- ja nuortenkirjallisuuden tiedotus-, tutkimus- ja tallennuskeskuksen nykyisistä hankkeista ja toiminnasta?

Lehden päättää Pirre Vaijärven katsaus virolaiseen lastenkirjallisuuteen ja -kulttuuriin.

Ihan vakavasti puhuen Pirkanmaalta on lähtöisin käsittämättömän paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita. Seuraavat listaukseni tuskin ovat nekään kaiken kattavia, mutta puhunevat silti puolestaan:

Tuonpuoleiseen ovat jo siirtyneet lasten- ja nuortenkirjailijat Oiva Paloheimo, Leena Härmä, Anni Lahtinen, Asko Martinheimo, Aaro Honka, Anni Polva, Aili Somersalo, Soile, Eila ja Ilpo Kaukovalta, Ainikki Kivi, Liisa Vuoristo ja Jalmari Finne.

Suomalaisen lastenkirjallisuuden ja erityisesti lastenrunouden grand old lady, akateemikko Kirsi Kunnas on edelleen näkyvä hahmo tamperelaisessa kulttuurielämässä. Rouva Huu ei voi kuin äimistellä sitä sitkeyttä, jolla Kunnas edelleen katsoo velvollisuudekseen edustaa ja esitellä tuotantoaan kirjallisissa tilaisuuksissa, messuilla ja tapahtumissa sekä Pirkanmaalla että muualla Suomessa!


Suomalaisen tyttökirjallisuuden äitihahmo, Rauha S. Virtanen, muutti viime syksynä Tampereen Tuomiokirkonkadulta Helsinkiin. Virtasen Seljan tytöt -sarja ja monet muut yksittäiset nuortenromaanit linkittyvät kiinteästi Tampereelle.Tampereen Pyynikillä ovat merkittävimmät kasvuvuotensa viettäneet myös nyttemmin helsinkiläistyneet Sinikka & Tiina Nopola.


Ja tuotteliaita, arvostettuja ja monipuolisia nykykirjailijoita löytyy yltäkylläisesti: Katariina Leino, Anneli Kanto, Terhi Rannela, Salla Simukka, Karo Hämäläinen, Harri István Mäki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Niina Hakalahti, Johanna Sinisalo, Katja Krekelä, Teemu Saarinen, Uolevi Nojonen, Anneli Toijala ja Päivi Lukkarila asuvat kaikki Tampereella. Tuula Kallioniemi asuu Kangasalla, Kaija Pispa Ylöjärvellä, Jukka-Pekka Palviainen Sastamalassa, Kirsti Kuronen ja Sari Peltoniemi Lempäälässä ja Päivi Alasalmi ja Katariina Romppainen Akaassa.

Eikä kuvittajien määräkään ole vähäinen: Pekka Rahkonen, Petra Heikkilä, Mikko Kunnas, Pia Westerholm, Tiina Eräpuu, Matti Kota, Aino Havukainen & Sami Toivonen ja Lena Vahtera asuvat kaikki Pirkanmaalla. Ja osa-aikaiseksi pirkanmaalaiseksi voi laskea myös Mauri Kunnaksen, joka on lähtöisin Vammalasta.

Itse asiassa on ihme, että nykyisenä brändäyksen kulta-aikana Tampereen kaupunki ei ole vieläkään oivaltanut markkinarakoa lanseerata Tamperetta Suomen viralliseksi lastenkirjakaupungiksi!

Alan keskeiset, valtakunnallisestikin merkittävät laitokset – Lastenkirjainstituutti, lastenkulttuurikeskus Rulla, lastenteatterit Ahaa, Mukamas, Tampereen Työväen Teatteriin viime vuonna yhdistynyt Teatteri 2000 sekä Muumilaakso joutuvat jatkuvasti penäämään olemassaolon oikeutustaan ja taistelemaan rahasta ja resursseista.




Valoisampaan tulevaisuuteen haluaa uskoa ainakin Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju, joka kaupunkilehti Tamperelaisen haastattelussa visioi Metson pääkirjaston tiloista tilanahtauden takia pois siirrettävälle Muumilaaksolle entistä ehompaa ilmettä ja etsii ideoita mm. Eric Carle -museosta. Särkänniemen huvipuiston kupeeseen Onkiniemen sukkatehtaan tiloihin ollaan kaavailemassa Luovien alojen keskusta, johon sijoitettaisiin kernaasti myös joukko lastenkulttuurin tekijöitä ja alan toimijoita.