Rouva Huulla surisee vieläkin päässä eilinen täysi kirjamessupäivä. Mutta hengissä ollaan, mikä on varmaan tärkeintä.
Virallisen messutiedotteen mukaan Helsingin messukeskuksessa vieraili neljän päivän aikana Kirjamessuilla, Musiikkimessuilla, Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumassa sekä Art Forum Helsingissä yhteensä 71 500 kävijää.
Kävijämäärä on kymmenen tuhatta vähemmän kuin viime vuonna, mutta kirjoja ostettiin kirjamessuilta sitä vastoin tänä vuonna lähes kymmenen prosenttia enemmän: TNS Gallupin kävijätutkimukseen osallistuneista 74 % kertoi ostaneensa kirjan tai useampia, kun viime vuonna vastaava luku oli 65 %.
Kävijätutkimuksesta
selviää sekin, että painettujen kirjojen asemaan uskotaan edelleen vahvasti.
Sähköisellä lukulaitteella kirjoja on lukenut vajaa kolmannes kävijöistä.
Lukulaitteen omistavien määrä oli tuplaantunut viime vuodesta 13 prosenttiin.
Lukulaitteen aikoi hankkia vuoden sisällä lähes joka kymmenes kävijä ja
hankintaa harkitsi viidennes kävijöistä.
Rouva
Huu oli kuuntelemassa messuilla mm. Hannu Mäkelää, joka kertoi tärkeimmistä
lukuelämyksistään Satu Koskimiehen haastattelemana. Vaihdoin pari sanaa Mäkelän
kanssa ennen esitystä, ja hän kertoi harkinneensa sähköisen lukulaitteen
ostamista, mutta empii tätä radikaalia siirtoa yhä.
Mäkelän
elämän tärkeimpien kirjojen joukossa oli Tove Janssonin Muumipappa ja meri ja
hän totesikin, että ilman muumeja tuskin edes Herra Huuta olisi olemassa!
Aivan
omaehtoisesti Mäkelä ei tosin muumien pariin nuoruusvuosinaan ajautunut, vaan
siihen sysäsivät hänen 1950-60-luvun taitteen tyttöystävänsä, jotka lukivat
maripaidoissaan Janssonia, ja pitihän tyttöjen mieliksi näihin kirjoihin
paneutua…
Mäkelä
loihe lausumaan myös viisaasti, että hänelle ei ole koskaan ollut Tove
Janssonin tavoin erillisiä kirjallisuuden lajeja, vain kirjallisuutta, jota hän
kirjoittaa.
Mäkelän
listalla oli tietysti myös hänen hyvän ystävänsä Eduard Uspenskin Fedja-setä,
kissa ja koira ja Antoine de Saint Exuperyn Pikku prinssi, jonka avulla hänellä on tapana
ottaa uusia kieliä haltuunsa ulkomailla ostamalla tämän maan kulloisenkin
käännöksen. Viimeksi Mäkelä luki Pikku Prinssin italiaksi ja viime Lapin
matkallaan löysi myös Kerttu Vuolabin
saamennoksen.
Kristiina
Louhi, Esko-Pekka ja Nikolai Tiitinen esittelivät uusimpia kuvakirjojaan Aatos
ja Sofian sokeriletit ja Jätti ja jänöset. Siellä kuulin, että Tiitisten Kyyhkyn kysymys
ja jäniskirja täydentyy trilogiaksi vielä yhdellä uudella teoksella.
Kiinnostavaa
oli myös kuulla Johanna Venhon ja Annastiina Syväjärven Yllin kyllin -kuvakirjan synnystä. Rouva Huu lupaa palata piakkoin tähän kuvakirjaan
uudelleen, kuten myös Sanna Pelliccionin Onni-poika saa uuden naapurin
–kuvakirjaan.
Rouva Huu kuuli myös, että kuvittaja Linda Bondestam oli pitänyt erittäin mielenkiintoisen esityksen Diktaattori-kuvakirjan käännöksistä eri kielille. Bondestam on joutunut kerran jos toisenkin tekemään muutoksia myös kuvitukseen, kulttuuristen tai muiden koodien puristuksessa, esim. poistamalla lapsidiktaattorin kokardihatusta tähden...
Toivottavasti Bondestam julkaisee näitä kokemuksiaan jollain foorumilla! Tekstin tekijä Ulf Stark ei valitettavasti päässyt Helsingin messuille.
Rouva Huu kuuli myös, että kuvittaja Linda Bondestam oli pitänyt erittäin mielenkiintoisen esityksen Diktaattori-kuvakirjan käännöksistä eri kielille. Bondestam on joutunut kerran jos toisenkin tekemään muutoksia myös kuvitukseen, kulttuuristen tai muiden koodien puristuksessa, esim. poistamalla lapsidiktaattorin kokardihatusta tähden...
Toivottavasti Bondestam julkaisee näitä kokemuksiaan jollain foorumilla! Tekstin tekijä Ulf Stark ei valitettavasti päässyt Helsingin messuille.
Vajaa
seitsemän tuntia oli ihan liian pieni aika ottaa edes osaa isosta
kirjamessualueesta tukevaan syliotteeseen. Eri alojen toimijoita oli kiva tavata ja vaihtaa hiukan
ajatuksia ja kiittää kädestä pitäen yhteistyöstä: se on tärkeä osa messuilua
ainakin rouva Huulle.
Isoilla
lavoilla oli pulaa istumapaikoista, muualla sen sijaan väljempää. Nuortenkirjallisuuteen
keskittyvällä Louhi-lavalla näkyi olevan aina siitä ohi kulkiessani kivasti
väkeä. Tammen kultaisten kirjojen juhlakirjan esittelyn kuulijakunta oli Huulle
suurelta osin entuudestaan suurelta osin tuttua – on kiva kun on tukijoukkoja…
Ystäväni
Kirsti kertoi alustukseni jälkeen, kuinka eräs vanhempi herrasmies oli ollut
epätietoisen näköinen tilaisuuden alkaessa ja oivaltanut sitten vähin
erin, että tässä esitelläänkin
Tammen kultaisia kirjoja niiden keltaisten sijaan.
Samanlaisen
anekdootin on kertonut sekä Tammen kultaiset kirjat että Tammen keltaisen kirjaston Suomeen tuonut Tammen
kirjallinen johtaja Jarl Hellemann muistelmissaan Lukemisen alkeet ja muita
kertomuksia kustantajan elämästä (1996):
Vanha Mitsubishini oli alkanut osoittaa ikääntymisen merkkejä, ja vein sen korjaamoon tarkistettavaksi. Monttöörin kanssa tuli puhe, että tämä oli Tammen vanha auto ja että olin ollut Tammessa töissä.
– Ai Tammi, sanoi asentaja, ja pyyhki käsiään trasselituppoon. – Tammellahan oli semmonen kuuluisa kirjasarja jota minäkin nuorempana keräsin hyllyyni. Mikä sen nimi nyt oli?
Sisässäni läikähti lämpimästi. Tässä oli nyt se, jonka olin aina toivonut tapaavani elävässä elämässä, aito suomalainen työmies joka on varttunut minun valitsemieni kirjojen parissa, oikea rasvanahkainen Keltaisen kirjaston lukija.
Monttööri mietti otsa rypyssä kadonnutta nimeä, koetti repiä sitä hiuspehkosta rasvaisilla sormillaan. Päätin vapauttaa hänet miettimisen tuskasta.
– Keltainen kirjasto, sanoin.
Mies meni epävarman näköiseksi, otsaryppy painui yhä syvemmäksi.
– Ee-e-i... ei se semmonen ollut... Tammen Kultaiset kirjat, niinhän se oli.
Putosin korkeuksista takaisin maan pinnalle. Mutta sitten rauhoituin. Olinhan aikoinaan löytänyt Kultaiset kirjatkin. Ja kustantajalle voi olla samantekevää, mikä hänen kirjoistaan on tuottanut unohtumattoman lukuelämyksen, Joycen ”Odysseus" vai "Meidän Mirri''.
Rouva Huu selvisi messuista
ostamatta yhtään kirjaa, mutta tytär osti kaksi ja yksi saatiin lahjana edellä
mainitulta Kirstiltä.
Ja onneksi myös Antikvaarisen kirjahuone Libriksen hyllyssä ollut Erik Kruskopfin Kuvataiteilija Tove Jansson 1914–2001 jäi ostamatta, sillä olihan minulla näköjään se jo entuudestaan omassa hyllyssä…
Kirjamessujen ydin on markkinoida uusia kirjoja uusille lukijoille. Yksi persoonallisimmista markkinointitempauksista messuilla oli Kariston esikoiskirjailija Magdalena Hain esiintyminen: hän asteli arvokkaasti ympäri messualuetta heliumilla täytetty hai-ilmapallo ja raamikkaiden miesten saattue vanavedessään...
Rouva Huu haluaa täten antaa kaikille kirjamessuille osallistuneille kirjailijoille, kuvittajille ja kustantajille virtuaalisen ansiomitalin nelipäiväisestä urakasta.
Ja onneksi myös Antikvaarisen kirjahuone Libriksen hyllyssä ollut Erik Kruskopfin Kuvataiteilija Tove Jansson 1914–2001 jäi ostamatta, sillä olihan minulla näköjään se jo entuudestaan omassa hyllyssä…
Kirjamessujen ydin on markkinoida uusia kirjoja uusille lukijoille. Yksi persoonallisimmista markkinointitempauksista messuilla oli Kariston esikoiskirjailija Magdalena Hain esiintyminen: hän asteli arvokkaasti ympäri messualuetta heliumilla täytetty hai-ilmapallo ja raamikkaiden miesten saattue vanavedessään...
Rouva Huu haluaa täten antaa kaikille kirjamessuille osallistuneille kirjailijoille, kuvittajille ja kustantajille virtuaalisen ansiomitalin nelipäiväisestä urakasta.
5 kommenttia:
Oli hieno messupäivä, vaikken ehtinyt seurata kuin yhden esiintymisen kokonaan (omani lisäksi:) - se oli Linda Bondestamin haastattelu Diktaattori-kirjan kuvituksesta. Ihanan hersyvä ja hymyilevä, siitä jäi hyvä mieli! Haluan saada Diktaattorin pian käsiini, idea on tosi mainio.
Rippuukohan lastenkirjallisuuden esittelyiden vähäinen kiinnostus yhtään lavan huonosta sijainnista? Minusta tuo antikvariaattien taakse perimmäiseen nurkkaan sijoitettu Topelius-lava oli hiukan...masentava. Itsekin siellä olin kirjaa esittelemässä ja onneksi jonkun verran katsojia oli paikalle eksynyt.
Lavoilla kuitenkin esitellään lähinnä uutuuskirjoja, eli minusta lastenkirjallisuuden lava kuuluisi messujen "uutuus" -puolelle, eikä antikvariaattien taakse. Nuortenkirjojen lava tietysti myös.
Karoliina, on varmaan ihan totta, että Topelius-lava oli syrjässä ja vähän kömpelösti ja heikosti framilla. Tässä oli tietysti yritetty linkittää lasten leikkipiste ja lastenkirjallisuuteen keskittynyt Topelius-lava toimivasti yhteen.
Louhi-lavan ohitti messuilla monesti, ja graffitiseinäkin oli hyvä kiinnekohta. Varmasti myös Kallion ilmaisutaidon lukion haastattelijat vetivät Louhi-lavalle monenikäistä väkeä. Kehitys tapahtuu vähä vähältä...
Kirjamessujen "sisustuksessa" tarvitaan siinäkin monenlaista psykologiaa, myös lastenpsykologiaa, mutta myös sitä näkyvyyttä ja näyttävyyttä. Toivottavasti eri toimijatahot antavat messujärjestäjille palautetta ja he ottavat palautteen onkeensa.
Magdalena -nimisen hain seikkailut kirjamessuilla löytyvät muuten videoblogina osoitteesta:
http://www.magdalenahai.com/tunnelmia-helsingin-kirjamessuilta/
Kiitoksia muuten mukavasta kuvauksesta :-)
Ystävällisin terveisin,
Raamikas mies
Hep,
Kiitos linkistä, laitoin sen tekstiin!
Lähetä kommentti