Meteliä messukirjoista

Rouva Huulla surisee vieläkin päässä eilinen täysi kirjamessupäivä. Mutta hengissä ollaan, mikä on varmaan tärkeintä.

Virallisen messutiedotteen mukaan Helsingin messukeskuksessa vieraili neljän päivän aikana Kirjamessuilla, Musiikkimessuilla, Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumassa sekä Art Forum Helsingissä yhteensä 71 500 kävijää. 

Kävijämäärä on kymmenen tuhatta vähemmän kuin viime vuonna, mutta kirjoja ostettiin kirjamessuilta sitä vastoin tänä vuonna lähes kymmenen prosenttia enemmän: TNS Gallupin kävijätutkimukseen osallistuneista 74 %  kertoi ostaneensa kirjan tai useampia, kun viime vuonna vastaava luku oli 65 %. 

Kävijätutkimuksesta selviää sekin, että painettujen kirjojen asemaan uskotaan edelleen vahvasti. Sähköisellä lukulaitteella kirjoja on lukenut vajaa kolmannes kävijöistä. Lukulaitteen omistavien määrä oli  tuplaantunut viime vuodesta 13 prosenttiin. Lukulaitteen aikoi hankkia vuoden sisällä lähes joka kymmenes kävijä ja hankintaa harkitsi viidennes kävijöistä.  

Rouva Huu oli kuuntelemassa messuilla mm. Hannu Mäkelää, joka kertoi tärkeimmistä lukuelämyksistään Satu Koskimiehen haastattelemana. Vaihdoin pari sanaa Mäkelän kanssa ennen esitystä, ja hän kertoi harkinneensa sähköisen lukulaitteen ostamista, mutta empii tätä radikaalia siirtoa yhä.

Mäkelän elämän tärkeimpien kirjojen joukossa oli Tove Janssonin Muumipappa ja meri ja hän totesikin, että ilman muumeja tuskin edes Herra Huuta olisi olemassa!

Aivan omaehtoisesti Mäkelä ei tosin muumien pariin nuoruusvuosinaan ajautunut, vaan siihen sysäsivät hänen 1950-60-luvun taitteen tyttöystävänsä, jotka lukivat maripaidoissaan Janssonia, ja pitihän tyttöjen mieliksi näihin kirjoihin paneutua…

Mäkelä loihe lausumaan myös viisaasti, että hänelle ei ole koskaan ollut Tove Janssonin tavoin erillisiä kirjallisuuden lajeja, vain kirjallisuutta, jota hän kirjoittaa.

Mäkelän listalla oli tietysti myös hänen hyvän ystävänsä Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira ja Antoine de Saint Exuperyn Pikku prinssi, jonka avulla hänellä on tapana ottaa uusia kieliä haltuunsa ulkomailla ostamalla tämän maan kulloisenkin käännöksen. Viimeksi Mäkelä luki Pikku Prinssin italiaksi ja viime Lapin matkallaan löysi myös Kerttu Vuolabin  saamennoksen.

Kristiina Louhi, Esko-Pekka ja Nikolai Tiitinen esittelivät uusimpia kuvakirjojaan Aatos ja Sofian sokeriletit ja Jätti ja jänöset. Siellä kuulin, että Tiitisten Kyyhkyn kysymys ja jäniskirja täydentyy trilogiaksi vielä yhdellä uudella teoksella.

Kiinnostavaa oli myös kuulla Johanna Venhon ja Annastiina Syväjärven Yllin kyllin -kuvakirjan synnystä. Rouva Huu lupaa palata piakkoin tähän kuvakirjaan uudelleen, kuten myös Sanna Pelliccionin Onni-poika saa uuden naapurin –kuvakirjaan. 

Rouva Huu kuuli myös, että kuvittaja Linda Bondestam oli pitänyt erittäin mielenkiintoisen esityksen Diktaattori-kuvakirjan käännöksistä eri kielille. Bondestam on joutunut kerran jos toisenkin tekemään muutoksia myös kuvitukseen, kulttuuristen tai muiden koodien puristuksessa, esim. poistamalla lapsidiktaattorin kokardihatusta tähden... 

Toivottavasti Bondestam julkaisee näitä kokemuksiaan jollain foorumilla! Tekstin tekijä Ulf Stark ei valitettavasti päässyt Helsingin messuille. 

Vajaa seitsemän tuntia oli ihan liian pieni aika ottaa edes osaa isosta kirjamessualueesta tukevaan syliotteeseen.  Eri alojen toimijoita oli kiva tavata ja vaihtaa hiukan ajatuksia ja kiittää kädestä pitäen yhteistyöstä: se on tärkeä osa messuilua ainakin rouva Huulle. 

Isoilla lavoilla oli pulaa istumapaikoista, muualla sen sijaan väljempää. Nuortenkirjallisuuteen keskittyvällä Louhi-lavalla näkyi olevan aina siitä ohi kulkiessani kivasti väkeä. Tammen kultaisten kirjojen juhlakirjan esittelyn kuulijakunta oli Huulle suurelta osin entuudestaan suurelta osin tuttua – on kiva kun on tukijoukkoja…

Ystäväni Kirsti kertoi alustukseni jälkeen, kuinka eräs vanhempi herrasmies oli ollut epätietoisen näköinen tilaisuuden alkaessa ja oivaltanut sitten vähin erin,  että tässä esitelläänkin Tammen kultaisia kirjoja niiden keltaisten sijaan.

Samanlaisen anekdootin on kertonut sekä Tammen kultaiset kirjat että Tammen keltaisen kirjaston  Suomeen tuonut Tammen kirjallinen johtaja Jarl Hellemann muistelmissaan Lukemisen alkeet ja muita kertomuksia kustantajan elämästä (1996):

Vanha Mitsubishini oli alkanut osoittaa ikääntymisen merkkejä, ja vein sen korjaamoon tarkistettavaksi. Monttöörin kanssa tuli puhe, että tämä oli Tammen vanha auto ja että olin ollut Tammessa töissä.

         – Ai Tammi, sanoi asentaja, ja pyyhki käsiään trasselituppoon. – Tammellahan oli semmonen kuuluisa kirjasarja jota minäkin nuorempana keräsin hyllyyni. Mikä sen nimi nyt oli?

         Sisässäni läikähti lämpimästi. Tässä oli nyt se, jonka olin aina toivonut tapaavani elävässä elämässä, aito suomalainen työmies joka on varttunut minun valitsemieni kirjojen parissa, oikea rasvanahkainen Keltaisen kirjaston lukija.

         Monttööri mietti otsa rypyssä kadonnutta nimeä, koetti repiä sitä hiuspehkosta rasvaisilla sormillaan. Päätin vapauttaa hänet miettimisen tuskasta.

         – Keltainen kirjasto, sanoin.

         Mies meni epävarman näköiseksi, otsaryppy painui yhä syvemmäksi.

         – Ee-e-i... ei se semmonen ollut... Tammen Kultaiset kirjat, niinhän se oli.

         Putosin korkeuksista takaisin maan pinnalle. Mutta sitten rauhoituin. Olinhan aikoinaan löytänyt Kultaiset kirjatkin. Ja kustantajalle voi olla samantekevää, mikä hänen kirjoistaan on tuottanut unohtumattoman lukuelämyksen, Joycen ”Odysseus" vai "Meidän Mirri''.

Rouva Huu selvisi messuista ostamatta yhtään kirjaa, mutta tytär osti kaksi ja yksi saatiin lahjana edellä mainitulta Kirstiltä. 

Ja onneksi myös Antikvaarisen kirjahuone Libriksen hyllyssä ollut Erik Kruskopfin Kuvataiteilija Tove Jansson 1914–2001  jäi ostamatta, sillä olihan minulla näköjään se jo entuudestaan omassa hyllyssä…


Kirjamessujen ydin on markkinoida uusia kirjoja uusille lukijoille. Yksi persoonallisimmista markkinointitempauksista messuilla oli Kariston esikoiskirjailija Magdalena Hain esiintyminen: hän asteli arvokkaasti ympäri messualuetta heliumilla täytetty hai-ilmapallo ja raamikkaiden miesten saattue vanavedessään...

Rouva Huu haluaa täten antaa kaikille kirjamessuille osallistuneille kirjailijoille, kuvittajille ja kustantajille virtuaalisen ansiomitalin nelipäiväisestä urakasta.