Kiljusten äänekäs comeback

Tapani Bagge & Mika Launis: Kiljusen uusi herrasväki. 45 sivua. Satukustannus 2012. 

Viime viikon Helsingin Sanomissa ilmestyneessä uutisanalyysissä toin esille kotimaisessakin lastenkirjallisuudessa yleistyneen ilmiön, jossa alkuperäisen kirjailijan ja kuvittajan rakastetut hahmot saavat uuden elämän uusien tekijöiden toimesta kirjana, elokuvana tai muuna mediatuotteena. 

Tekijänoikeuksien rauettua tai perikunnan suostumuksella voidaan jatkaa hahmon seikkailuita luovassa ja inspiroivassa hengessä.    

Tampereella Kiljusten paluu -seminaarissa syyskuussa julkistettu Kiljusen uusi herrasväki on uusin esimerkki tällaisesta kotimaisesta ns. spin-offista. Lasten- ja nuortenkirjailijana tuottelias ja monipuolinen Tapani Bagge jatkaa varsin säyseästi Jalmari Finnen hengessä Kiljusen perheen uusia seikkailuita. 

Alkuperäisiä Kiljusia lyhyempi muoto on onnen omiaan kotien, päivähoidon ja koulujen lukuhetkiin. Viidessä toisiinsa löyhästi linkittyvässä tarinassa Kiljuset lämmittävät saunaa, muuttavat maalta kaupunkiin, hankkivat uuden asunnon ja käyvät jalkapallo-ottelussa Helsingin olympiastadionilla. Kiljusten suoran toiminnan metodi muistuttaa myös kansansatujen hölmöläisten impulsiivista käyttäytymistä.  

Tekijäkaksikko päätyi – seminaarissa kertomansa mukaan – sijoittamaan Kiljusten perheen seikkailut omaan Helsinkiin ja sen liepeille sijoittuvaan 1950– ja 60-lukulaiseen lapsuuteensa. 

Launis on tallentanut kuvituksiin lapsuuden kotikorttelinsa, Helsingin Töölössä sijaitsevan Kammiokadun, kaupunkinäkymiä. Kuvitus karrikoi hahmojaan  – esim. Mökön ja Lurun maripaitojen ja tennareiden ja äiti-Kiljusen goottihenkisen stailauksen kautta.

Launis on kuitenkin säilyttänyt alkuperäiskuvittajien Alexander Tawitzin, Rafael  Rindellin ja Rudolf Koivun luoman Kiljusen perheen kehonkielen ja ruumiinrakenteen: isä on vatsakas isäntämies ja äiti kuikelo tummakulma.  

Erityisenä haasteena Launiksella on ollut suomalaisessa lastenkirjallisuudessa harvinaisen kollektiivisen päähenkilön kuvaaminen. Kiljusen valovoimaiset perheenjäsenet anastavat ansaitusti kuvituksessakin pääosan ja miljöön kuvaus jää muutamien tarkkaan valittujen yksityiskohtien varaan.

Mika Launis avasi kiinnostavasti kuvittajan työnsä taustoja Kiljus-seminaarissa. Kiljusen uuden herrasväen kuvitus on tyylinsäkin puolesta Launiksen uusi  alueeenvaltaus. Esimerkiksi muutaman vuoden takaisessa isossa kuvitustyössään, Arto Kivimäen mukaillen suomentamassa kirjassa Odysseia lapsille   (Teos 2005), hänen hahmonsa ovat paljon asetelmallisempia ja jäyhempiä. Launis itse kuvasi uusien Kiljus-kuvitustensa hahmoja jopa sanoilla räävi ja rujo.

Kiljuset eivät siekaile näyttää uhoaan! Mika Launiksen kuvitusta Tapani Baggen lastenromaaniin Kiljusen uusi herrasväki, Satukustannus 2012. 

Alkuperäisten Kiljusten hengessä Launis intoutuu jopa anarkistiseksi lastenkirjan kuvittajaksi heti ensimmäisen tarinan kuvituskuvassa, jossa koko perhe seisoo reteästi yhtenä rintamana osoittamassa mieltään. Toinen kaksospojista, Luru, näyttää keskisormea!

Toisessa lastenkirjamoralisteja todennäköisesti närkästyttävässä kuvassa talonmies Takkunen poseeraa piippu suussa luudan varressa.    

Talonmies Takkinen on suora muistuma Mika Launiksen omasta lapsuudesta. Launiksen kuvitusta kirjaan Kiljusen uusi herrasväki, Satukustannus 2012. 

Kiljuset solahtavat vallan mainiosti uuteen aikakauteen, sillä heidän edustamansa elämänarvot – nopeasti ohi menevistä trendeistä piittaamattomuus, perhekeskeisyys ja myönteinen elämänasenne – ovat juuri sellaisia, joita tähän hötkyilevään elämään nyt tarvitaan.  

Jalmari Finne (1874–1938) tunnetaan lasten- ja nuortenkirjailijan uransa lisäksi myös suomentajana, teatteriohjaajana, Suomen asutuksen kartoittajana ja kultuurin monitoimijana. Hän kirjoitti romaaneja myös aikuisille sekä harrasti niin ikään sukututkimusta, käsialantutkimusta, säveltämistä ja sanoittamista.

Finne itsekin tiesi,  että hänen urallaan Kiljusten arvo painaa vaakakupissa enemmän kuin lukuisat muut toimijaroolit yhteensä. Jalmari Finnen seura vaalii Jalmari Finnen tuotantoa ja perintöä. Kiljusten perheen nuorimmainen, Plättä, on antanut nimensä marraskuussa jo 37:ttä kertaa jaettavalle Plättä-palkinnolle, joka jaetaan vuosittain parhaalle edellisvuoden lasten- tai nuortenromaanille. Pirkanmaalaisissa kouluissa, kirjastoissa ja verkossa toteutettu äänestys päättyi vähän aikaa sitten ja voittaja julkistetaan yleensä Jalmarin nimipäivänä. 

Kiljusen uusi herrasväki jatkaa seikkailujaan ensi vuonna ja kolmaskin osa on jo Baggen työpöydällä suunnitteilla. Siinä Kiljuset joutuvat merihätään. 

Erityiskiitoksen Satukustannus saa kirjan viimeistellystä ulkoasusta, jonka kangasselkämys tekee hienosti kunniaa alkuteoksille. Kirja asettuu luontevasti  kirjahyllyssä Otavan vuonna 2009 ottaman, niin ikään punaiseen kangasselkään verhotun Kiljuset–yhteislaitoksen viereen.

Jos rakastettujen tai muutoin tunnettujen sankarien muokatut versiot tai täysin uudet seikkailut kiinnostavat, niin kannattaa tutustua myös näihin kirjoihin:

Tove Janssonin kirjojen pohjalta luotuja uusia pahvikirjoja, kuvakirjoja, aakkos-, väri- ja numerokirjoja, satukirjoja, sarjakuvia, monia kuvittajia ja kirjoittajia, kustantajina Tammi, WSOY, Kolibri.

Mauri Kunnaksen kuvakirjat Aarresaari, Seitsemän koiraveljestä, Kuningas Artturin ritarit, Koirien Kalevala, Otava. 

Pikku Prinssi/ Ajan planeetta -kirjat. Kirjoiksi ranskalaisen animaatiosarjan pohjalta sovittanut Christine Féret-Fleyry. WSOY v:sta 2011.

Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät. WSOY 2010.

Geraldine McCaughrean: Peter Pan purppuran lumoissa. Kuv. Scott M. Fischer. WSOY 2006.

David Benedictus: Paluu Puolen Hehtaarin puistoon. Kuv. Mark Burgess. WSOY 2009.

Gregory Maguire: Noita. Lännen ilkeän noidan elämä ja teot. Sammakko 2008.   

Gregory Maguire: Noidan poika. Sammakko  2010.  

Salatut elämät -sarja, useita kirjoittajia, WSOY 2000–2009.
Anneli Kanto: Vilma ja Ilari. Uusi päivä -sarja, Gummerus 2012.