Katri Tapola & Karoliina Pertamo: Toivon talvi. 23 sivua. Tammi
2013.
Tässä taas hyvä
todiste siitä, kuinka yksi kotimainen pahvikirja päihittää sata–nolla käännetyt
pahvikirjat.
Pahvikirjojen
suurkuluttajia ovat pienet lapset, puolivuotiaista noin kaksivuotiaisiin.
Pahvisissa katselukirjoissa kuva on kuningas ja teksti toissijaisessa asemassa.
Tosin tässä Toivon talvessa kuvan ja tekstin suhde tasapainoilee perinteisen
kuvakirjan ja pahvikirjan välimaastossa. Tekstiä ja vuoropuhelua on melko
paljon, mutta sen voi halutessaan sivuuttaa kokonaan ja keskittyä vain kuviin
ja viritellä niiden pohjalta keskustelua lapsen kanssa.
Toivo on
puuhakas taapero, joka rakastaa hiekkalaatikkoleikkejä. Äitikin intoutuu ihan
aidosti leikkimään yhdessä Toivon kanssa – seikka, joka ei ole
lastenkirjoissakaan mikään itsestäänselvyys. Syksyn putoavista lehdistä otetaan kaikki ilo irti.
Katri Tapolan
tekstissä korostuu lapsen rutiinien kyllästämä ja juuri siksi niin turvallinen
arki.
Äiti kattoi pöydän.
Toivolla oli kova nälkä.
– Ruokaa! Toivo sanoi.
Äiti laittoi perunaa ja porkkana ja kalaa.
Äiti antoi mukillisen maitoa.
Tuli yö. Laitettiin yöpuku päälle.
Yön aikana on
satanut lunta. Toivo ei ole aiemmin tehnyt tuttavuutta lumen kanssa ja on syystäkin
toltaltaan. Outo valkonen aine on ahmaissut punaisen kuorma-autonkin ja
edellisenä päivän rakennettu hiekkalinna on peittynyt lumen alle.
Toivolle
valkoisen värin näkeminen ottaa nyt koville: valkoinen puuro ja maito herättävät
vastustusta ja vaatteita tarvitaan ulos lähtiessä paljon enemmän kuin ennen.
Ulkona Toivo on
ymmällään: hiekka on muuttunut kovaksi ja nenänpäätäkin paleltaa. Toivo tahtoo
takaisin sisälle.
Isoveli Antti
keksii kuitenkin keinon saada Toivo innostumaan lumesta. Toivon rakkaaseen
kuorma-autoon löytyy kellarista aura! Ja nyt Toivo tahtookin heti ulos!
Tapolan
lapsentahtinen ja nopeasti vaihtuviin tunnetiloihin eläytyvä kerronta viehättää. Karoliina
Pertamon hahmot ovat luonnosmaisia, mutta riittävän selkeitä pienen lapsen
tarpeisiin.
Lastenkirjainstituutissa Tampereella on helmikuun loppuun asti kirjanäyttely otsikolla "Talvi kuvakirjoissa", otoksena on 1960–2010-luvuilla ilmestyneet kuvakirjat.
Mukana näyttelyssä esimerkiksi Astrid Lindgrenin iki-ihana, Ilon Wiklandin kuvittama Marikki, katso, lunta sataa! (WSOY 1983) ja Elsa Beskowin Ollin hiihtoretki (Gummerus 1975).
Lastenkirjainstituutissa Tampereella on helmikuun loppuun asti kirjanäyttely otsikolla "Talvi kuvakirjoissa", otoksena on 1960–2010-luvuilla ilmestyneet kuvakirjat.
Mukana näyttelyssä esimerkiksi Astrid Lindgrenin iki-ihana, Ilon Wiklandin kuvittama Marikki, katso, lunta sataa! (WSOY 1983) ja Elsa Beskowin Ollin hiihtoretki (Gummerus 1975).
9 kommenttia:
Toivon talvi täytyy saada ehdottomasti luettavaksi. Arkiset sadut ovat mielestäni mukavia myös meille aikuisille, antavat anteeksi meidän vanhempienkin epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Jopa kannustavat arjen luoviin ratkaisuihin ja jaksamiseen. Kuten Tomppa-kirjat iki-ihanilla kuvituksillaan (Louhi).
Tämä pitää kyllä ehdottomasti hankkia meidän päiväkotiryhmäämme!
Hauskaa, että tämä viehko kirja herätti oitis kiinnnostusta!
Susanna, olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia kirjanhankintamäärärahoja päiväkodeilla nykyisin on.
En osaa suoraa vastausta antaa, sillä meillä ei ole ollut tällä hetkellä tarvetta kirjahankinnoille. Aloitin itse tämänhetkisessä päiväkodissani elokuussa ja ihastuin oitis suureen kirjahyllyyn, mistä löytyy niin vanhoja kuin uudempiakin lastenkirjoja. Lisäksi olemme saaneet paljon kirjalahjoituksia perheiltä ja käymme ahkerasti kirjastossa. Luulenkin, että suurin osa uusista kirjoista rantautuu päiväkoteihin nimenomaan kirjastojen kautta.
Kirjoja ymmärtääkseni hankitaan niillä samoilla rahoilla kuin lelujakin, mikä kai vaihtelee jonkin verran. Monesti tietysti kirjojen hankinta jää muiden lelujen varjoon...
Kiitos Susannalle vastauksesta.
Varmasti olisi viisasta, että päiväkotien kirjanhankintamäärärahat olisivat erillään leluhankinnoista, mutta minkäs teet...
Itse asiassa olisi kiinnostavaa tehdä ihan neutraaleja kirjainventaarioita ( ! ) päiväkotien kirjavalikoimista.
On hyvä, että päiväkodit hyödyntävät kirjaston palveluita: tällä tavalla saadaan luontaisesti vaihtelua ja voidaan nostaa erilaisia teemakokonaisuuksia helposti esiin.
Tein itse vuosi sitten kandidaatintutkielmani siitä, miten Helsingin päiväkotien 4-5-vuotiaiden lasten ryhmissä käytetään kuvakirjoja, ja tulokset olivat kyllä mielenkiintoiset.
Tämän suhteen päiväkodit ovat ilmeisen kahtiajakautuneita: osassa on huipputoimintaa kuvakirjoihin liittyen ja niitä luetaan usein ja monipuolisesti, mutta sitten on niitä, missä kuvakirjoja oikeasti ei juuri käytetä. On siis ihan tuurista kiinni, minkälaista kirjallisuuskasvatusta lapsi päiväkodissaoloaikanaan saa. Tästä voidaan sitten päätellä, että lapset siirtyvät kouluun ja esimerkiksi äidinkielen opetuksen pariin hyvinkin erilaisista kirjallisista lähtökohdista.
Hei! Haluaisin ostaa Toivon talven kummipojalleni 1-vuotislahjaksi annettavaksi yhdessä aurallisen kuormurin kanssa. Olisiko joku valmis luopumaan omastaan?
Kaisa, kysypä jos kirjaa löytyisi vielä Toukasta, lasten kirjakaupasta, joka sijaitsee Helsingissä Teurastamon Kellohallissa. Ks. www.toukka.fi. Kustantajat toimittavat sinne jäännöseriään myyntiin. Tulevana lauantaina on siellä myös Secondhand -kirppis, jossa Toukkakin on mukana.
Voin kysyä myös, jos tekijöiltä löytyisi ylimääräisiä kappaleita.
Hei Kaisa, Toukasta todennäköisesti löytyy, ole sinne yhteydessä!
Lähetä kommentti