maanantai 10. maaliskuuta 2014

Asioiden jakamista




Viime perjantaina oli Tampereen pääkirjastossa Metsossa jälleen mahdollisuus nauttia lasten- ja nuortenkirjailijoiden ja heidän lukijoidensa aidosta kohtaamisesta. 
Tällaisten tilaisuuksien jälkeen rouva Huulle tulee seesteinen ja rauhallinen mieli: ei peliä ole vielä menetetty, mitä tulee lasten ja nuorten kiinnostukseen kirjoja ja lukemista kohtaan! Lasten- ja nuortenkirjailijat ovat sanavalmiita ja esiintymiskykyisiä oman työnsä puolesta puhujia. 

Työstään ja kirjoistaan olivat keskustelemassa viime aikoina erilaisia lasten- ja nuortenkirjallisuustunnustuksia saaneet Tuula Kallioniemi (Lastenkirjapöllö- ja Tirlittan-palkinto 2013), Johanna Hulkko (Arvid Lydecken -palkinto 2014), Jyri Paretskoi (Topelius-palkinto 2014) ja Netta Walldén ( Anni Polva -tunnustuspalkinto 2013). Tilaisuuden juonsi Kirsti Kuronen (Topelius-palkinto 2011).
Paitsi lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittaminen niin myös niistä puhuminen on hauskaa.
Sen todistivat Johanna Hulkko (vas.), Tuula Kallioniemi, Netta Walldén,
Jyri Paretskoi ja Kirsti Kuronen viime perjantaina Tampereen Metsossa. [kuva PHH]   

Paikalla oli Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaita opettajansa Vuokko Tolosen johdolla. Oppilaat kyselivät virkeästi ja fiksusti, kaikki kirjailijat ja juontaja-kirjailija Kuronen osasivat kohdentaa esityksensä ennen muuta nuorempia kuulijoitaan ajatellen, mutta silti siten että myös paikalla ollut  aikuisyleisö sai kuulemastaan monenlaista uutta sytykettä.
Tapahtuman järjestivät Suomen nuorisokirjailijat ry ja Tampereen kaupunginkirjasto.

Tässä muutamia puolentoista tunnin tilaisuudesta poimimiani keskustelun säikeitä:


Viime vuonna  Geoetsivät-sarjalla lastenkirjallisuuteen tullut Johanna Hulkko korosti, että jos aikuiset haluavat päästä lähemmäs lasten ja nuorten kokemusmaailmaa, heidän kannattaa lukea lasten- ja nuortenkirjoja.  

Jossittelu siitä, pystyykö keski-ikäistynyt tai peräti vielä ikääntyneempikin lasten- ja nuortenkirjailija samastumaan nykylasten ja -nuorten maailmaan on Hulkon ja muiden kirjailijoiden mielestä turha, sillä jokainen meistä aikuisistakin muistaa toki edelleen lapsuuden ja nuoruuden perustunnot. 

Tuula Kallioniemi suosittaa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen edelleen liitettävän opettavaisen painolastin sijasta käyttämään ”termiä” empaattisuus, joka sopii paremmin asiayhteyteensä!

Kirsti Kurosen työn alla oleva käsikirjoitus on kokeellinen niin tyylilajinsa kuin aihepiirinsäkin suhteen. Jätetään tässä vaiheessa vielä paljastamatta tämän enempää. On kiinnostavaa, että realistiseen nuortenkirjallisuuteenkin etsitään nyt uusia vivahteita!


Netta Walldén on kirjoittanut jo kolme Ruben-lastenromaanisarjan osaa ja kuvannut niissä myös monia originelleja aikuisia. Kolmannessa Ruben ja ratikkaralli hän käsittelee muun muassa aikuisen ihmisen vapauden kaipuuta. Kustantaja yritti tehdä hienoista sensurointia kohtaukseen, jossa kerrottiin ohimenevästi masentuneesta, luomistyönsä keskellä kipuilevasta kirjailijasta.   

Erityisen kiinnostava oli Walldénin toteamus siitä, että fantasia antaa toisinaan uskottavuutta käsitellä rankkojakin aiheita esimerkiksi hienoisen huumorin siivittämänä.

Walldén toi myös nasevasti esiin sarjakirjallisuuteen sitoutumisen kaksijakosiuuden: toisaalta sarjakirjan kaavamaisuus tuntuu hänestä helpottavalta, kun ei tarvitse joka kirjaan luoda uusia hahmoja ja miljöötä, mutta luovuuden kannalta sarjamuotisuus on myös rajoittavaa: kirjailijan uudistuminen sarjan sisällä ei ole mahdollista, korosti Walldén.

Tätä samaa rouva Huu aina välillä hokee, sarjakirjallisuuden lukuhalua nostattavat ansiot hyvin tiedostaenkin, ja siksi on välillä hyvä kuulla samansuuntaisia ajatuksia myös kirjailijan itsensä kiteyttämänä! 

Jyri Paretskoi sai nuortenkirjalijana poikkeuksellisen hyvän startin, kun hänen esikoisromaaninsa Shell´s angles noteerattiin heti Topelius-palkinnon arvoiseksi. 

Paretskoilla on Iisalmella hänen omien sanojensa mukaan 350 yläkouluikäisen koelaboratorio, ja kotona vielä 14- ja 15-vuotiaat lapset. Paretskoin seuraava nuortenromaani ilmestyy jo ensi syksynä.

Yleisöpuheenvuorossa kalajokelainen opettaja kiteytti loistavasti syrjäkylillä pitkien välimatkojen takana asuvien lasten ja nuorten arkea: jos ikätoverit asuvat kaukana, kirjastosta voi aina hankkia helposti kirjaseuraa!

Lasten- ja nuortenkirjailijoiden ja lukijoiden kohtaaminen on teemana myös Grafomaniassa. Siellä keskustellaan siitä, kuinka kirjailijoiden tulisi suhtautua koululaisten kirjailijaesitelmiä varten tekemiin kysymyksiin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos rouva Huu poiminnoista. Hyvä fiilis jäi paneelista. Siitä puolestaan iso kiitos erityisesti Tolosen Vuokolle.
Vinkkinä vastaaviin tilaisuuksiin: Opettajat, masinoikaa oppilaanne/opiskelijanne kuulolle. Ilo on molemminpuolinen. Oli Vuokolla fiksut oppilaat. Jäi hyvä mieli.

T von L

Timo Parvela kirjoitti...

Walldénin kommentti siitä, että sarjamuoto jotenkin rajoittaisi kirjan rakennetta, sisältöä tai kerrontaa on yleistävä. On kirjailijasta itsestään kiinni, kuinka sarjaansa rakentaa. Mitään sääntöjä ei ole. Esim. Maukka ja Väykkä -sarjassani on sekä pitkiä tarinoita että tarinakokoelmia. Seuraava on muodoltaan täysin erilainen kaikkiin aiempiin verrattuna. Sarjamuoto tuo lukijat ja kirjailijan kannalta herkullisen lähtökohdan, mutta kirjan sisältöä rajoittaa vain kirjailijan pää.

Rouva Huu kirjoitti...


Timo P., Totta tämäkin, mutta kenties konkarilastenkirjailija saa enemmän vapauksia toteuttaa muutosliikkeitäkin sarjan sisällä?