Ruman ankanpoikasen jalanjäljillä

Britta Teckentrup: Rähmäräpylä, suomentanut Anna-Reetta Sipilä, 26 sivua, Lasten Keskus 2015.

Saksalaisen Britta Teckentrupin Rähmäräpylä on sekä aiheeltaan että esitystavaltaan napakymppi siihen vaiheeseen, kun siirrytään varttuneemman taaperon kanssa katselukirjoista vähitellen kokonaisen eheän tarinan sisältäviin kuvakirjoihin. 

Selkeät, kiinnostavat kuvat ja pieni sympaattinen ja verkkaan etenevä tarina vangitsevat lapsen huomion.

Rähmäräpylä oli pieni ankanpoikanen, 

jolla oli valtavan suuret ja kömpelöt räpylät. 

Se hoiperteli ja kompuroi ja kaatuili aina ja kaikkialla. 

Miten kiusallista se olikaan. 

Rähmäräpylän isot räpylät eivät sovellu metsäympäristöön lainkaan.
Britta Teckentrupin kuvitusta kuvakirjaan Rähmäräpylä (Lasten Keskus 2015). 

Rähmäräpylän kömpelyys korostuu sen hyvän ystävän, Tipun, kanssa yhdessä kulkiessa. 

Aikuinen hoksaa heti tarinan jujun, mutta lapsi samastuu tietysti Rähmäräpylään: taaperovaiheessa kun oma kävelykin on usein jatkuvaa muksahtelua ja tasapainon hakemista!

Mutta annapas olla, kun kaksikko pääsee veden äärelle. 

Rähmäräpylä on heti omassa elementissään: ”Se liukui veden pinnalla kevyesti kuin ballerina”.

Keltainen, vihreä ja turkoosi sininen ovat kompakti ja toimiva yhdistelmä
taaperoikäisen kiinnostuksen herättämiseen. Eläinhahmot ovat selkeitä ja sympaattisia.
 Britta Teckentrupin kuvitusta kuvakirjaan Rähmäräpylä (Lasten Keskus 2015). 

Kuvakirjan voi lukea myös  ns. erilaisen oppijan kasvukertomuksena. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme. Vajavaisuus tai osaamattomuus ei sulje kaikkia ovia, sillä jokainen on hyvä jossakin.

Britta Teckentrupin Rähmäräpylän voi lukea myös H. C. Andersenin Ruman ankanpoikasen yhtenä variaationa. 

Rähmäräpylä tuo mieleen yhden rouva Huun lapsuuden lempikirjan, Kathryn Jacksonin & Richard Scarryn Tammen Kultaiset kirjat –sarjassa ilmestyneen Atte Ankka ja hänen ystävänsä.

Rouva Huun hyllystä löytyy myös hauska suomalainen kuvakirjakuriositeetti, Könni-kustantamon Untuvainen, joka kertoo uteliaan ja uhmapäisenkin joutsenen poikasen seikkailuista emon turvan ulottumattomissa. 

Karkumatkalla Untuvainen päätyy Tutteli-tytön hoiviin. Kanaemo hätistää poikasen tylysti pois kanatarhasta ja Untuvaisen valtaa koti-ikävä ja se palaa takaisin emon luokse. Vähin erin se varttuu uhkeaksi joutseneksi.

Ihmetellen Untuvainen  

katsoo  kalvoon tyynen veen. 

Näkee siinä ilostuen 

nuorukaiseks´ ehtineen.

Sotavuosien jälkeen elettiin vielä puutteen aikaa, ja siksi kuvakirjoissakin käytettiin säästeliäästi nelivärikuvitusta. Maire Könnin kuvitusta Rauha Kilven tekstiin kuvakirjassa Untuvainen (Könni 1948).

Nidottu kuvakirjanen on ilmestynyt Satuikkuna-sarjassa vuonna 1948. Tekstin on tehnyt Rauha Kilpi ja kuvat Maire Könni. Kirjasarjan erikoisuutena on kannen pyöreä reikä, josta näkyy ensimmäisen aukeaman nelivärikuva.