Seitsemän vuoden syklit

Näinä päivinä Lastenkirjahylly täyttää seitsemän vuotta.

Syksyllä 2009 suivaannuin vähentyneeseen lasten- ja nuortenkirjakritiikkiin ja lastenkirjaväen lisääntyneeseen marinaan ja päätin kokeilla blogialustaa.

Hain ja sain Suomen Kulttuurirahastolta starttiapurahan blogille. Lähtökohtana oli alusta alkaen se, että saan Lastenkirjahyllyn pyörittämiseen taloudellista tukea.

Ilokseni Lastenkirjahylly on saanutkin vuosien mittaan rahoitusta monelta taholta: Kulttuurirahaston lisäksi suosiollisia ovat olleet Pirkanmaan taidetoimikunta, Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin rahasto, Majaojasäätiö, Suomen Kirjastosäätiö sekä Olga ja Vilho Linnamon säätiö, Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Ensi vuoden rahoitus on vielä arvoitus.

Asiat tapahtuvat usein seitsemän vuoden sykleissä. 

Kuluneen syksyn aikana olen entistä useammin joutunut vääntämään kättä koulutuspalkkioista ja kulukorvauksista, saanut aiempaa enemmän esiintymispyyntöjä tahoilta, joilla ei ole varaa maksaa mitään. 

Toisaalta pienet kustantajat, omakustantajat ja yksittäiset kirjailijat ja kuvittajat ottavat nykyisin entistä hanakammin yhteyttä ja tarjoavat julkaisujaan arvosteltavaksi, jotta saisivat edes jotain näkyvyyttä teoksilleen.

Liinoja vedetään tiukemmalle myös avustamissani lehdissä: sivumääriä supistetaan, vedotaan heikentyneeseen taloussuhdanteeseen ja tilataan vähemmän arvioita ja  typistetään jo entuudestaan pieniä merkkimääriä.

Ajattelin seitsemän vuotta sitten Lastenkirjahyllystä väliaikaista tilapääratkaisua, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta käytävä keskustelu tahi kritiikki ei juurikaan ole moniäänistynyt saati runsastunut eri medioissa.

Seitsemän vuoden aikana lastenkirjallisuuden- ja kulttuurin kentällä on nitistetty monta julkaisufoorumia.

Mediakasvatuslehti Peili tuli tiensä päähän jo neljä vuotta sitten.

Myös kulttuurilehti Hiidenkivi lakkautettiin vuonna 2012.

Lukukeskuksen nuorten Lukufiilis-lehti siirtyi hiljattain  verkkolehdeksi, ja pääosin verkossa ilmestyy myös IBBY Finlandin Virikkeitä. 

Books of Finland -lehti lakkautettiin myös reilu vuosi sitten.

Perinteikäs lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerö sinnittelee nyt ilman Opetusministeriön kulttuuri- ja mielipidelehtitukea, koska tilauskanta jää alle 800 kappaleen. 

Lukukeskuksen lasten kirjallisuuslehti Vinski  on vedetty tänä vuonna telakalle, ja jatkosta ei ole mitään tietoa. 

Vinski ei moninaisista ponnisteluista huolimatta saavuttanut vakiintunutta tilauskantaa. Potentiaalia olisi ollut paljon enemmän päiväkodeissa, kirjastoissa ja kouluissa, mutta viidakkorumpu ja jalkatyö lehden olemassaolosta tiedottamiseen ei tuottanut toivottua tulosta. 

Vinskin lakkauttaminen tuntuu kohtalokkaalta aikana, jolloin lasten lukuharrastuksesta ja lukumotivaatiosta ollaan yhä enemmän huolissaan. Reetta Niemelän ja Tuutikki Tolosen luotsauksessa lehdestä tuli vielä entistäkin vuorovaikutteisempi ja lapsia aktivoiva, lastenkirjallisuuden ja lukuharrastuksen lisäksi myös sanataidekasvatukseen keskittyvä lehti.

Vinski on tiettävästi koko Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen lasten kirjallisuuslehti. Opetusministeriö olisi hyvinkin voinut ottaa lehden lukuharrastuksen brändiksi myös Suomen PISA-tuloksia ympäri maailmaa ihmetteleville tahoille: näin komeasti meillä Suomessa tehdään lastenkirjallisuutta tutuksi suoraan lukijoille! 

Lastenkirjahyllyn nimi juontaa kouluneuvos Kirsti Mäkisen lanseeraamasta    "joka lapselle oma kirjahylly" -ideasta. Mäkinen toivoi, että kustantajat lähtisivät yhteistyöhön huonekaluvalmistajien kanssa ja kehittelisivät mallihyllyjä, jotka sopisivat lastenhuoneiden sisustukseen. Kirjahyllydesignin lisäksi Mäkisen tuotekehittelyyn kuului ajatus lapsiperheiden kirjallisuusvalistuksesta eli hyvän lasten- ja nuortenkirjallisuuden esittelystä.

Kirsti Mäkisen visio ei ole vielä toteutunut. Kierrätyskeskukset täyttyvät nykyisin kirjahyllyistä. Tavarapaljoutta suitsiva Konmari-ideologia antaa huutia yksityiskotien kirjakokoelmille. Sisustuslehdissä näkee entistä harvemmin lastenhuoneissa täysinäisiä lastenkirjahyllyjä.

Suomalainen lastenkulttuuri  ja -kirjallisuus kaipaakin rahakasta ja visionääristä mesenaattia, joka ymmärtäisi työn kauaskantoisen merkityksen ja arvon.

Sitä odotellessa.