Lasten- ja nuortenkirjallisuuden tänään aamupäivällä julkistetussa Finlandia-ehdokaslistassa on otettu varteen eri-ikäiset lukijat ja heidän tarpeensa.
Se on hyvä se.
Ninka Reitun Sinä olet superrakas sopii taaperosta ikäihmisiin asti läheisyyttä, kumppanuutta ja yhdessä oloa korostavan sanomansa takia.
Sanna Manderin Nyckelknipan (suom. Avain hukassa) on moniarvoisuuden julistus, josta riittää purtavaa vielä yläkouluunkin asti.
Lukemiseen vastahankaisesti suhtautuva poika saattaa löytää peilauspintaa pirstaleiselle arjelleen Kaj Korkea-ahon ja Ted Forrströmin Zoo, Virala genier -nuortenromaanista (suom. Zoo: Viraalit nerot).
Tyttöjen makuun on sen sijaan enemmän Riikka Ala-Harjan Kahden maan Ebba.
Ja Jukka Behmin Pehmolelutytön soisi tulevan myös monen aikuisen lukemaksi.
Mauri Kunnaksen kuvatietokirja Koiramäen Suomen historia ei taida esittelyjä kaivata?
Mauri Kunnas on kanonisoitu likipitäen kaikilla mahdollisilla kotimaisilla tunnustuksilla ja palkinnoilla uudella vuosituhannella. Mutta tämä Finlandia-ehdokkuus häneltä vielä puuttui.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto on ainoa ison mediahuomion saava kotimainen lasten- ja nuortenkirjapalkinto, jonka kautta lasten ja nuorten vanhemmat saavat tietoa vuoden tärpeistä.
Kunnaksen tietävät kaikki jo ennalta, Koiramäen Suomen historia oli Helsingin kirjamessujen ostetuin yksittäinen teos.
Olisiko tämän mediahuomion voinut sittenkin kohdistaa jollekin muulle, vähemmän tunnetulle tekijälle ja teokselle?
En käy kiistämään Kunnaksen kiistattomia ansioita. Hän on tehnyt uraa uurtavaa työtä suomalaisen historian, kirjallisuuden ja kansanperinteen mukauttamisessa lapsen kiinnostuksen tasolle, niin kertojana kuin piirtäjänäkin.
Hänen ansiostaan nykyiset yläkoululaisetkin saattavat tarttua uteliaasti Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen myös alkuteoksena, Kalevalasta nyt puhumattakaan.
Lopullisen valinnan kuuden ehdokkaan välillä tekevä Anna Puu kiitteli raatia siitä, että hänen luku-urakkansa ei ole kohtuuttoman suuri: kirjat eivät ole mitään paksuja järkäleitä.
Villi veikkaus, että runokuvakirja Avain hukassa ja kuvakirja Sinä olet superrakas ovat Puun mieleen.
Ja toisaalta, nyt olisikin kahden vahvan nuortenkirjan palkitsemisen jälkeen huomioida myös kuvavetoinen lastenkirjallisuus.
5 kommenttia:
Olipas kiva kirjoitus 😊 Itselleni tuntemattomien oli tuo Behmin Pehmolelutyttö. Millainen se on? Luulin, että on kovin synkkä ja vähän ahdistavakin. Onko? Päivi
Kaima-Päivi, kurkkaapa alemmas, olen arvioinut Behmin nuortenromaanin tiistaina!
Itse asiassa lukukokemus ei rankasta aiheesta huolimatta ollut ainakaan minulle ahdistava. Ehkä se johtuu Emilian omasta lakonisesta, toteavasta kerronnasta.
Aika ajoin mietin sitäkin, että jollain vinksahtaneella tavalla Emiliakin käyttää miehiä hyväkseen, pyrkiessään median luomia vääristyneitä ihanteita kohti. Pehmolelutyttö osuu suoraan tähän aikaan ja viime viikkojen uutisotsikoihin ja sosiaalisen median me too -kampanjoihin.
Kiitos. Olen seurannut blogiasi, mutta tuo oli mennyt ohi. Hyvää viikonloppua!
Olen miettinyt, että lasten- ja nuortenkirjojen arviointi samassa palkintokategoriassa on todella hankalaa. Kuinka ihmeessä sitä voi keskenään vertailla taaperoille suunnattua kuvakirjaa ja nuoria kosiskelevaa romaania. Onneksi en joudu itse tällaisen tehtävän eteen.
Näistä kirjoista olen lukenut vain Pehmolelutytön, ja kuten sanoit, se ei minunkaan mielestäni ollut ahdistava. Hyvin kirjoitettu, kiinnostava, koskettava. Koiramäen Suomen historia kiinnostaa myös paljon, ajattelin ostaa sen kummitytölleni joululahjaksi.
Tämän laajan skaalan kanssa täytyy lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiassa vain tulla toimeen. Joskus pienten lasten kirjallisuus on paremmin esillä, toisiinaan taas nuortenkirjat enemmistöna. Tämänvuotinen lista on siinä mielessä hyvä, että eri ikäryhmille löytyy luettavaa.
Lähetä kommentti