Topelius- ja Lydecken- ehdokkaissa monipuolinen kattaus

Suomen Nuorisokirjailijat ry jakaa vuosittain kaksi perinteikästä kirjallisuuspalkintoa: Topelius-palkinnon ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkinnon ansiokkaalle lastenkirjalle. 

Raati julkisti tällä viikolla viisi ehdokasta kumpaankin palkintoon.

Tänä vuonna raati (puheenjohtajana erikoiskirjastonhoitaja Salla Erho sekä jäsenet äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Ida Hartikainen ja lasten- ja nuotenkirjallisuuden tutkija Myry Voipio) sai luettavakseen kovatasoisia  satu- ja fantasiaromaaneja. Tiedotteessaan raati harmitteleekin sitä, että myös hyviä kirjoja jouduttiin jättämään ehdokaslistan ulkopuolelle.  

Lydecken- ja Topelius-raatilaiset ovat pyrkineet pitämään huolta siitä, että listoilta löytyy eri-ikäisille monenlaista luettavaa:  

Vuoden Topelius-ehdokkaissa näkyy esimerkiksi vaikeiden aiheiden ennakkoluulotonta käsittely osana sekä realistista perinnettä että fantasiakirjallisuutta. Lydecken-ehdokkaat puolestaan puhuvat paljon ystävyyden, rakkauden ja mielikuvituksen tärkeydestä osana elämää. Raadin mukaan tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjoista välittyy vahva sanoma ystävyyden ja rakkauden merkityksestä. 

 – Vuoden suurin huomio kohdistuu yleensä lasten- ja nuorten Finlandia-ehdokkaisiin, vaikka vuosittain julkaistaan paljon huikean hyviä ja tärkeitä aiheita käsitteleviä teoksia. Tieto näistä kirjoista olisi ensiarvoisen tärkeää niin lasten ja nuorten vanhemmille kuin heidän kanssaan työtä tekeville. Kuka löytää uuden kirjan ilman tietoa tai vinkkiä, jos ei jo valmiiksi seuraa alaa? Lapset ja nuoret haluavat lukea kirjallisuutta myös omasta ajastaan ja nykykielellä. – Usein vanhemmat suosittelevat itselleen rakkaita kirjoja, mutta lasta tai nuorta kiinnostaisi enemmän jokin uusi. Nostamalla esiin enemmän lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja voitaisiin lisätä myös kiinnostusta lukemisharrastusta kohtaan. – Mitä enemmän on tietoa tarjonnasta, sitä helpommin kaikenikäiset voivat löytää itseään kiinnostavia tarinoita.

Naulan kantaan raatilaiset summaavat myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden medianäkyvyyttä. Raadin puheenjohtaja Salla Erho toteaa:

Sekä Topelius- että Arvid Lydecken -palkinnon summa on 2018 euroa. Topelius-palkinto on perustettu vuonna 1946 ja se on Suomen vanhin nuortenkirjallisuuden palkinto. 

Arvid Lydecken -palkintoa on jaettu 1960-luvulta alkaen.  

Kopiosto tukee molempia palkintoja. Voittajat julkistetaan ensi vuoden tammikuussa. 

Topelius-ehdokkaina ovat seuraavat teokset, ohessa raadin perustelut. 

Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva, WSOY

Valpuri kuulee poikien ajatukset. Oudot, tylsät, kiinnostavat – ja vaikeat. Mitä silloin pitää tehdä? Koulukiusaamisen, syömishäiriöiden ja sukupuoli-identiteetin teemat sitoutuvat Valpurin ennakkoluulottomassa päiväkirjakuvauksessa luontevasti viihteelliseen ja iloiseen kerrontaan. Päiväkirjarakenne ja onnistunut yhdistelmä vakavaa ja kevyttä tekevät teoksesta helposti lähestyttävän. Ajanmukaisella kielellä kirjoitettua viihdettä, josta ei puutu sisältöä ja sanomaa.

Kirsti Kuronen: Pönttö, Karisto  

Kauniisti kirjoitettu säeromaani kuvaa nuoren tytön äänellä kokemuksia aikuiseksi kasvamisesta. Teos käsittelee herkkävireisesti seksuaalisuutta ja ihmissuhteita, eikä Kuronen kaihda vaikeitakaan teemoja. Pönttö maalaa kuvia sanoin: samastuttavia ja lähelle tulevia. Säkeiden väliin jää tilaa myös lukijalle ja hänen omille ajatuksilleen ja kokemuksilleen.

Arja Puikkonen & Emma Puikkonen: Äänihäkki, kuv. Paula Mela, Otava

Äänihäkki on sadun perinteitä hyödyntävä fantasiaromaani, joka kertoo 15-vuotiaan Ukun etsintämatkasta: Uku lähtee pelastamaan joutseniksi muuttuneita kadonneita veljiään. Soljuvalla kielellä kirjoitettu romaani käyttää useita kertojaääniä, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Teoksen maailma on eheä, kaunis, raju ja haikeansurullinen – ja siihen voi upota mukaan monenikäinen lukija.

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija. Väki 1, Tammi

Kiuru näkee muiden muistot. Elämä mullistuu, kun hän löytää muita kaltaisiaan. Rouhiaisen teos punoo osoittelematta arjen ja fantasian liittoon keskustelua sukupuolesta, vallasta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Sekä henkilöhahmojen että tapahtumien kautta nousevat esiin kysymykset valtaväestön etuoikeuksista, oikeasta ja väärästä. Erinomaisesti kirjoitettua ja sujuvasti etenevää kaunokirjallisuutta, joka jättää vahvan muistijäljen.

Tuuli Vuorma: Caapparin kääty. Roistoakatemia 1, Kvaliti

Roi Hopponen on vahingossa päässyt poliisikoulun sijaan Roistoakatemiaan. Mukaansatempaava ja humoristinen seikkailu pitää otteessaan: Miten Roi selviää roistojen joukossa? Entä, kun roistoista tulee ystäviä? Henkilögalleria on herkullinen ja kieli ja kerronta on toimivaa ja elävää. Omaleimainen ja kiinnostava romaani sopii täydellisesti pitkiin ja uppoutuviin lukuhetkiin. Rosvokoulumaailma oppitunteineen tenhoaa, eikä teosta malttaisi päästää käsistään.

Arvid Lydecken -ehdokkaat:

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba, kuv. Marika Maijala, Otava

Millaista on matkustaa kahden maan välillä? Neljäsluokkalainen Ebba tietää, sillä hän lentää yksin, Suomen ja Saksan välillä. Ala-Harjan teos on hyvällä kielellä kirjoitettua realistista lastenkirjallisuutta. Kuvaukseen voi samastua paitsi kahdessa maassa, myös muutoin kahdessa kodissa asuva lapsi. Aiheen käsittely on toimivaa ja tarina etenee Ebban näkökulmasta napakoin lausein. Koskettava ja hauska romaani ottaa huomioon lapsen maailman, tunteet ja kokemukset.

Karin Erlandsson: Pärlfiskaren, kuvittanut Tuuli Toivola; Schildts & Söderströms; Helmenkalastaja, suom. Tuula Kojo, S & S

Pärlfiskaren on maaginen saturomaani, joka imee mukaansa: maansa paras helmenkalastaja Miranda lähtee yhdessä pienen Syrsa-tytön kanssa etsimään valtakunnan himotuinta helmeä. Erlandssonin kieli ja kuvaus ovat aistivoimaisia ja lukija näkee tapahtumat silmiensä edessä. Tarina pitää myös otteessaan alusta loppuun. Teoksessa on vahva sanoma ystävyyden tärkeydestä ja siitä, mikä maailmassa lopulta on tärkeää.

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa, kuvittanut Teemu Juhani, Karisto

Kuolevassa maassa pieni tyttö tutustuu valtavaa suurempaan kissaan. Kissalla on loputon nälkä ja se aikoo syödä koko maailman, koska vähempi ei riitä. Kiehtova ja intensiivinen teksti vangitsee lukijan ensimmäiseltä sivulta ja kuljettaa läpi jännittävän, tunnelmaltaan tihenevän seikkailun turvallisesti loppuun asti. Hain tarina ammentaa saduista, fantasiasta ja tyttöydestä: pienissä tytöissä on voimaa, joka ylittää vallan ja ahneuden.

Leena Parkkinen: Pikkuveli ja mainio harharetki, kuvittanut Jussi Karjalainen, Teos

Pikkuveljen seikkailu on villi, hurja ja hurmaava: siinä on komenteleva isosisko, suoleopardeja ja vahva sanoma. Parkkisen teksti pursuaa kauttaaltaan vinoa, outoa ja hillitöntä mielikuvittelua niin miljöön, henkilöiden kuin juonen osalta. Arjen ja fantasian elementit sekoittuvat tekstissä kiehtovasti ja tarina kiinnittyy oivaltavasti nykymaailmaan. Teoksessa ei ole mitään turhaa; kaikki on harkittua ja taiten kirjoitettua. Tähän maailmaan pieni ja isompikin lukija haluaa palata.

Laura Ruohonen: Tippukivitapaus, kuv. Erika Kallasmaa, Otava

Tippukivitapaus yhdistelee saumattomasti lastenrunouden perinteitä nykyhetkeen. Taidokas ja leikkivä kielen hallinta osoittaa rakkautta runoja, sanoja ja kaikenikäisiä lukijoita kohtaan sekä syvää sanojen, kielen ja mielen ymmärrystä. Ruohosen runot eivät kaihda mitään aiheita, vaan luottavat lapsen ymmärrykseen. Tippukivitapaus on äärimmäisen hiottu kokonaisuus, jossa jokaisella sanalla, tavulla ja äänteellä on paikkansa ja merkityksensä – oli se merkitys merkitystä tai merkityksettömyyttä.

Rouva Huu iloitsee erityisesti Äänihäkin, Tippukivitapauksen ja Kurnivamahaisen kissan nostosta ehdokkaiksi. 

Vuokko Hurmeen Kiepauksen (S & S) olisi vielä toivonut pääsevän mukaan tasokkaaseen joukkoon.