Cecilia Heikkilä: Kissa Lempisen joulukiemura, suomentanut Myry Voipio, 27 sivua, Lasten Keskus 2019.
Ruotsalaisen Cecilia Heikkilän kuvakirja muistuttaa asetelmiltaan Charles Dickensin ja H. C. Andersenin klassisia joulutarinoita, joissa köyhätkin pääsevät eri tavoin nauttimaan yltäkylläisestä joulusta.
Kissa Lempinen on koditon kissa.
Kissa Lempisen koti sijaitsi keskellä kaupunkia. Tähän aikaan vuodesta se ei ollut kovin lämmin. Jääkiteet peittivät lattiaa, ja kalsea tuuli puhkui läpi seinien.
Lempinen lähtee lämpimikseen kävelemään kaupungille. Se ei huomaa lainkaan , että villapuserosta purkautuva lanka jää sen jälkeen pitkänä vanana ja villapuseron lämpö hupenee…
Lumisade antaa loppusilauksen idylliselle maisemalle. Cecilia Heikkilän kuvitusta kuvakirjaan Kissa Lempisen joulukiemura (Lasten Keskus 2019). |
Muut eläimet ovat seuranneet kissan reittiä ja rohkaistuvat nykäisemään langanpäästä, sillä seurauksella, että Lempinen päätyy lopulta herra Mäyrälän kirjakauppaan. Ja eikös herra Mäyrälä ole juuri viimeistelemässä Lempiselle uutta villapaitaa!
Kuvakirjan idea on hauskan yksinkertainen. Kompakti tarina ja kuvitus muistuttavat eleettömästi ja havainnollisesti, kuinka myös kuvakirjan tekemisessä ja sisällössä on hyvä olla ”punainen lanka”.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kissa saa kodin herra Mäyrälän luona! Cecilia Heikkilän kuvitusta kuvakirjaan Kissa Lempisen joulukiemura (Lasten Keskus 2019). |
Myry Voipion suomennoksessa on kuvakirjan ääneen lukemisen kannalta hyvällä tavalla verkkainen tempo.
Myös Cecilia Heikkilän kuvitus on miellyttävän rauhallista ja harmonista.
Vaikutelma johtuu suurelta osin valkoisesta taustasta ja murretusta väriskaalasta.
Vaikutelma johtuu suurelta osin valkoisesta taustasta ja murretusta väriskaalasta.
Heikkilä tunnetaan Suomessa myös Tove Janssonin hengessä tehtyjen ns. uus-muumikirjojen kuvittajana (esim. Muumilaakson kertomuksia, Tammi 2019). Hän on kertonut kuvitusten syntymisestä ruotsinsuomalaisessa Sisuradiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti