Markus Ikola: Jasu: Pöljiä päiviä, 134 sivua, Karisto 2019. Kansikuva Jii Roikonen.
Joku juhlii hanukkaa ja toinen viettää ramadania. Mulle tärkein juhla on joulu. Ei kuitenkaan lahjojen tai jouluruokien takia. Syy on ihan yksinkertainen: syyslukukausi päättyy jouluun ja alkaa ansaittu lepo opettajista!
Näin lakonisesti jouluun suhtautuu kuudesluokkalainen Jasu, jolle sattuu ja tapahtuu enemmän kuin monelle muulle ikäiselleen.
Markus Ikolan Jasu-sarja on kotikutoinen Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja, mutta ilman kuvitusta.
Karrikoidun poikasankarin prototyyppi toimii usein ennen kuin ennättää ajatella tekojensa seurauksia. Ja omintakeiset parhaat ystävät tietysti ryydittävät vielä omalta osaltaan erilaisia tempauksia.
Karrikoidun poikasankarin prototyyppi toimii usein ennen kuin ennättää ajatella tekojensa seurauksia. Ja omintakeiset parhaat ystävät tietysti ryydittävät vielä omalta osaltaan erilaisia tempauksia.
Heidi Wiherjuuren jouluaiheisen Hilda-kirjan tavoin myös Jasu-kirjan lopussa tempaudutaan luokan esittämään hieman epätavanomaisempaan versioon jouluevankeliumista.
Jasu suhtautuu luokalle varattuun vastuulliseen tehtävään paljon lunkimmin kuin luokanvalvoja Nieminen:
– Ihan piece of rake! Ei tarvita mitään erikoisefektejä tai kalliita stunt-kohtauksia! mä riemuitsin. – Kolmen hengen ydinperhe ja vähän paikallista porukkaa Betlehem Citystä.
Ja kuten arvata saattaa, jouluevankeliumi ei mene aivan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan.
Markus Ikola työskentelee luokanopettajana ja Jasut ovat syntyneet niin sanotusti yleisön eli oppilaiden pyynnöstä.
Lasten- ja nuortenkirjailijoissa on ollut eri vuosikymmeninä useampia opettajan koulutuksen saaneita (etsimättä muistuu mieleen Aili Konttinen, Aaro Honka, Maijaliisa Dieckmann, Laila Kohonen, Uolevi Nojonen, Asko Martinheimo ja Jyri Paretskoi), joilla on eittämättä ollut hyötyä siitä, että kirjojen kohderyhmä on ollut käden ulottuvilla. Moni heistä on myös testannut kirjoitusvaiheessa kirjaideoiden toimivuutta oppilaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti