tiistai 10. joulukuuta 2019

10. luukku: Kun joulun tulo ei olekaan itsestäänselvyys















Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko, suomentanut Katriina Huttunen, S & S 2019.




Sinullakin on varmasti selvä käsitys siitä, millainen joulun on oltava: mssä se vietetään, mitä joulukuuseen ripustetaan, mitä jouluna tuoksuu ja ketkä ovat seurassasi. Varmaan haluat myös, että joulu olisi aina samanlainen. Niin minäkin halusin. 


Perhedynamiikan muutokset  tiivistyvät  hyvin tässä kuvassa
yhteisestä ruokahetkestä. Lisa Aisaton kuvitusta Maja Linden tekstiin
lastenkirjassa Lumisisko (S&S 2019). 


Aatto-poika on huolissaan siitä, että tänä vuonna perheessä ei vietetä lainkaan joulua. Vanhemmat ovat sulkeutuneet suruunsa isosiskon kuoleman jälkeen ja Aatto ja pikkusisko kokevat olevansa ulkopuolisia omassa kodissaan.

Tänä vuonna Aaton on otettava itse esille perinteinen joulukynttelikkö, kun vanhemmat eivät ole lainkaan virittäytyneet jouluvalmisteluihin. 
  

Aatto ei ole viime aikoina nähnyt näin leveää hymyä.
Ei siis ihme, että Hetan olemus valloittaa hänet tyystin.
Lisa Aisaton kuvitusta Maja Linden tekstiin 

lastenkirjassa Lumisisko (S&S 2019). 

Onneksi Aatto kohtaa Hetan, jonka koko olemus sykkii iloa ja riemua.

"Hänen hymynsä oli levein, minkä olin nähnyt pitkään, pitkään aikaan". 

Heta ei ole kuitenkaan tästä maailmasta. Hetan arvoitus ratkeaa vähitellen Aatolle, kun hän tutustuu vanhaan mieheen, Henrikiin, jonka joulukorttipainon avulla Aatto myös havahduttaa vanhempansa pois surun syövereistä.

Lisa Aisato saa keskushenkilöiden ilmeisiin ja eleisiin
valtavan latauksen, kuten tässä Aaton ja Henrikin
kohtaamisessa. 
Lisa Aisaton kuvitusta Maja Linden tekstiin 
lastenkirjassa Lumisisko (S&S 2019). 

Kirjan juonta ei ole tarpeen tämän enempää avata. Lumisiskon kansainvälinen menestys selittynee ainakin jossain määrin myös kauhukirjatrendin uudella suosiolla. Lumisiskoa myytiin Norjassa yli 160 000 kappaletta sen ilmestymisvuonna 2018, ja kirjan oikeudet on myyty yli 20:een maahan. 

Maja Lunde tunnetaan Suomessa entuudestaan ilmastonmuutokseen kantaa ottavista aikuistenromaaneistaan Mehiläisten historia ja Sininen (Tammi 2016 ja 2019).

Moneen aiheeltaan kepeämpään lasten joulukirjaan verrattuna Lumisisko jättää lukijaansa lähtemättömän jäljen. Kirjan tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Väkevän tarinan lisäksi siihen vaikuttaa Lisa  Aisaton vangitseva ja tunnetilojen vaihtelun havainnollistava kuvitustyyli. 

Aisaton kotisivujen äärellä ei voi muuta kuin huokailla ja harmitella sitä, kuinka iso  siivu pohjoismaisesta laadukkaasta ja rohkeasta lastenkirjakuvituksesta jää meille suomalaisille nykyisin kokonaan pimentoon! 

Kirjan on kooltaan hämmentävän iso. Paksu paperi vielä lisää kirjan jykevää ensivaikutelmaa. Koko ja paperin laatu johtuvat ennen kaikkea siitä, että laadukas kuvitus pääsee ansaitsemaansa arvoon. 

Kyse onkin eräänlaisesta sohvapöytäkirjasta, jonka formaatti toiminee paremmin aikuisilla kuin lapsilla. 

Lumisisko liittyy komeasti osaksi tunnepitoisten  joulutarinoiden perinnettä. 

Vertailukohdaksi sopii esimerkiksi brittiläisen Charles Dickensin vastakohtien, luonteiden ja varallisuuden kontrasteille rakennettuihin klassisiin tarinohin, joissa keskushenkilöiden koettelemukset koulivat heitä vastaanottamaan herkästi ja kyseenalaistamatta joulun viestin.

Kirjan laaja tunneskaala ja näyttävä kuvitus havainnollistuvat hyvin 
youtube-videossa.


Aaton tärkein joulukoriste on vanha messinkinen
kynttelikkö.
Lisa Aisaton kuvitusta Maja Linden
 tekstiin 
lastenkirjassa Lumisisko (S&S 2019). 

Kaiken alakulon ja lohduttomuuden jälkeen joulu tulee sittenkin Aaton perheeseen: 

Adventtikynttelikkö oli keskellä pöytää. Se kiilteli kultaisena, ja siinä paloi neljä uutta, violettia kynttilää. 

Minulta pääsi pieni ilon nyyhkytys. 

Nyt oli joulu. 

Meillä oli oikea joulu! 
















Ei kommentteja: