keskiviikko 4. joulukuuta 2019

4. luukku: Joulussa on taikaa
















Heidi Viherjuuri: Hilja ja operaatio joulun taika. Kuvittanut Nadja Sarell, 100 sivua, Mäkelä 2019. 




Heidi Viherjuuri on luonut sympaattiset puitteet lastenromaanisarjalleen alakoulua käyvästä Hilja-tytöstä ja hänen perheestään. 

Hilja ja operaatio joulun taika on vuonna 2017 alkaneen sarjan neljäs osa. 

Idyllisessä puutalossa asuvat perheenjäsenet ovat sopivan karismaattisia ja rouheita. 

Tästä ei vanhan puutalon jouluidylli
parane! Nadja Sarellin kuvitusta
Heidi Viherjuuren tekstiin lastenromaanissa
Hilja ja operaatio joulun taika (Mäkelä 2019).

Eri-ikäiset sisarukset laajentavat mukavasti kirjan lukijakuntaa.  Hiljan leikki-ikäinen pikkusisko Taimi sekä jo yläkoulua käyvä isosisko Veini on kuvattu vivahteikkaasti ja heidänkin edesottamuksiaan on hauska seurata, vaikka Hilja onkin itseoikeutettuna toimijana ja tapahtumien tarkkaajana enemmän keskiössä. 

Kirja sopiikin mainiosti isompien sisarusten ääneen pienemmille lukemaksi!


Tonttujen olemus askarruttaa Hiljaa, siksi myös
Nadja Sarellin kuvituksessa tontut ovat keskeisessä osssa.
Nadja Sarellin kuvitusta 
Heidi Viherjuuren tekstiin
lastenromaanissa
Hilja ja operaatio joulun taika
(Mäkelä 2019).

Jouluaiheisissa lastenromaaneissa tuodaan jo uskaliaammin esille hieman horjuvaa uskoa joulupukkiin ja tonttuihin.

Isosisko Veinin mielestä ”Joulu on pelkkä limsayhtiön mainoskampanja”. 

Yhdessä äidin ja isän kanssa mietitään, onko aattona vieraileva pukki varmasti ”oikea”. Perusteita sille, kuinka Joulupukki ennättää kaikkien maailman lasten luokse aattoiltana, etsitään muun superhypermoottoreista ja aikavyöhykkeistä.

Hilja ja Taimi haluavat kuitenkin todistaa, että joulussa on oikeasti taikaa. 


Piparkakkujen leivontaa Mansikkatädin kanssa.
Nadja Sarellin kuvitusta H
eidi Viherjuuren tekstiin
lastenromaanissa 
Hilja ja operaatio joulun taika
(Mäkelä 2019).

Viherjuuri on sitonut juoneen myös hentoisen maininnan lapsen huolesta liittyen ilmastonmuutokseen. Tosin jouluaaton isoin yllätys vähän vesittää koko perheen uutta elämänmuutosta. 

Nukkumaan mennessä kysyn äidiltä, mitä me voisimme tehdä, jotta jääkarhuille ei käy huonosti. 
– Miksi sinä sellaista mietit? äiti ihmettelee. 
– Koska on ihmisten vika, että jääkarhut ovat pulassa, minä kerron. Minun surkeuteni saa ajatusrypyn äidin kulmakarvojen välissä syvenemään. 
– Niin, äiti miettii ja alkaa luetella: – Me kierrätämme ja suosimme kirppareita, ja minä aion ryhtyä kasvissyöjäksi. 
– Siitä ei isä tykkää, minä huomautan. 
– Minä en luovu nakeista, huikkaa Taimi alasängystä. 
Äiti nostaa Mooses-apinan viereeni peiton alle ja silittää hiuksiani. 
– Tulisiko sinulle parempi mieli, jos me liittyisimme luontojärjestön jäseneksi? äiti kysyyy. 
– Tulisi, minä lupaan. 
– Hyvä, äiti hymyilee ja suikkaa poskelleni hyvänyönsuukon. – Nukkukaapa nyt. 

Hiljalla ja sisarilla on tolkun vanhempien lisäksi onnekseen myös laaja tukiverkko: vaarin lisäksi lähipiiriin kuuluvat Mansikkatäti, Valkoherukkamummo ja Sadetakkimummo.

Nadja Sarell tavoittaa mustavalkokuvitukseensa lasten ja aikuisten ilmeisiin paljon tärkeitä tunteita ja mielenliikkeitä.

Ei kommentteja: