24. luukku: Tontun joulu huipentuu jouluyön kesteihin

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja, Otava 1979, 72 sivua, juhlalapainos 2019. 

Mauri Kunnas on kuluvana vuonna viettänyt 40-vuotistaiteilijajuhlavuottaan. 

Esikoisteos Suomalainen tonttukirja (1979) oli Suomen oloissa tuolloin ainutlaatuinen lastenkirja 16 000 kappaleen myynnillä. Kustantaja ei tosin aluksi uskonut kirjan kiinnostavan kohderyhmäänsä, ja niinpä sen kuvamateriaali tuli ensin tutuksi Pikku Kakkosen lastenohjelmien kautta. 

Suomalainen tonttukirja oli osa ajankohdan kansainvälistä ilmiötä, jossa kansanperinnettä havainnollistettiin kertomalla myös kansansaduista ja tarinoista tutuista tontuista ja haltijoista. Hollantilaisten Will Huygenin ja Rien Poortvlietin Suuren tonttukirjan suomennos ilmestyi vuonna 1978. 

Joulutonttu Manu lipoo kieltään talonväen tontulle jättämän
joulupöydän äärellä. Mauri Kunnaksen kuvitusta 
Suomalaisen tonttukirjan juhlapainokseen 
(Otava 2019). 

Hollantilaiseen toteutukseen verrattuna Kunnaksen esikoisessa on kansatieteellisempi ote ja verkkaisempi kerrontatyyli. 

Suomalaisen tonttukirjan juhlapainosta on täydennetty kuvilla, joita Kunnas piirsi jo ennen kirjan julkaisemista valmistuneeseen Pikku Kakkosen animaatiosarjaan. 

Esipuheessa Kunnas myös kertoo kirjan syntyvaiheista ja lastenkirjailijan ja -kuvittajan uransa alusta. 

Tänä vuonna minulla on ollut myös tilaisuus paneutua Kunnaksen koko tuotantoon ja uraan, kun sain pyynnön kirjoittaa hänestä artikkelin Suomen kansallisbiografiaan.  

Mauri Kunnas on melkoinen puurtaja, jolla on jatkuvasti uusia ideoita työn alla. Kun kävin läpi Kunnaksesta eri aikoina tehtyjä haastatteluita Otavan lehtileikearkistossa, niin sain huomata, että hän myös toteuttaa useimmat suunnitelmansa, vaikka niiden kypsyttely sitten kestäisikin useampia vuosia. 

23. luukku: Joulupukki matkaan jo käy

Toim. Pentti Raivio: Joulupukin kirja. Kaikki mitä haluat tietää Joulupukista. Omakustanne 2018.

Joulupukin olemassaolosta ja etymologiasta ja sukujuurista on liikkeellä monenlaisia tarinoita.

Itse olen ollut lapsesta saakka siinä uskossa, että se ainoa oikea Joulupukki asuu Lapissa, Rovaniemellä tai Korvatunturilla, vähän tilanteen ja vuodenajan mukaan. Myöhemmin aikuisiässä olen sitten saanut tutustua työasioissa tuohon Rovaniemen Joulupukkiin, jota olen pitänyt siis ainoana oikeana lajinsa edustajana. 

Matkailuelinkeino ymmärrettävästi haluaa hyödyntää Joulupukki-turismin mahdollisimman tehokkaasti. 

Siksi varmaan Kuusamokin on brändännyt itseään viralliseksi  Joulupukin asuinpaikaksi.

Lapsenuskoni horjuu aina, kun näen Yleisradion virallisen ja kansainväliseenkin levitykseen lähtevän uutispätkän Joulupukin matkaan lähdöstä. Joka kerta totean läheisilleni, että kyse on väärennöksestä, mutta nyt tiedän, että kyse onkin – nähtävästi – tästä Kuusamon toisesta Joulupukista. 

Joulupukin kirja kertoo Joulupukin kansainvälisistä ja lappilaisista taustoista aina Pyhästä Nikolauksesta lähtien. 

Pääosin valokuvin kuvitettu kirja markkinoi myös Kuusamon matkailuyrittäjiä.

Viime vuosina tehty paljon omakustanteisia kirjoja Lapin lumosta. 

Osa kirjoista on käännetty myös muille kielille.

22. luukku: Ääneen luettu tarina on lahja lapselle

Veera Salmi, Timo Parvela, Reetta Niemelä, Anneli Kanto, Malin Klingenberg, Heidi Viherjuuri, Minna Lindeberg, Ville Hytönen, Kerttu Vuolab ja Laura Ruohonen: Satulahja. Kuvitus Jonna Markkula & Anssi Vaalio. Ruotsin- ja saamenkielisten tekstien suomennokset Raija Rintamäki & Kerttu Vuolab. Lukukeskus 2019. Taitto Reetta Niemensivu. 

Lukukeskus ja Suomen Kulttuurirahasto ovat tänä vuonna käynnistäneet kolmivuotisen, vuoteen 2021 jatkuvan Lukulahja lapselle -ohjelman, jossa vauvaperheille jaetaan neuvolatarkastuksessa kirjakassi. 

Kirjojen lisäksi kassiin on pakattu myös seinälle kiinnitettävä Lue lapselle -lukumitta, lorukortit sekä kutsukortti kirjastoon. Neuvolat voivat tilata kasseja maksutta jaettavaksi.

Kassi sisältää lorukirjan vauvoille ja iltasatukokoelman leikki-ikäisille. 

Olin mukana Lorulahja-lorukirjan asiantuntijaryhmässä ja olen kirjoittanut hankkeen verkkosivuille artikkeleita varhaisen perhelukemisen iloisa ja hyödyistä.

Veera Salmen tarina kertoo suihkua karttelevasta Emmusta.
Anssi Vaalion kuvitusta Salmen "Emmun suihkupäivä" -nimiseen tarinaan
 kokoelmassa Satulahja (Lukukeskus 2019). 

Kustantajat tilasivat kirjailijoiltaan Satulahja-iltasatukokoelmaan tarinoita, satuja ja kertomuksia, jotka sopivat ääneen luettavaksi kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille.  

Ville Hytösen aiemmin Ötökkämaan tarinoita -kokoelmassa julkaistua "Ippu Pötökkä" -tarinaa lukuunottamatta kaikki muut ovat siis aivan uusia tekstejä.

Kaikki kymmenen tekijää ovat jo kannuksensa lastenkirjailijoina ansainneet, Reetta Niemelä ja Anneli Kanto ovat olleet myös mukana aapistyöryhmissä.

Lapsen arjesta ammentavia tarinoita on paljon, mikä on vallan hyvä asia.  Veera Salmen Emmun suihkupäivässä on Salmelle tuttuja puhekielisiä tokaisuja ja arjen absurdismia. 

Laura Ruohosen pitkässä runosadussa on kielen vääntöä ja mielikuvituksen kääntöä, joka on tuttua hänen aiemmista runokuvakirjoistaan. 

Kerttu Vuolabin tarina "Valoa ja varjoa" ammentaa
saamelaisen kansanperinteen kahdesta haltijahamosta,
joista toinen hallitsee valoa ja toinen varjoa. Jonna Markkulan
kuvitusta Vuolabin tarinaan kokoelmassa
Satulahja  (Lukukeskus 2019).  

Kokoelman tarinoissa kikkaillaan kielellä ja kerronnassa on varsin absurdeja juonenkäänteitä – jopa häiritsevässä määrin.

Kun hankkeen lähtöajatuksena on ollut innostaa erilaisia perheitä varhaisiin, säännöllisiin lukuhetkiin kotona,  niin valikoiman tekstien kikkailevia nyansseja ja juonen äkkikäänteisyyttä olisi voinut vähentää ja luottaa hieman pelkistetymmän tarinan kerronnan tenhoon.

Kolmesta karhunpennusta yksi ääntelee murinan sijaan viserryksellä, 
ja karhuvanhemmat ovat aluksi ihmeissään. Jonna Markkulan kuvitusta 
Timo Parvelan satuun "Karhu joka sanoo titityy"
kokoelmassa Satulahja (Lukukeskus 2019). 

Timo Parvelan klassisen sadun aineksista ammentava Karhu joka sanoo titityy edustaa likipitäen yksinään pelkistettyä ja siksi tarinaltaan myös mieleen jäävää toteutusta.

Lapselle sadussa on riittävästi jännitystä ja aikuinen ääneenlukija saa mietittävää hieman liian ehdottomien kasvatuslinjausten mielekkyydestä. 

Kokoelman ovat kuvittaneet Jonna Markkula ja Anssi Vaalio. Digikuvituksen ja väriskaalan ansiosta kokonaisuus vaikuttaa yhtenäiseltä. 

21. luukku: Vihreä vai valkea vai musta joulu?

Kathryn Jackson & Richard Scarry: Tammen isot kultaiset kirjat: Eläinten joulu, suomentanut Marjatta Kurenniemi, 70 sivua, Tammi 1970. 


Löysin kirpputorilta alkuperäisen Eläinten joulun kuudella eurolla.

Taisin hihkaista löytäisen riemusta ihan ääneen. 

Hyväkuntoinen ja nostalgiaa tihkuva isokokoinen kuvakirja herätti muistot omasta lapsuudesta. 

Richard Scarryn varhaisen kuvitusuran lempeä ja retrohenkinen kuvitustyyli on tuttua Tammen Kultaisten kirjojen muista osista ja Kathryn Jacksonin runoissa ja lyhyissä tarinoissa on yhä ajatonta charmia. 

Kirjasta on julkaistu pienikokoisempi uusintapainos vuonna 2012 ja olen sen esitelllyt tuolloin Lastenkirjahyllyn joulukirjakalenterissa, mutta alkuteos ansaitsee kyllä uuden noston.

Varsinkin sen yksi tarina, Vihreä joulu, on nyt erityisen ajankohtainen. 

Eläinten kannalta lumeton joulu on hyvä,
ihmiset sitä vastoin voivottelevat tilannetta
enemmän ja valittavat joulutunnelman
 puuttuvan tyystin. Richard Scarryn kuvitusta
Kathryn Jaksonin tekstiin kuvakirjassa
Eläinten joulu (Tammi 1070) 

– On joulu ja lunta ei ollenkaan! 

huutaa metsän eläimet riemuissaan.

Metsän eläimiä ei lumeton joulu haittaa lainkaan, kun "on tarjolla marjat ja siemenet hyvät / ja sienet ja juuret ja vehnänjyvät". 


Sitä vastoin vihreä joulu harmittaa ihmisiä:

– Ei lainkaan joulutunnelmaa 

kun maassa ei peitettä valkeaa.  

Ja miltä nyt näyttää joulupuu, 

ihan kynttilän liekkikin tummentuu, 

kun taivas on harmaa ja musta maa:  

voi sentään kuinka harmittaa! 

Juhla juhlalta tunnu ei laisinkaan 

kun on joulu ja lunta ei ollenkaan. 

20. luukku: Korvatunturillakin jo uutta huipputeknologiaa

Henna Ryynänen: Jouluinen Myry, 40 sivua, Tammi 2019. 

Oululainen kuvittaja-graafikko Henna Ryynänen (s. 1979) on yksi tämän vuoden harvoista kotimaisista kuvittaja-kirjailijadebytanteista.

Jouluinen Myry -kuvakirja uudistaa hauskasti Korvatunturin kuvastoa. 

Tekniikkaosaston tontut tekivät 3D-tulostimillaan ajanmukaisia leluja, ja ompelukoneet surisevat taukoamatta. Töitä joudutaan tekemään vuoroissa, jotta kaikki lahjat saataisiin valmiiksi ennen jouluaattoa.

Valpas Myry huomaa, että yksi paketti putoaa
Joulupukin reestä. Henna Ryynäsen kuvitusta
kuvakirjaan Jouluinen Myry (Tammi 2019).

Myry on terhakka suomenpystykorva ja sillä on vastuullinen tehtävä huolehtia,  että joulun valmistelut  sujuvat kitkattomasti. 

Yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta siitä, että Joulupukki pysyy aikataulussa.

Tänä vuonna Joulupukki käyttää lahjojen jakamiseen ”sähkökäyttöistä hiilikuiturekeä, jonka lento-ominaisuudet ovat huippuluokkaa”. 

Myry-koira havaitsee reestä putoavan paketin, ja tutustuu harakkaan, jolla on myös huipputeknologiaa Joulupukin jäljitykseen. 

Kuvittajana Ryynänen suosii kuvasarjoja, joissa on vauhtia ja yksityiskohtien runsautta.

Jouluinen Myry aloittaa kuvakirjasarjan. 

19. luukku: Kun lunta tulee ovista ja ikkunoista, takasta ja postiluukusta!

Jane Chapman: Oikea lumijoulu, suomentanut Raija Rintamäki, 28 sivua, Mäkelä 2019.

Ilmastonmuutoksen aikana jouluaiheisissa lastenkirjoissakin vedetään välillä varsinaiset lumiöverit.

Hyvä esimerkki on brittiläisen Jane Chapmanin kuvakirja Oikea lumijoulu.

Karhun pesässä joulutunnelma on jo katossa,
mutta yhtä vain puuttuuu... Jane Chapmanin
kuvitusta kuvakirjaan Oikea lumijoulu (Mäkelä 2019). 

Joulu oli jo ovella. Karhujen mökissä koristeet kimalsivat, ja kuusen juurella paketit odottivat avaamista. Uunista leijui herkullisia tuoksuja, tuli rätisi kotoisasti takassa.

 Puuttui vain yksi ainoa asia... 

 ”Lumi!” vinkaisi Neppi ja osoitti satukirjaansa. 

”Voi kun tänä jouluna sataisi lunta! Minä haluan nähdä, millaista se on.”

Nepin toive käy toteen, mutta lunta tuleekin sitten ylenpalttisesti.

Karhut riehaantuvat lumisotasille jopa sisällä, kun avautuvasta ovestakin vyöryy lunta.

 Koko karhuperhe tekee kaikkensa, jotta Joulupukille saadaan
väylä auki. Jane Chapmanin kuvitusta kuvakirjaan
Oikea lumijoulu (Mäkelä 2019). 

Siinä vaiheessa kun takastakin tulee lumivyöry, havahdutaan olennaisen ongelman äärelle: kuinka joulupukki pääsee tuomaan lahjat, jos takka on lumen vallassa?

Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja onneksi karhut siirtyvät jouluaamuna leikkimään lumileikkejä ulos.

18. luukku: Joulutunnelma valtaa nurkat, kujat ja aukeat

Cecilia Heikkilä: Kissa Lempisen joulukiemura, suomentanut Myry Voipio, 27 sivua, Lasten Keskus 2019. 

Ruotsalaisen Cecilia Heikkilän kuvakirja muistuttaa asetelmiltaan Charles Dickensin ja H. C. Andersenin klassisia joulutarinoita, joissa köyhätkin pääsevät eri tavoin nauttimaan yltäkylläisestä joulusta. 

Kissa Lempinen on koditon kissa.

Kissa Lempisen koti sijaitsi keskellä kaupunkia. Tähän aikaan vuodesta se ei ollut kovin lämmin. Jääkiteet peittivät lattiaa, ja kalsea tuuli puhkui läpi seinien.

Kissa Lempisen ulkopuolisuuden tunne havainnollstuu hyvin
tässä kuvituskuvassa, jossa muut eläimet valmistelevat
antaumuksella joulua. Cecilia Heikkilän kuvitusta
kuvakirjaan Kissa Lempisen joulukiemura
(Lasten Keskus 2019). 

Lempinen lähtee lämpimikseen kävelemään kaupungille. Se ei huomaa lainkaan , että villapuserosta purkautuva lanka jää sen jälkeen pitkänä vanana ja villapuseron lämpö hupenee…

Lumisade antaa loppusilauksen idylliselle maisemalle.
Cecilia Heikkilän kuvitusta kuvakirjaan Kissa Lempisen
joulukiemura (Lasten Keskus 2019). 

Muut eläimet ovat seuranneet kissan reittiä ja rohkaistuvat nykäisemään langanpäästä, sillä seurauksella, että Lempinen päätyy lopulta herra Mäyrälän kirjakauppaan. Ja eikös herra Mäyrälä ole juuri viimeistelemässä Lempiselle uutta villapaitaa!

Kuvakirjan idea on hauskan yksinkertainen. Kompakti tarina ja kuvitus muistuttavat eleettömästi ja havainnollisesti, kuinka myös kuvakirjan tekemisessä ja sisällössä on hyvä olla ”punainen lanka”.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kissa saa kodin herra Mäyrälän luona!  
Cecilia Heikkilän kuvitusta kuvakirjaan Kissa Lempisen  
joulukiemura (Lasten Keskus 2019). 

Myry Voipion suomennoksessa on kuvakirjan ääneen lukemisen kannalta hyvällä tavalla verkkainen tempo. 

Myös Cecilia Heikkilän kuvitus on miellyttävän rauhallista ja harmonista.

Vaikutelma johtuu suurelta osin valkoisesta taustasta ja murretusta väriskaalasta. 

Heikkilä tunnetaan Suomessa myös Tove Janssonin hengessä tehtyjen ns. uus-muumikirjojen kuvittajana (esim. Muumilaakson kertomuksia, Tammi 2019). Hän on kertonut kuvitusten syntymisestä ruotsinsuomalaisessa Sisuradiossa. 

17. luukku: Ystävyys on aivan erityinen lahja

Mark Sperring & Lucy Fleming: Maailman paras lahja, suomentanut Raija Rintamäki, 28 sivua, Mäkelä 2019.

Isla ja Karhu avaavat jouluaattona paketteja. Vielä on yksi paketti avaamatta ja he kiistelevät siitä, kummalle se mahtaa olla. 

Paketti on kuitenkin osoitettu Pikku Pupuselle ja kaksikko lähtee viemään sitä perille. 

Yksi avaamaton lahja jäljellä. Isla ja Karhu kiistelevät
siitä, kumpi saa sen avata. Lucy Flemingin kuvitusta
Mark Sperringin tekstiin kuvakirjassa 
Maailman paras lahja (Mäkelä 2019).

Tie on viitoitettu, mutta kylteissä varoitetaan kyllä reitin vaaralisuudesta tai muista vastuksista. Karhu ja Isla eivät silti luovuta. 

”Jospa vain pidettäisiin Pikku Pupusen lahja ja palattaisiin kotiin?” pyysi Karhu. 

 ”Ei tule kuuloonkaan!” Isla huusi yli HURJANA ujeltavan myrskytuulen.

Tie pupun pesäkoloon ei ole aivan helppo. Lucy Flemingin 
kuvitusta Mark Sperringin  tekstiin kuvakirjassa 
Maailman paras lahja (Mäkelä 2019). 

Perillä odottaa Pikku Pupunen, joka ei ole saanut ”YHDEN YHTÄKÄÄN joululahjaa”. 

Paketin avaaminen aiheuttaa hämmennystä. Laatikossa on nimittäin vain pieni paperinpalanen.

Pupusen ilme saa kaksikon unohtamaan matkan vastukset. 
Lucy Flemingin kuvitusta Mark Sperringin tekstiin kuvakirjassa 
Maailman paras lahja (Mäkelä 2019). 

Pupu on toivonut joululahjaksi ystäviä, ja sellaiset hän nyt ilokseen ja riemukseen on saanut!

Kuvakirja muistuttaa lapselle, että joskus aineeton lahja ja pitkäkestoinen ystävyys voikin olla muotilelua paljon parempi lahja. 

16. luukku: Lukutuokio hyvien tekojen äärellä

Satu Heimonen & Pete Revonkorpi: Joulupukki ja Nimien kirja, Sanoma Media Finland 2018. Hahmot ja tarinan taustoitus Petri Paarnio / Santa Claus Foundation. Taitto Laura Laamanen. 

Kaukana pohjoisessa napapiirin tuolla puolen on salaperäinen joulun maa. Siellä revontulet leiskuvat yötaivaalla, pakkaslumi kimaltaa kilpaa tähtien kanssa ja ilma tuoksuu kardemummalta, taikapölyltä ja iloiselta joulun odotukselta. Maisemaa hallitsee Korvatunturi, jonka kupeessa asustavat Joulupukki, Joulumuori ja sadat ahkerat tontut. He tekevät kaikkensa, jotta vuoden paras päivä olisi taianomainen ja lunastaisi lasten odotukset.

Lumi on kuorruttanut talvimaiseman ja revontulet loimottavat 
taivaalla. Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Näin idyllisellä johdannolla alkaa Joulupukki ja Nimien kirja. Luultavasti se on saanut inspiraationsa amerikkalaisesta joululaulusta, jonka Saukin suomennoksessa viitataan tonttujen ”nimien kirjaan merkataan taas / tuhma vai kiltti ajatelkaas”. 

Kuvakirjalla on ollut tekijöitä tavanomaista enemmän. Satu Heimosen tekstin ja Pete Revonkorven kuvituksen lisäksi mainitaan hahmojen ja tarinoiden taustoittajana Petri Paarnio, joka Santa Claus Licencing -yhtiön johjajana vastaa myös yrityksen markkinointiviestinnästä. Yhtiön takaa löytyy Suomen virallisen Joulupukin brändi. 

Viime vuonna ilmestynyt kuvakirja on siis sekin tästä syystä tarkkaan brändätty, ja siksi se valitettavasti jää tarinaltaan ja kuvitukseltaan aika haljuksi elämykseksi. 

Kuvakirjan Joulupukki on olemukseltaan lähempänä amerikkalaista pulskaa Coca Cola -pukkia ja pukin porovaljakkokin sinkoutuu amerikkalaisen esikuvansa mukaan lentämään tähtitaivaalle. Nykymuodossaan kuvakirjalla ei mielestäni ole  potentiaalia pohjoisen jouluturistimarkkinoilla. Siihen tarkoitukseen olisi kannattanut tehdä hyvällä tavalla kotikutoinen, suomalainen joulupukkikirja.

Korvatunturilla on tietenkin myös kirjasto, jota isännöi 
Kirjatonttu Touko. Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Kuvakirjan jännite syntyy siitä, että Joulupukille tärkeä Nimien kirja on hukassa. Vähitellen selviää, että useampikin Korvatunturin asukkaista on sen nähnyt ja käyttänyt omiin tarkoituksiinsa, milloin korokkeena, pulkkana tai yleisenä niksikirjana. 

Jouluun on enää yksi yö, ja pahimpana pelkona häivähtää jo ajatus, että napapeikot olisivat vohkineet kirjan itselleen. 

Eläinten tunnelmallinen lukupiiri nuotion loisteessa.
Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Viime tingassa loppu kiertyy onnelliseksi. Kaiku-tonttu on järjestänyt metsän eläimille lukupiirin Nimien kirjan äärellä! 

Pete Revonkorven digitaalinen tahallisesti hieman epätarkka kuvitus on tunnelmaltaan pehmeää, mutta jää paperin pinnalle ja siten hengettömäksi.