keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Vaihtoehtoisia tarinalinjastoja ilman punaista ydinlankaa

 








Markku Yli-Erkkilä: Tehtävä eläintarhassa, Reppureissaaja 1, 180 sivua, kuv. tekijän, Epic Ermine 2020. 

 

Tehtävä eläintarhassa on hyvä todiste Suomessa vallitsevasta kansallisesta tahtotilasta innostaa erityisesti poikia lukemaan

Asiasta ovat yhtä huolissaan niin suuret ja  pienet kustantamot kuin omakustantajatkin.  

Markku Yli-Erkkilän Tehtävä eläintarhassa  on interaktiivinen, pelillisten elementtien varaan rakennettu lastenkirja, jossa lukija on kirjan ”aktiivinen” päähenkilö ja pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan seikkailun etenemiseen.

Tarinan alussa "lukija" pääsee silminnäkijäksi pankkiryöstössä ja jäljet johtavat paikalliseen eläintarhaan. 

Jäljityksen lomassa lukija tutustuu eläintarhassa asuvien eläinten erityisominaisuuksiin. 

Kirjaa ei voi  lukea "järjestyksessä", vaan lukija poukkoilee kohtauksesta (= numeroidusta kappaleesta) toiseen mukautuessaan niissä esitettyihin vaihtoehtoihin sekä eväsreppunsa ja rahapussinsa sisällön vaikutukseen eri valinnoissa.

Monen perinteisen lautapelin tapaan suurimpana vaarana on joutua keskeyttämään seikkailu ja palaamaan takaisin alkuun. 

Keskeyttäminen voi johtua siitä, että eläintarha suljetaan tai vakoiluyritykset epäonnistuvat, kun eläintarhan johtaja tai vartija passittaa epämääräisen hiipparin pois alueelta tai tämä joutuu vaikkapa piraijojen puraisemaksi. 

Kirja on rahoitettu Mesenaatti-joukkorahoituspalvelun kautta. 

Yli-Erkkilä on biologian ja maantieteen lehtori Karkun evankelisessa opistossa. 

Hän on aiemmin julkaissut omakustanteena eri kielillä julkaistun humoristisen Suomi-kirjan sekä väritettäviä lintukirjoja.

Tehtävä eläintarhassa on suunnattu alakouluikäisille. 

Siihen nähden kirjasintyyppi on aivan liian pientä. 

Kappalejako olisi myös avittanut lukemista huomattavasti.

Juonesta puuttuu kaikkea lukemista ja innostumista tukeva "punainen lanka", selkeästi hahmottuva tarina, joka on mielestäni on se kaikkein tärkein ainesosa kirjalle, jonka toivotaan sytyttävän kiinnostuksen lukemista kohtaan.

Kirja on Reppureissaaja -sarjan avaus.

                                                            *****

Interaktiivisuus ei – yllättävää kyllä – ole lastenkirjallisuudessakaan mikään aivan uusi ilmiö. 

Pelillisiä lastenkirjoja on ilmestynyt jo 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, paljon ennen tietokonepelien kulta-aikaa.

Kunnianhimoisin ja onnistunein on Mike Pohjolan parin vuoden takainen aikuisten romaani Sinä vuonna 1918 (Gummerus 2018), jonka historiallinen aihe ja juonenkuljetus kiinnostaa jo yläkouluikäisiä. Romaanin alussa  lukijan on valittava, haluaako hän seistä punaisten vai valkoisten puolella. 


Lisää eri tavoin interaktiivisia lasten- ja nuortenkirjoja:


Johanna Hulkko: Harmaa hakkeri: Glasier vastaan Hopea, kuv. Jani Ikonen, Karisto 2020


Jari Mäkipää: Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja: ratkaise oma arvoituksesi, kuv. Jii Roikonen, Tammi 2018


Matikkaseikkailu-sarja, Lasten Keskus 2016

 

Scott Ciencin: Kaikki peliin! Suom. Sari Kumpulainen, Sanoma Magazines 2007


Jaana Tarma & Peik Bäckström: Seitsemän meren kissa, WSOY 1999

 

Jaana Tarma & Peik Bäckström: Kolmen kohtalon katti, WSOY 1998


Enid Blyton & Mary Danby: Sinä ja viisikko -sarja, kuv. Trevor Parkin, suom. Esa Mela, Tammi 1990

 

Taistelupeli-sarja, Otava 1987 ja 1988


Enid Blyton: Viisikko-peli -kirjat, Tammi 1985


Valitse oma seikkailusi -sarja, eri tekijöitä, Gummerus 1980-luku

 

Wolfgang Ecke & Rolf Rettich: Kasvot ikkunassa, suom. Jukka Kempppinen, Otava 1979

 

 


 

 

 

 

2 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Kiitos kirjalistasta, näihin pitää perehtyä!

Meillä pojan suosikkikirja on interaktiivinen Lego Star Wars kirja "Etsi oma tiesi". Siinä on kolmen henkilön tarinat joita vois seurata voittoon tai tappioon. Etsin pitkään vastaavaa kirjaa ja kokeiltiin myös Tehtävää Eläintarhassa, mutta se oli aika raskas. Eli kun häviö tuli ei yritetty enää uudestaan.

Onneksi joululahjaksi löytyi Lego NinjaGo kirja, "Suuri seikkailu: suorita tehtävä" Molemmat legokirjat on kirjoittanut Simon Hugo. Näissä on yksinkertainen käyttöliittymä, hyvä koko ja runsaasti kuvia. Tekstiä ei ole liikaa ja varsinaisen tarinan lisäksi on faktaruutuja joita ei ole pakko lukea.

Toiseksi paras interaktiivinen kirja on ollut Timothy Knapmanin Kammion kauhut Lastenkeskukselta. Siinä oli hankalampi pysyä mukana ja vapaata seikkailua ei ole kun väärillä vaihtoehdoilla ei etene vaan joutuu yrittämään oikeaa vastausta. Kuvitus oli kuitenkin kiva ja kirjasta oppi uutta.

Rouva Huu kirjoitti...


Kiitos Jonna kommentistasi ja kokemuksista liittyen noihin Lego-pelikirjoihin ja Lasten Keskuksen muumiokirjaan.

Tiina Eskola on kirjoittanut myös Oppi & Ilo -sarjaan(2012) kirjoja, mm. Ratkaise skeittarin tapaus, Ratkaise eksyneen räppärin arvoitus ja Ratkaise kähvellettyjen nappisten salaisuus, mutta ne perustuvat muistini mukaan lähinnä annettuihin vihjeisiin ja älypähkinöihin, jotka auttavat mysteerin ratkaisemisessa.