keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Ei huolta: Mintun äiti ei ole konmarittanut kirjoja pois perheen kirjahyllystä!

 










Maikki Harjanne: Minttu ja kadonneet kirjat, 32 sivua, Otava 2022.

 





Minulla oli kunnia päästä haastattelemaan Maikki Harjannetta viime sunnuntaina Tampere-talossa sarjakuvanharrastajien vuotuisessa Tampere kuplii -tapahtumassa. 

 

Harjanne oli toinen tapahtuman kunniavieraista.

 

Harjanteen Minttu-sarja on tiettävästi pitkäikäisin yhtäjaksoisesti ilmestynyt kotimainen kuvakirjasarja. 


Se on illmestynyt jo vuodesta 1978 lähtien, eli 44 vuoden ajan.  

 

Harjanne peittoaa kevyesti ruotsalaisen kollegansa Gunilla Bergströmin (1942–2021) Mikko Mallikas -kirjatkin. 


Ensimmäinen Alfons Åberg- kirja, God natt, Alfons Åberg, ilmestyi Ruotsissa 1972 ja viimeisin, suomentamaton kuvakirja Skratta lagom, sa pappa Åberg vuonna 2012. 

 

Minttu-kirjat pyristelivät tietoisesti irti 1970-luvun lastenkirjallisuudelle tyypillisestä ongelmakeskeisyydestä. 


Harjanne on kertonut halunneensa  tarjota vastineen  ”hajuttomalle ja mauttomalle” lapsuuden kuvaukselle ja viitannut tässä yhteydessä mm. Gunilla Wolden Teemu- ja Anna Taurialan Leena-kirjoihin. 

 

Harjanne kapinoi monien 1970-luvun lastenkirjojen tapaa esittää lapsuus myös visuaalisesti yksitotisena ajanjaksona, jossa tylsyyden ja tapahtumattomuuden  ajateltiin tuottavan lapselle turvallisuuden tunteen.

 

Minttu-sarjan kokoformaatti sekä osittain myös visuaalinen esitystapa ja värimaailma ovat yli neljässä vuosikymmenessä toki hieman muuttuneet, mutta päähenkilö Minttu on silti säilynyt helposti tunnistettavana, samastuttavana ja ennen kaikkea uskottavana kuvakirjahahmona.  

 

Kevään uutuus Minttu ja kadonneet kirjat viittaa hauskasti myös yhä vilkkaaseen  keskusteluun lasten kirjallisuuskasvatuksesta.


Mintun ilme kertoo olennaisen: hätä kirjojen häviämisestä on
aito ja tosi. Maikki Harjanteen kuvitusta kuvakirjaan Minttu ja
kadonneet kirjat
(Otava 2022). 

 

Minttu hätääntyy, kun huomaa, että aiemmin täpö täysi kodin kirjahylly on lähes tyhjä. 


Myös Mintun lempikirja on hävinnyt. 


Onko Mintun spontaanista luonteesta tunnettu äiti kenties päättänyt heittää konmaritus-puuskassaan kaikki kirjat jätepaperinkeräykseen?

 

Ei syytä huoleen.

 

Asialla onkin ollut isä, joka on vienyt kirjat ulos tuulettumaan: 

 

– Ne olivat niin pölyisiä, ettei niitä voinut aivastelematta lukea.

 

Hieman epätavanomaiset ongelmanratkaisukeinot ovat Mintun perheessä arkipäivää. 


Perhe toimii Minttu-kirjoissa usein tiiviinä yksikkönä.
Myös kirjojen pelastaminen sateen alta on yhteinen projekti. 
Maikki Harjanteen kuvitusta kuvakirjaan Minttu ja
kadonneet kirjat
 (Otava 2022). 
 


Jännitettä saadaan tähän arkiseen tarinaan seuraavaksi siitä, että Minttu havahtuu vesisateen ääneen.


Kiireesti Minttu, isä ja isoveli Ville kiikuttavat kaikki kirjat sisälle turvaan.

  

Minttu-sarjan suosio selittyy nähdäkseni myös lyhyellä tekstillä, jota aikuisen on vaivatonta lukea lapselle ääneen.  Toisaalta kuvien yksityiskohdissa riittää lapselle paljon tutkittavaa myös lukuhetkien jälkeen.

 

Harjanne oli 1970-luvulla aikaansa edellä siinä, että hän kannusti vuorovaikutukselliseen lukemiseen: Minttu-kirjoissa lasta haastetaan usein kesken tarinan vastaamaan tekstin esittämiin kysymyksiin, nimeämään yksityiskohtia aukeamilta ja  ratkomaan pieniä arkisia pulmatilanteita.

 

Nyt korona-aikaan kotoilu ja kiireetön laatuaika lähiperheen kanssa on noussut ihan uuteen arvoon. 


Minttu-kirjoissa tämä elämäntapa on ollut luontevasti läsnä alusta asti. 


Mintun äiti on kotiäiti (vaikka on Harjanteen mukaan haaveillut jo pitkään pääsevänsä R-kioskin myyjäksi!). 


Äidille on selvästi myös tärkeämpää osallistua lastensa arkeen kuin pitää kotia tip-top-kunnossa. 

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin: oman lempikirjan löytyminen takaa
Mintulle ja veljelle makoisat unet. 
Maikki Harjanteen
kuvitusta kuvakirjaan 
Minttu ja kadonneet kirjat
 (Otava 2022). 


Minttu-kirjoissa Harjanne onkin halunnut käsitellä sellaisia taitoja, jotka täytyy oppia, kun eletään yhdessä ja opitaan kantamaan vastuuta. Mintun äiti ei ylisuojele lapsiaan, vaan kannustaa heitä omatoimisuuteen ja uteliaisuuteen.  

 

Ja juuri ennen nukkumaan menoa Mintun lempikirjakin löytyy…. sängystä tyynyn alta, jonne hän on sen itse edellisenä iltana ennen nukahtamistaan laittanut.



Tampere kuplii -tapahtumassa julkistettiin myös Maikki Harjanteen Täydellinen Minttu -sarjakuva-antologia (Kissanviikset 2022), joka kokoaa yksiin kansiin kaikki Kotiliesi-aikakauslehdessä julkaistut Minttu-sarjakuvat. 


Siitä kirjoitan Lastenkirjahyllyyn hieman myöhemmin. 




 








 

 

Ei kommentteja: