Paikallisuuden korostaminen, uhka vai mahdollisuus lastenkirjassa?

  

Johanna Hulkko & Sanna Pelliccioni: Seikkailijat Ruusu ja Säde. 45 sivua. Karisto 2022.

 

Nora Lehtinen & Anne Muhonen: Hilma-täti ja ullakon kummitus.  100 sivua. Avain 2022.

 

 

Ruusu oli katsonut Raksilaa aina ylhäältä. Hän oli tottunut arvioimaan talvipakkasten tiukkuuden talojen ylle nousevista savuvanoista. Jos tuprutus nousi jokaisesta piipusta selkeänä ja suoraan, pakkanen oli kova. Tuulisella säällä savuhattarat sekoittuivat eikä lämpötila koskaan laskenut yhtä alas kuin talven kirkkaina tulipalopakkaspäivinä.

 

Säde taas oli katsonut maailmaa alhaalta. Hänen perheensä olohuoneen ikkunan alla kulki katu. Hän oli koko elämänsä seurannut, miten ohitse virtasi postinkantajia, hiiriä, koululaisia, omistajiaan remmin päässä ulkoiluttavia koiria, roskakuskeja, kaupan pyörälähettejä, perheitä ja mummoja, matoja ja kanoja. 

 

 

Mikä merkitys tunnistettavalla maisemalla on lastenkirjoissa? Toimiiko parhaiten ajaton idylli vai hyötyykö lapsilukija siitä, että miljöö on hänelle tuttu ja juuri siksi samastuttava?

 

Tiettyyyn tunnistettavaan paikkaan, kaupunkiin, luonto- tai kulttuurikohteeseen sijoittuvia lastenkirjoja julkaistaan nykyisin paljon. 

Parhaassa tapauksessa näin voidaan tehdä yhteistyötä matkailuyrittäjien kanssa ja nostaa lastenkirjalla esille paikkakunnan imagoa ja identiteettiä. 

 

Johanna Hulkon ja Sanna Pelliccionin lastenkirja sijoittuu tekijöiden lapsuuden maisemiin Oulun Raksilaan.  Nora Lehtisen ja Anne Muhosen lastenromaanissa seikkaillaan Helsingin puu-Vallillassa. 

 

Seikkailijat Ruusu ja Säde on eräänlainen kuvitettu miniatyyriromaani. 

Vaikka kuvitusta löytyykin kuvakirjan tapaan lähes joka aukeamalta, niin eri lukuihin jäsennellyssä tarinassa on silti erityistä tunnelmointia ja kuulautta. 

 

Kun on tietoinen siitä, että sekä Pelliciconilla että Hulkolla on erityinen side heidän kuvaamaansa miljööseen, kirja  näyttäytyy lukijalleenkin nostalgisena. Hulkon lapsikuvauksessa on paljon samaa kuin Astrid Lindgrenin Melukylän lapsissa. 

Tarinassa eletään selvästi mennyttä aikaa: vanhoja tätejä tai mummoja kutsutaan sukunimellä ja virikkeet keksitään ihan itse. Siskonmakkarat säilytetään viileässä kellarissa ja tulipalojen vaara on alituinen, kun taloja lämmitetään hiilellä ja polttopuilla.

 

 

Tyttöjen kaikkivoipaisuus ja elämän tarkkailu ylhäältä
käsin toimii koko kirjan punaisena lankana.
Sanna Pelliccionin kuvitusta Johanna Hulkon
tekstiin lastenkirjassa Seikkailijat Ruusu ja Säde (Karisto 2022). 

 

Ruusu asuu kerrostalossa ja Säde puutalossa. Tytöt pitävät yhteyttä taskulampuilla ja kokoontuvat kieltoja ja vaaroja uhmaten kerrostalon katolle, josta avautuu hulppeat maisemat. 

Ruusu haluaisi yllättää ystävänsä ruusupensaalla ja hän yrittää napata kypsän ruusunkiulukan ruusupensaasta istuttaakseen sen kukkaruukkuun. Hyvin vaivihkaisesti työstetään myös tyttöjen perheiden luokkaeroja erilaisten asuinolojen kautta. Tyttöjen ystävyyteen tämä ei tietenkään vaikuta millään tavalla. 

 

Niukasta värimaailmasta huolimatta kuvituksessa
on sävyjä ja latautunutta tunnelmaa. Sanna Pelliccionin
kuvitusta Johanna Hulkon tekstiin lastenkirjassa 
Seikkailijat Ruusu ja Säde (Karisto 2022). 

Sanna Pelliccioni on laajentanut viime vuosina tyylirepertuaariaan. 

Pelkistetyssä kuvituksessa on keveyttä ja niukasta värimaailmasta huolimatta kuvat välittyvät katsojalle moniaistisesti.

Tyttöjen huikentelevainen uhkarohkeus vaihtuu tulipalon syttyessä pelottomaan toimeliaisuuteen. 

Neuvokkuutensa ja Peltosen mummon suuren huivin avulla he pelastuvat kuin ihmeen kaupalla ja nousevat koko asuinalueen sankareiksi. 

Nora Lehtisen ja Anne Muhosen lasten dekkarissa Viltsu ja Sakari viettävät syyslomaa Hilma-tädin luona Helsingissä ja pääsevät setvimään lähikahvilan reseptivarkautta. Aktiivisia kummituksia riittää juonen käänteissä enemmänkin. 

 

Evästauko Eläintarhan kentän
skeittipuistossa. Anne Muhosen kuvitusta
Nora Lehtisen tekstiin lastenromaanissa
Hilma-täti ja ullakon kummitus (Avain 2022). 

Juonessa mainitaan Hilman asuinalueen puu-Vallilan lisäksi Linnanmäki, Alppila, Eläintarhan kentän skeittaajat, Mäkelänrinteen uimahalli ja Annantalo, missä Hilma-täti vetää lasten taideryhmiä. 

 

Lisää tietylle paikkakunnalle sijoittuva lasten- tai varhaisnuortenkirjoja: 

 

Terhi Kangas & Anna Aalto:  Helga ja Helmeri ilmastoagentteina, Merkityskirjat 2021 / Lahti 

Veera Salmi: Mauri, Pasilan jäbä, Otava 2017

Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta, Tammi 2003 / Naantali

 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä, Otava 2003 

 

Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi, Otava 2005/ Porvoo

 

Paula Moilanen: Herttuan hovissa: elämää 1500-luvun Turussa, kuv. Kirsi Haapamäki, Lasten Keskus 2007

 

Työryhmä & kuv. Ulla Etto: Nuori Priitu. Talvi 1917–1918 Rovaniemellä. Lapin maakuntamuseo 2022; Priitu Rovaniemen markkinoilla, Lapin maakuntamuseo 2009

 

Karo Hämäläinen & Salla Savolainen: Hurraa Helsinki, ikioma kaupunki, Tammi 2012

 

Annastiina Syväjärvi: Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012 

 

Tapani Bagge & Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne, kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius, Tammi 2015

 

Katri Kirkkopelto: Soiva metsä, Jean Sibeliuksen matkassa, Lasten Keskus 2015 / Järvenpää 

 

Annastiina Syväjärvi: Tytyrin Tyyra ja kaivoksen Kalle, Kiinnoste 2016 / Lohja

 

Annastiina Syväjärvi: Siipirikko ei voi lentää, Lasten Keskus 2003 / Tampereen Tuomiokirkko