Liina Putkonen: Revontuulen ratsastajat 1: Monen mutkan tonttumatka. Kuvittanut Nora Surojegin. 367 sivua. Tammi 2023.
Jouluun sijoittuva lastenromaanisarja on Suomessa vielä harvinainen formaatti. Matt Haigin ja kuvittaja Chris Mouldin Poika nimeltä Joulu (Aula & Co v:sta 2017) on jatko-osineen tuttu myös suomennoksina.
Liina Putkosen saturomaanin päähenkilö 11-vuotias Pyry on ahdistunut monesta syystä. Kotona vanhempien välit ovat tulehtuneet ja koulussa poika joutuu kiusaajan, Mannin, silmätikuksi.
Rantakahvilassa nautittu kermavaahtokaakao johdattaa Pyryn tonttumaailmaan ja Tuisku-tontun ystäväksi. Hämmennystä herättää kuitenkin se, että Tuisku toivoo apua tontunsukuisen Mannin pelastamiseen.
– Joulu on meille tontuille kuin sydän, se sykkii aina, joka päivä, joka minuutti ja joka sekunnin murto-osa. Paitsi ei kai sydän syki niin usein? No, meidän joulumme sykkii ihan nanona, pikona ja tseptonakin, Tuisku oli selittänyt.
Pyry tutustuu Tuiskun opastuksella villimieleensä ja suojasieluunsa, joista ensimmäinen antaa rohkeutta ja toinen suojelee. Vaiherikkaan seikkailun kuluessa poika tulee vähitellen tietoisemmaksi omastakin tonttuperimästään ja löytää myös omat taikavoimansa.
Pyry ja Tuisku tasapainottavat toisiaan: Tuiskun on vaikea kontrolloida tunteitaan ja hän ajautuu tämän tästä kiusallisiin tilanteisiin, kun taas Pyry on tunteiden ilmaisussa ottanut mallia pidättyneistä vanhemmistaan. Yhdessä he ovat kuitenkin "hyvä seikkailupari", kuten Tonttuakatemian tontessori Hituhinen asian kiteyttää.
Menneenmöröt ja tulevantuhot aiheuttavat kiperiä käänteitä. Tonttumaailman aikavivun ansiosta Pyry pystyy seikkailemaan Tuiskun kanssa ilman että vanhemmat juurikaan edes huomaavat hänen poissaoloaan.
Pyryn perheen välisiä suhteita kuvataan varsin karulla tavalla. Isä käy kotona vain kääntymässä ja silloinkin lähinnä tylyttää poikaansa:
Olet 11-vuotias ja älyllisesti jo siinä iässä että ymmärrät, ettei satua sovi sekoittaa todellisen elämään. Joulupukkia ei ole olemassa.
Putkonen luo joulufantasiaansa uusia ilmaisuja ja vähän keinotekoistakin jouluisuutta: esimerkiksi Tonttujen Tasavallan pääkaupunki ja joulupukin kotikaupunki on nimeltään Jojoululu.
Eläinhahmoinen tonttu on nimeltään tontotus. Tonttulas on Tonttuakatemiassa opiskeleva tonttu. Ihmisiä tontut kutsuvat ihmisläisiksi.
Nora Surojeginin koko sivun kuvituskuvissa on yhtäältä kyllä sadun lumoa, mutta ihmislapset ja tontut piirtyvät silti olemukseltaan yksitotisempina.
Saturomaanissa on paljon kutkuttavia paikannimiä, kuten Ritiralla, Kalmankuru ja Hukkaholvi. Sisäkansiin olisi voinut liittää tapahtumapaikkoja ja niiden välisiä etäisyyksiäkiin havainnollistavan kartan.
Monen mutkan tonttumatka aloittaa uuden Revotuulen ratsastajat -sarjan.
Klassisten lastenkirjojen tapaan ruokaa kuvataan seikkailun eri käänteissä antaumuksellisesti:
Pyry katselee häkeltyneenä pöytää, jonka eteen hän istuu ystäviensä, tontessorien ja äitinsä kanssa. Herkkuja herkkujen vieressä.
On rapeakuorista paahtokaurapaistia porkkanapihlajanmarjahyytelön kera, napsakoita mukavasti meheviä perunatikkusia, hunajaisia ruusukaaleja, kermaista kermakastiketta, suussa sulavia kikkanoita ja porsnakin potkaa. Jälkiruoaksi syödään uunissa haudutettuja kaneliomenalohkoja poksuvaahdon kera.
Liina Putkonen (s. 1973) on Helsingissä asuva toimittaja. Hänen esikoisromaaninsa, dekkari Jäätynyt tyttö (Johny Kniga 2018), voitti Rikos-Kniga- kirjoituskilpailun. Kahden dekkarin jälkeen on ilmestynyt tänä vuonna myös viihderomaani Unohdettujen unelmien kirjasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti