Astrid Lindgren & Maria Nilsson Thore: Saariston lapset: Joulu Nikkarilassa. Suomentanut Laila Järvinen. 48 sivua. WSOY 2023.
Niin päästiin lopulta jouluun. Grankvistin kaupan ikkunaan ilmestyi joulutonttuja, ja saariston asukkaat tungeksivat tiskin ääressä ostamassa kotiin lipeäkalaa, kinkkua, joulukahvia ja joulukuusen-kynttilöitä. Teddyllä ja Freddyllä oli joululoma ja he saivat auttaa kaupassa.
Pampula oli tiellä kaikkialla.
– Vain muutama päivä jouluun, enkä minä vieläkään osaa heiluttaa korviani! hän sanoi.
Astrid Lindgren on monissa lastenkirjoissaan ylivertainen joulumielen nostattaja.
Maria Nilsson Thore on kuvittanut Lindgrenin Saariston lapset -romaania jo kolmessa aiemmin ilmestyneessä kuvakirjassa, ja tässä uutuudessa on nyt aika viettää joulua.
Melkersonin perheen ensimmäinen kesä Saltkråkanin saarella on ohi, ja kesän päätteeksi perheen isä päättää, että he viettävät joulunkin saarella, koska eihän ”Nikkarilaa kannattanut seisottaa tyhjillään, kun vuokra oli maksettu. Jos he halusivat saada korvauksen rahoista, heidän oli vietettävä joulu täällä, vaikka sitten korvat paleltuisivat”.
Perhe saapuu saarelle kolme päivää ennen joulua. Saarelaiset ovat heitä vastassa ja toivottavat lämpimästi tervetulleiksi.
Melkersonin perheen kuopus Pelle väittää Pampulalle, että joulupukkia ei ole olemassa ja Pampula menee tiedosta aivan tolaltaan.
Lindgrenin lapsipsykologialla asiat kuitenkin koituvat parhain päin ja jouluaaton huipennusta jopa isommaksi asiaksi nousee lopulta Pellen halu suojella lemmikkikaniaan Jokkea joutumasta ketun suuhun.
Lindgrenin jäljittelemätön, samaan aikaan tunnelmoiva ja tarkkoja havaintoja sisältävä tyyli taipuu yllättävän hyvin ilman muokkauksia myös kuvakirjan tekstiksi.
Maria Nilsson Thoren kuvituksissa pehmeää tunnelmaa vielä vahvistavat toinen toistaan ihastuttavammat kirjoneulevillapaidat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti