Paavo miettii, millaista olisi olla tyttö

Anneli Kanto & Noora Katto: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. 28 sivua. Karisto 2011.

Taas on työntäyteinen viikko edessä.  

Perjantaina on Lastenkirjainstituutin vuotuinen Kirjakori-seminaari, jossa luodaan katsauksia viime vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjontaan. Mukana alustamassa ovat toimittaja-tiedottaja Jutta Setälä, kirjailija ja esitysdramaturgi Siri Kolu, rouva Huu, yliopistolehtori Sari Sulkunen sekä koululaiset Jussi Nieminen, Kalle-Emil Vesamäki ja Joona Jokilampi.

Lastenkirjainstituutin Kirjakori järjestetään jo 14:ttä kertaa.

Idea on lainattu Ruotsista, sisarinstituutin Svenska Barnboksinstitutetin Bokprovning-tilaisuuksista. Odengatanilla Tukholmassa Svenska Barnboksinstitutetin tiloissa on nähtävillä viime vuoden koko ruotsalainen tarjonta aina huhtikuun ensimmäiseen päivään asti. Näyttely on avoinna ma-to klo 12–17.  Näyttelyyn liittyi myös viime viikolla kahtena päivänä identtisinä pidetyt asiantuntija-alustukset eri teema-alueista.

Ruotsissa ilmestyi viime vuonna kaikkiaan 1761 lasten- ja nuortenkirjaa. Suomessakaan ei jäädä kovin kauas näistä luvuista. 

Ruotsalaiset ovat aina olleet hyvin diskreettejä lastenkirjallisuudessa vallitsevan sukupuolitasa-arvon suhteen. 

Viime vuoden tarjontaa koskevassa koosteessa todettiin, että lasten- ja nuortenkirjallisuus on Ruotsissa edelleen naisvoittoinen ala: enemmistö kirjailijoista on naisia. Tytöt dominoivat myös  kirjojen päähenkilöinä, tosin kuvakirjoissa ja sarjakuvissa pojat ovat selvänä enemmistönä.

Tämänpäiväisen Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi Lastenkirjahyllyssäkin ollaan asian äärellä.

Kun siskot ovat poissa, saa Paavo toteuttaa itseään ihan rauhassa ja makustella tyttönä olemisen eri puolia. Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon kuvakirjaan Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Karisto 2011).

Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -sarjan toinen osa, Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat, ilmaisee jo nimessään olennaisen kirjan teemasta.

Neljävuotias Paavo on ulkoiselta olemukseltaan raisu pikkupoika, mutta hänelläkin on herkkä puolensa. Siskojen huone houkuttaa poikaa. Hän tekee sinne tutkimusretken, kun kaikki muut ovat ulkona:

Huoneessa haisee tytöltä.

Siellä on paljon tyttöjen tavaroita.

Se on tyttöjen värinen.

Veeralla on mikroskooppi, hienot puuvärit,

Suurensuuri ja ihmeenihana tussipenaali,

Värityskirja, hiletarroja, kynänterotin ja pyyhekumi.

Veeran sänky on vaaleanvihreä.

Veeran seinällä on juliste. Siinä on kuuluisa laulaja.

Paavo ei muista nimeä, mutta Veera tietää sen, koska on fani.

Paavokin haluaisi olla fani.

Teksti tuo vaatteiden, värien ja asenteiden kautta karrikoiden mutta silti oivaltavasti esille tyttöjen ja poikien maailman kahtalaisuuden, sen kuilun, jonka media, muoti ja aikuisten määräämät trendit ovat hyvää tarkoittaen mutta lapsen roolimalleja tukahduttaen säätäneet.

Paavo suorastaan riehaantuu kokeillessaan tyttöjen vaatteita ja huomaa että vaatteet vaikuttavat tunteisiin ja olemuksiin. Paavolle tulee tyttöjen vaatteissa ihan "toisenlainen olo". Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon kuvakirjaan Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Karisto 2011).  

Onneksi Paavolla ei ole estoja toimia myös valmiiden roolimallien vastaisesti. Hän intoutuu kokeilemaan tyttöjen vaatteita ja huomaa, että  ”Hänellä on toisenlainen olo”.

Mutta ennen pitkää Paavo tietysti joutuu havahtumaan karuun todellisuuteen, kun isosiskot tulevat katsomaan huoneessaan tapahtunutta hävitystä. Sopu kuitenki säilyy ja ja sisarukset intoutuvat leikkimään yhdessä, tyttöjen ja poikien yhteisiä leikkejä.

Noora Katon kuvitus on iloisen-roisia ja siinä on vaikutteita manga-sarjakuvien isopäisistä ja ilmeikkäistä ihmishahmoista. 

Sukupuolirooleja keikutetaan myös Tuula Korolaisen ja Taru Castrénin kuvakirjassa Minä olen perhonen  ja Pija Lindenbaumin kuvakirjassa Kenta ja barbiet. 

Molemmat kirjat on taannoin arvioitu Lastenkirjahyllyssä ja kritiikit aukeavat kirjan nimeä klikkaamalla.