perjantai 10. kesäkuuta 2022

Kesäbisnes vaatii huumoria ja sopivan letkeää asennetta















Lauri Hirvonen: Kesäkioski. Kuvitus tekijän. 118 sivua. Mäkelä 2022. 

 



 

Lasten ja nuorten yrittäjähenkisyyteen suhtaudutaan nykyisin kannustavasti. 

 

Etenkin kesällä saa usein lukea eri medioista menestystarinoita alaikäisten perustamista pienyrityksistä: ahkerista marjanpoimijoista tai smoothie- ja salaattibaarin myyntikampanjoista, joista tulee myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa.


Usein näiden uutisten takaa löytyy lasten vanhempien vankka tuki ja yritystoiminnan suoranainen sponsorointi tai ainakin starttirahoitus yrityksen perustamiseen. 

 

Oululainen Lauri Hirvonen tunnetaan mm. Inka- ja Pei ja Ryhveli -kuvakirjasarjoistaan. 


Kesäkioskin erityisenä ansiona on Hirvosen mustavalkoinen runsas kuvitus ja nasevan lyhyet luvut. 


Kirja onkin onnen omiaan hiljattain lukemaan oppineen lapsen kesäkirjaksi.


Yhdeksänvuotiaan Emilian koira katoaa ja tyttö päättää perustaa kaverinsa Oliverin kanssa kesäkioskin, jotta hän saa kerätyksi riittävästi rahaa matkustaakseen Roomaan. 

 

Emilia on nimittäin kuullut, että ”kaikki tiet vievät Roomaan” ja todennäköisesti Jeppekin on päätynyt sinne.

 

Ihan heppoisin perustein yritystoimintaa ei aloiteta. 


Yritysvakoilua paikallisessa kahvilassa. Lauri 
Hirvosen kuvitusta helppolukuiseen lastenkirjaansa 
Kesäkioski (Mäkelä 2022). 


Emilia ja Oliver käyvät tutustumassa paikalliseen suosittuun kahvilaan ja tekevät siellä havaintoja:

 

1.     Hurise ja haise hyvältä.

2.     Varo teinejä.

3.     Ole tyylikäs

4.     Puhu ranskaa ja esittele hampaasi

5.     Ole ystävällinen, vaikka ärsyttää.

 

Kesäkioskin perustaminen ei suju kommelluksitta, tarkkana saa olla ja vastuutakin on ylenpalttisesti. 


Emilia ei halua paljastua opettajalleen, joka tulee kioskin
asiakkaaksi. Lauri Hirvosen kuvitusta helppolukuiseen
lastenkirjaansa Kesäkioski (Mäkelä 2022). 

Ja pian vaikuttaa siltä, että joku haluaa torpedoida koko yritystoiminnan. Niinpä lasten on otettava salapoliisin avut käyttöönsä syyllisen paljastamiseksi.

 

Kadonnut Jeppekin löytyy vihdoin ihan kodin välittömästä tuntumasta. 


Lasten yrittäjähenkisyys on tehnyt paikallisen pyöräilykerhon aktiiviin vaikutuksen, ja lapset saavat täsmätilauksen auttaa pyöräkilpailun osallistujien kestityksessä. 


Mikko Nurmisen ja Petteri Pukan tietokirja Pienestä ponnistaneet. Koko perheen yrittäjyyskirja (Nubacom Group 2021) on suunnattu nuorille ja heidän vanhemmilleen, ”jotka haluavat toteuttaa unelmiaan ja antaa ideoilleen siivet”. 


Kirjassa kerrotaan inspiroivia menestystarinoita, joissa lapsi tai nuori on saavuttanut menestystä. 


Mukana on muun muassa tubettamisesta 11-vuotiaana innostanut Pikku Pinsku, jätkänkynttiläbisneksen 11-vuotiaana Hyrynsalmella aloittanut Jätkä-Juho ja Viljami, joka ryhtyi 14-vuotiaana myymään löytämiään golfpalloja verkon kautta.  


Kirjan toinen kirjoittaja Mikko Nurminen on perustanut Pikkuyrittäjät-ohjelmakonseptin, jossa alakouluikäiset lapset perustavat koulussa omia pikkuyrityksiään ja harjoittelevat tärkeitä työelämätaitoja. 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Kelpo eräseikkailu Saamenmaalta















Mihkkal Marastat: Maakkanavaaran sudet. Kuvittanut Bjørg Monsen. Pohjoissaamesta suomentanut Kaija Anttonen. 68 sivua. Kieletär Inari 2022. 

 





 

Saamelaista lasten- ja varhaisnuortenkirjallisuutta on viime vuosina saatu entistä enemmän suomeksi. 


Iso kiitos kuuluu pienelle Kieletär Inari -kustantamolle, joka seuloo kiitettävästi sopivia suomennettavia teoksia myös hieman vanhemmasta tarjonnasta. 

 

Pohjoissaameksi kirjoitettu alkuteos Máhkanvári gumppet on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1990. Mihkkal Marastat on kirjailijapseudonyymi, ja kirjailijanimen takaa löytyy useampiakin vastaavia seikkailuvetoisia sarjakirjoja. 

 

Maakkanavaaran sudet on klassinen eräseikkailu, jonka jännitystä ei ajan hammas ole syönyt lainkaan. 


– – Eno pyytää riekkoja kymmenisen kilometrin päässä kotoa ja asustelee pienessä kämpässä Siitajärven rannalla. Ànde on ajanut sinne perjantaina ja yöpynyt siellä ja on nyt palaamassa kotiin. Isä on lainannut hänelle vanhan moottorikelkan, ja Andé on totisesti innoissaan. Hän, jota aikuiset sanovat pelkäksi pojannaskaliksi, tuntee itsensä koko lailla mieheksi nyt viilettäessään yksin jänkien ja vaarojen yli. 

 

Moottorikelkka on Ándelle arkinen kulkupeli.
Bjørg Monsenin 
kuvitusta Mihkkal Marastatin
varhaisnuortenkirjaan  Maakkanavaaran sudet
 (Kieletär Inari 2022).

 

Hieman toisella kymmenellä oleva Andé-poika liikkuu moottorikelkalla tuntureilla ja metsästää riekkoja enonsa apuna. Andé  osaa liikkua itsenäisesti tuntureilla ja ottaa tarvittaessa suuntaa myös taivaan kappaleista. 


Riekonmetsästys on enolle yksi elinkeino poronkasvatuksen ohella. 

 

Andékin haaveilee ostavansa riekonpyynnistä saamillaan rahoilla käytetyn mopon. 

 

Yksin tuntureilla liikkuessaan hän törmää ”pahapäiseen” ja ”vihaiseen miehenjärkäleeseen”, Katti-Pieraan, ja yllättää tämän kesken porovarkauden. 

 

Maltillisen toiminnan ja viekkauden avulla Andé saa Nillá-serkkunsa kanssa porovarkaat lopulta satimeen. Paliskunta palkitsee pojat suurella rahasummalla. 

 

Pojat väijyssä. Bjørg Monsenin
kuvitusta Mihkkal Marastatin
varhaisnuortenkirjaan
Maakkanavaaran sudet
 (Kieletär Inari 2022). 


Kaija Anttosen suomennoksessa saamelaista paikallisväriä näkyy erityissanastossa, joka houkuttaa ottamaan selvää, mitä tarkoittavat vaikkapa raito, nutukkaat ja syylingit, ansakaarteet ja väärti.

 

Bjørg Monsenin tussikuvitus on tyyliteltyä, mutta siitä löytyy silti yksityiskohtia ja jännitettä.







keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Omintakeinen aikamatka
















Katariina Romppainen: Sydämenmuotoinen kesä. 231 sivua. Kvaliti 2022. Kansikuva Michael Kingdom. 

 





Nuortenkirjallisuuden nimekemäärät ovat vähentyneet Suomessa merkittävästi. 


Juuri ilmestyneen, painotuoreen Onnimanni-lehden kakkosnumerossa Kaisa Laaksosen Kirjakori 2021 -katsausartikkelissa käy ilmi, että kotimaisten nuortenkirjojen määrä laski viime vuonna  kolmatta vuotta peräkkäin. 


Kun kotimaisia nuortenkirjoja vuonna 2018 oli Lastenkirjainstituutin Kirjakori-näyttelyssä yhteensä 105, oli vuoden 2021 Kirjakorissa 75 kirjaa eli pudotus oli kolmanneksen verran.


Pienet kustantamot ovat ottaneet kiitettävästi koppia kotimaisten nuortenromaanien käsikirjoituksista. 


Kvalitin lisäksi kiitosta ansaitsee Myllylahti, joka on jo useamman vuoden ajan julkaissut kiinnostavia ja realistista nuortenkirjagenreä myös sopivasti uudistavia teoksia.


Myllylahdessa on myös oivallettu, että nuortenromaanien lukijoiksi kasvetaan varhaisnuortenkirjojen kautta: esimerkiksi Heidi Silvanin monet kirjat tai Mikko Within Saakelin satanen -kirjan kaltaiset teokset ruokkivat kiinnostusta myös teini-iän tunnemyrskyistä kertoviin varttuneempien nuorten kirjoihin.


Katariina Romppainen on kuvannut varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissaan usein pohjoisen nuoria. 


Sori vaan mutta se on totuus (Karisto 2015) oli ilmestyessään todellinen alueenvaltaaja kuvatessaan seitsemättä luokkaa käyvän Senjan ja hänen yksinhuoltajaäitinsä penninvenytystä. 


Nuortenromaanien kestoaiheena ovat edelleen pysyneet identiteettiin liittyvät pohdiskelut. 


Sydämenmuotoinen kesä ammentaa omintakeisesti aikamatkailusta. 


16-vuotias Lumi menee hetken mielijohteesta vintagevaatteita myyvään puotiin ja ostaa sieltä roimalla alennuksella 50-luvulta peräisin olevan kellohelmaisen punavioletin leningin. Lumi ei harrasta vintagea eikä yleensä edes viihdy hameessa, ja hän pitää itsekin asiaa kummallisena. 


Mekon kautta hän ystävystyy liikkeessä satunnaisesti äitinsä puolesta päivystävään Eeriin.


Lumista tuntui yhä oudommalta. Hän kirjoitti tarinaa, joka sijoittui ammoisille ajoille, kaukaiseen menneisyyteen. Siinä ei ollut mitään järkeä.


Hän silmäili kirjoittamaansa tekstiä. Hän oli naputellut näppäimiä hitaasti ja tasaisesti, kuin jonkin voiman pakottamana. Sanat olivat jysähtäneet hänen päähänsä ehkä sekunnin murto-osaa ennen kuin hän oli kirjoittanut ne tiedostoon. Mistä tarina kumpusi? Se ei voinut olla peräisin hänen aivoistaan. Ei hän ollut koskaan seisonut peukalo pystyssä maantien reunassa ja anonut kyytiä vieraista autoista. Ei sellaista enää kukaan harrastanut. Oli kätevämpää ostaa halpalippu bussiin tai junaan ja matkata omalla penkillä istuskellen määränpäähän.


Pukeutuessaan mekkoon Lumille tulee pakonomainen tarve kirjoittaa tarinaa, joka sijoittuu 1970-luvun loppuun ja kertoo kahdesta tytöstä, jotka ovat kirjeenvaihdossa keskenään. 

Tytöistä toinen, mekon alkuperäinen omistaja Virva, on kotoisin Rovaniemeltä, missä mekko on myös aikoinaan valmistettu paikallisessa yrityksessä. 

Lumin kirjoittaman tarinan edetessä tytölle käy selväksi, että hänen on yhdessä Eerin kanssa yritettävä löytää Virva ja kerrottava asioita, jotka ovat jääneet menneisyydessä kirjeenvaihtokaverien kesken selvittämättä.

Yli 40 vuoden aikajanasta huolimatta kahden eri aikakauden nuorten tunnot ovat yllättävänkin samankaltaisia. Lumin pitäisi tehdä valinta sen suhteen, mitä lähtee opiskelemaan yläkoulun jälkeen. Lukion sijaan hän on hakenut sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon, mutta valintakokeessa todettiin, että hän ei sopisi alalle. Isä painostaa Lumia tekemään päätöksiä.  

Katariina Romppaisen nuortenromaani on sujuva sekoitus realismia ja romantiikkaa, jota vielä höystää aikamatkateema.  

Miellyttävää jännitettä Sydämenmuotoiseen kesään tulee kerronnallisesta ratkaisusta, joka jättää Eerin sukupuolen kokonaan lukijan itse määriteltäväksi.