keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Miksei voi olla hauskaa jatkuvasti?


Gunilla Bergström: Mikko Mallikas tulee iloiseksi. Suomentanut Kaija Pakkanen. 25 sivua. Weilin+Göös 1985. 2. painos Tammi 1994.

Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas tulee iloiseksi on loppiaisen kunniaksi bonusluukku jo päättyneeseen Joulukirjakalenteriin!

Mikko Mallikkaalla on TOSI TYLSÄÄ. Joulu on ohi, joulukuusi varistaa viimeisiä neulasiaan, jouluruuat on syöty ja kaikki joululahjat jo leikitty moneen kertaan. Mikko ehdottaa ihan tosissaan isälle ja isoäidille, miksei joulu voisi olla ainainen eli Mikon sanoin:

"Miksei voi olla hauskaa jat-ku-vas-ti?" Mikko valittaa.


Isä on samaa mieltä poikansa kanssa.

Ja he alkavat miettiä millaista elämä voisi olla.
"Jouluaatto olisi joka päivä – paitsi yhtenä ainoana jolloin olisi arki", keksii isä.
"Eipä, vaan sinä päivänä olisi synttärit", Mikko sanoo.
"Selvä se", isä myöntää. "Silloin ei koko vuodessa olisi yhtään tylsää päivää."



Tuttu tilanne. Kuopus venkoilee jo tuskissaan, että huomenna on pakko mennä kouluun. Silti tämä tunnollinen tokaluokkalainen on jo muutamana iltana nukkumaan mennessään toivonut herätystä jo ennen yhdeksää, jotta tottuisi varhaisiin heräämisiin...

Gunilla Bergström tavoittaa nasevasti lapsen tunteet: jouluun ladataan usein paljon liian suuria odotuksia, joista kenties vain osa toteutuu. Tämä pätee sekä lapsiin että aikuisiin. Joululoman alkaessa hellitään ajatuksia siitä, kuinka monta hyvää kirjaa lukisi joululoman aikana, kuinka vihdoinkin aloittaisi terveen ja reippaan ulkoilmaelämän ja viettäisi yhteistä perheen laatuaikaa pelaamalla vanhoja kunnon lautapelejä...

Bergströmin kuvitus tavoittaa pitkän joululoman aikaansaaman flegmaattisuuden erityisesti Mikon isässä, joka nojailee hiukan pitkästyneenä, mutta isoäidin hyvään huusholleerraukseen turtuneena nojatuolissaan.

Ainoa järjen ääni kuuluu lopulta isoäidin suusta, kun hän nauraa avoimesti poikansa ja pojanpoikansa hullutuksille.

Isoäidin repliikistä onkin tullut meidän perheessä lentävä fraasi, jota sovelletaan tarpeen mukaan myös kesäloman, syntymäpäivän ja muiden pitkien juhlapäivien synnyttämien ohimenevien kriisien yhteydessä:

"Tuo on tosiaan T-Y-H-M-I-N-T-Ä mitä minä olen ikinä kuullut! Eihän silloin voisi pitää koskaan hauskaa! Näet jos aina olisi pelkkää hauskuutta, ei pystyisi edes käsittämään että kaikki tosiaan oli hauskaa. Olkaa iloisia että joskus on tylsääkin! Ikävät asiat ovat sitä varten että huomaisi eron, kun tulee hauskojen asioiden vuoro."


PLING. Onneksi ovikello soi, ja pitkään sairastanut Mikon paras kaveri Ville seisoo terhakkana oven takana, valmiina leikkimään omilla joululahjoillaan Mikon kanssa. Voi sitä autuutta!

Gunilla Bergstömin Mikko Mallikas -sarja on vuodesta 1972 viihdyttänyt sekä lapsia että aikuisia.

Bergströmin maalaisjärkinen ja lasta kunnioittava lapsipsykologia ei ole vuosikymmenten mittaan lainkaan vanhentunut.

Kirjasarjan suosio lepää myös paljolti kirjojen mestarillisessa draaman tajussa. Ääneenluettuna kirjoista sukeutuu väistämättä pientä ja nautinnollista lastenkamaridraamaa!

Rouva Huu toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää, yllätyksellistä arkea.


Huomenna muistellaan yhdessä Anni Polvaa, jonka syntymästä tulee tänään kuluneeksi 95 vuotta.

1 kommentti:

Anneli kirjoitti...

Mikko Mallikas on meillä ollut molempien lasten ehdoton suosikki. Mikkoja luettiin ääneen vielä kouluikäisenä. Mikot on myös pistetty talteen komeron hyllylle tulevia omia lapsia varten!