Lauri Törhönen: Sello & Pallo: vaaleansininen rakkauskertomus. 222 sivua. Tammi 2009.
Kansikuvan suunnittelu Eevaleena Rusanen. Kannen kuva Andersen Ross.
Joskus tekee hyvää lukea kirja uudelleen.
Kun Lauri Törhösen Sello & Pallo ilmestyi viime kesänä, luin sen heti tuoreeltaan, mutta kirja ei jättänyt minuun mitään merkittävää muistijälkeä. Pidin nuoren rakkauden kuvausta epäaitona ja jopa kiiltokuvamaisena.
Mutta kun luin kirjan äskettäin toistamiseen, vasten koko viime vuoden muuta melko vähäveristä nuortenromaanitarjontaa, Sello & Pallo näyttäytyikin minulle viehkossa ja kiinnostavassa valossa.
Viime vuonna ei ilmestynyt montakaan itsenäistä nuortenromaania. Törhösen Sello & Pallo on niistä harvoista ehkä omavaloisin ja –peräisin.
Elokuva- ja televisio-ohjaaja Törhönen ei ole lasten- ja nuortenkirjalllisuuden tontilla aivan ensikertalainen: niin ikään jalkapalloaiheinen Ranskanperunapotku ilmestyi vuonna 2002 Otavan kustantamana.
Törhösen kahden erilaisen nuoren lovestory on saanut kimmokkeensa tekijänsä omasta rakastumisesta.Törhönen ei näe juurikaan eroa nuoren ensirakkaudella tai varttuneemman aikuisen rakkaudella. Hän halusi kirjoittaa kirjan ”pian ensirakastuville ja heidän vanhemmilleen” – eräänlaiseksi ohjekirjaksi siitä, mitä tuleman pitää.
Nuortenromaania laajempi lukijakuntasuositus onkin tämän kirjan kohdalla paikallaan. Törhönen kirjoittaa nimittäin aikuiseenkin makuun vivahteikkaasti perheen kriisisistä, isän äkillisestä tapaturmaisesta kuolemasta työmaalla, perheen toipumisesta ja yhteisten muistojen tärkeydestä. Äidin ja aikuistuvan pojan entistä tasa-arvoistuvampi ja toisen mielialoja myötäävä, ymmärtävä kuvaus hakee vertaistaan kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa.
Sellisti Ainon ja jalkapalloilevan Mikaelin suhde pysyy etäisenä ja enemmän aikeiden kuin tekojen tasolla lähes koko kirjan ajan. Kumpikaan ei tiedä toisen intohimoisesta, ammattilaisuuteen tähtäväästä harrastuksesta etukäteen mitään, ja ikäeroakin on Ainon voitoksi jonkun verran.
Normaaliin teinipähkäilyyn – tykkääkö vai eikö tykkää, mennäkö sänkyyn vai eikö, a´la Stephanie Meyer – verrattuna Mikaelin ja Ainon suhteen maltillisuus ja kohtalon varaan heittäytyminen vaikuttavat eittämättä varsin elitistisiltä.
Puhekieliseen replikointiin väenvängällä survotut vitut ja fakit tuntuvat keinotekoisilta lisukkeilta.
Törhönen rakentaa – draaman vivahteita ymmärtävänä – hienoja kohtauksia. Ei olekaan yllätys, että kirjan rinnalla on valmisteilla myös nuorten tv-draaman käsikirjoitus TV 1:lle.
He pysähtyivät keskelle kujannetta ja kääntyivät toisiinsa päin. Orava juoksi tien poikki ihan rauhassa. Ainon lintu alkoi lurittaa jossain tuttua säveltään. Keskellä päivää. Kuului myös hiljaista kellon soittoa, jonka molemmat kuulivat nyt.
He katsoivat toisiaan silmiin. Kummankin teki mieli suudella ensisuudelma, mutta he eivät suudelleet.
Vielä.
Mutta miksi ihmeessä hyvä, riittoisa kirja on tärvätty piloille kansikuvalla, joka karkottaa kaikki miespuoliset lukijat hempeydessään kilometrien päähän? Ja varmemmaksi vakuudeksi kirjan kangaskannetkin ovat vaaleansiniset?
Turhaa mielistelyä on myös kirjan takakannen viittaus "Romeoon ja Juliaan tämän päivän Helsingissä".
Toisin kuin Shakespearen Romeossa ja Juliassa, tämä rakkaustarina päättyy eittämättä onnellisesti.
Lauri Törhösen Sello & Pallo on yksi viidestä Topelius-palkintoehdokkaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti