perjantai 18. kesäkuuta 2010

Karismaattisia prinsessoja löytyy myös kuvakirjoista


Brenda Williams & Sophie Fatus: Oikea prinsessa. Matemaaginen tarina. Suomentanut Riitta Oittinen. 40 sivua. Pieni Karhu 2010.

Ursula Jones & Sarah Gibb: Prinsessa vailla valtakuntaa. Suomentanut Maikki Tilvis. 29 sivua. Aurinko kustannus 2010.







Prinsessapölyä lienee sen verran paljon tänä viikonloppuna ilmassa, että on paikallaan esitellä muutamia tähän teemaan sopivia uusia kuvakirjoja.

Oikea prinsessa. Matemaaginen tarina hyödyntää H. C. Andersenin klassista satua Todellinen prinsessa, joka tunnetaan myös nimellä Prinsessa ja herne.

Kuninkaalla ja kuningattarella on kolme naimaikästä poikaa. Kunnianhimoisille vanhemmille kelpaavat miniöiksi vain todelliset prinsessat, joiden testaamiseksi kuningatar on kehitellyt varman tunnistuskeinon eli monen paksun patjan alle piilotetut herneet.

Jokainen veljeksistä saa prinsessan: Terzo Trigonometrian, Secundo Algebran ja Primo Geometrian, vaikka kaikki prinsessat eivät kuningattaren testistä selviäkään.

Kirjan lopussa on tehtäväosio, jossa voi testata laskutaitoaan esitetyillä kysymyksillä. Sophie Fatusin värikylläinen, mutta yksiulotteinen kuvitus tekee laskutoimitusten suorittamisen kuvien perusteella haastavaksi.

Enemmän ajatusta ja juuri nyt niin trendikästä rojalismin kritiikkiä löytyy kuvakirjasta Prinsessa vailla valtakuntaa. Tämäkin kuvakirja ammentaa tyypillisistä prinsessakliseistä yltiöromanttista kuvitusta myöten. Sarah Gibbin kuvituksessa on paljon mustia siluettihahmoja, jotka ovat honteloraajaisia ja liikkuvat baletinkeveästi. Kuvitus tasapainoilee kiikun-kaakun karamellikuorrutuksen ja klassisen kirjankuvitustaiteen välimaastossa.





Kuvankaunis tyttö etsii valtakuntaansa, mutta kohtaa matkallaan vain öykkärimäisiä kuninkaan poikia. Kunnes kohtalo heittää hänen tielleen uudelleen aiemmin kuninkaan linnassa tavatun narrin, jonka rehellisyys ja sydämen puhtoisuus tekevät tyttöön vaikutuksen.

Maallisesta rikkaudesta siis viis: onni syntyy yhdessä töitä tekemällä ja rakkauden eteen ponnistelemalla viestittää tämä modernin emansipatorinen prinsessatarina. Tämä prinsessa ei nimittäin perusta jonnin-joutavista sopivaisuussäännöistä, vaan on valmis sopivan tilanteen tullen kosimaankin nuorukaista.

Prinsessa-aiheisista lastenkirjoista kannattaa ehdottomasti muistaa myös Philippe Lechermeierin ja Rebecca Dautremerin pakahduttavan kaunis Kätketyt prinsessat (Lasten Keskus 2007) ja Katriina Kauppilan toimittama, Kristiina Louhen silmiähivelevästi kuvittama klassisten prinsessasatujen antologia Prinsessojen satuaarre (Otava 2004), josta Otava ottaa tänä vuonna myös uuden painoksen.

Mikäli on kuvakirjojen – ja naistenlehtien – välittämää prinsessakuvaa uskominen, niin prinsessoille sallitaan tätä nykyä jo hyvinkin äärimmäisiä tunnetiloja: karismaattisia kuvakirjaprinsessoja ovat esimerkiksi Tony Rossin äkäinen ja aina uusia asioita tahtova prinsessa (Lasten Keskus) sekä Babette Colen temperamenttinen Prinsessa Hoksnokka (Kustannus-Mäkelä 2005 ja 2010). Ääritunteet ovat mukana myös Taru-Liisa Warstan kuvakirjassa Silloin prinsessa itki (Tammi 2003) ja Tittamari Marttisen & Keanne van de Kreeken kuvakirjassa Prinsessa joka tahtoi nauraa (Pieni Karhu 2006).

3 kommenttia:

marjaisa kirjoitti...

Mieleeni iski lauantaina prinsessa buumi. Loputonta viehetystä tuo se, että vieläkin saamme nähdä katoamassa olevaa kauneutta sekä käytöksessä että puitteissa. Me kaikki haluamme oman linnan!

Kiitos kirjavinkeistä.

Mika kirjoitti...

Helakisa, Utrio & Kota 1991: Suuri prinsessakirja (Keuruu: Otava) on myös hauska prinsessakirja. Sikopaimen tarinassa mallina Tatun ja Patun kuvittaja Sami Toivonen...

Anna J/ Matkalla Mikä-Mikä-Maahan kirjoitti...

Ai, sinäkin olet löytänyt Prinsessan vailla valtakuntaa! Kirjoitin siitä juuri tänään omaan blogiini ylistäen sen kuvitusta. Ehdottomasti kaunein satukirjakuvitus, johon olen törmännyt.