Pieni helppolukuinen helmi

Tapani Bagge: Maalla. Kuvittanut Hannamari Ruohonen. Tammi 2010. 64 sivua.


















Helppolukuisessa, lukemaan opetteleville suunnatussa lastenkirjallisuudessa on jo hyvän aikaa ollut menossa varsinainen remellysbuumi: actionia ja kimurantteja juonenkäänteitä riittää hengästykseen asti ja kielen tasolla pyritään samaan verbaalitykitykseen.

Onneksi näiden remmellyskirjojen vastapainoksi ilmestyy – havaintojeni mukaan jopa entistä enemmän – kirjoja, joissa jätetään tilaa myös lukijan oivallukselle ja eräänlaiselle ”hitaasti kiiruhtavalle lukemiskulttuurille” Keltanokka-sarjassa ilmestynyt Tapani Baggen Kaisa-tytöstä kertovan sarjan uusin, keväällä ilmestynyt osa Maalla on juuri tällainen kirja.

Bagge on kertonut Luovuuden lähteillä –teoksessa (BTJ Kustannus 2010) ehdottaneensa Maalla-kirjan kaltaista juoniaihelmaa, jossa käsitellään myös kuolemaa, jo vuonna 1994 silloiselle kustantajalleen WSOY:lle. Bagge oli vast ikään julkaissut yhdessä psykologi Ritva Uhingin kanssa lastenkirjan, Tuomo ja hirmuhirviö, jonka keskeisenä teemana oli pikkusisaren syntymä mustasukkaisen isoveljen näkökulmasta kuvattuna. Tuolloin kustantaja torppasi ehdotetun kuolema-aiheen lastenkirjaan sopimattomana.

Kaisa on matkustamassa maalle yksinhuoltajaisänsä kanssa. Matkaa varjostaa se, että mummo on äskettäin kuollut, ja mikään ei mummolassa Kaisan mielestä voi siksi olla ennallaan. Kaisa työstää suruaan ja muistojaan omalla tavallaan. Hyvin vähäeleisesti, mutta kauniisti Bagge kykenee tallentamaan lapsen surutyön erilaisia vivahteita Kaisan sympaattiseen hahmoon.

Kaisa uskoo mummon muuttuneen kuoleman jälkeen perhoseksi. Vintillä räpistelevä perhonen on siksi pelastettava, hiukan kohtalokkain seurauksin. Muisto on toisinto Baggen omasta lapsuudesta, ja Kaisa-sarjassa onkin paljon nostalgista fiilistelyä: monin kohdin voisi uskoa kirjan kuvaavan 1950-60-lukujen maalaisidylliä, mutta pienin yksityiskohdin Bagge ankkuroi tapahtumat nykyaikaan.


Kaisa-sarjaa aiemmin kuvittaneen Katja Tukiaisen tilalle on astunut Hannamari Ruohonen, joka selviytyy vallan mallikkaasti tehtävästään. Hän kiteyttää hauskoja tilannetuokioita Kaisan mummolavierailulta, ja niissä yhteenkuuluvuudella, välittämisellä ja tunteilla on iso rooli.