Alleviivattua väri-iloa ja tajunnan räjäytystä

Nora Strömman & Kasper Strömman: Tigerkontoret. 29 sivua. Söderströms 2010.

Kasper Strömman & Nora Strömman: Sohvaperuna. 20 sivua. WSOY 2005; Soffpotatisen. Söderströms 2005.











Syksyn kuvakirjatarjonnan tähänastisin väripilkku on Kasper & Nora Strömmanin Tigerkontoret. Strömmannin sisarukset eivät tyydy totuttuun kuvakieleen, väriskaalasta nyt puhumattakaan.

Rouva Huu ehdottaa, että heidän omaperäistä ja selvästi retromuodista inspiraatiota hakevaa väriskaalaansa kutsuttaisin vast´edes yliviivaustussityyliksi.

Sillä nimenomaan näistä yliviivaustussien neon-väreistä, oranssista, aniliininpunaisesta, keltaisesta ja räväkästä sinisestä, heidän kuvakirjansa värienergian ammentavat.

Sisarusten edellinen yhteinen kuvakirja, Soffpotatisen (suom. Sohvaperuna), lunastettiin WSOY:n taannoisesta pohjoismaisesta kuvakirjakilpailusta. Tämä kuvakirja on juuri nyt ajankohtainen myös Urho Kekkosen syntymän 110-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!



Kirja käsittelee lapsen itsemääräämisoikeutta ja tarvetta tulla kohdelluksi omana itsenään – eli lapsena. Urho Kekkosen näköinen isä on töiden jälkeen väsynyt eikä jaksa innostua poikansa leikeistä. Pettyneenä poika vetäytyy omiin oloihinsa (suomennoksen mukaan hän leikkii olevansa gorilla, mutta kuvituksessa poika esiintyy kyllä simpanssina).




Sohvaperuna tiivistää paljaasti ja lähes tylysti lapsen ja vanhempien maailman kohtaamattomuutta. Isä lupaa tosin ryhdistäytyä ja opettelee vastaamaan lapsensa pyyntöihin useammin myöntävästi. Aikuisen lukijan mielestä isän lupaukset tähtäävät silti enemmän yksilön mielihyvään kuin todelliseen haluun olla lapsen kanssa.

Sohvaperunan takakanteen laitettiin kirjastoluokaksi 842, ilman nuorempiin lukijoihin viittaavaa L-etuliitettä. Kirja ilmestyi WSOY:n tuolloin perustetun Lista-sarjan pilottiteoksena. Listaa markkinoitiin nuorille, moderneille aikuisille. Lista oli mielenkiintoinen, pienen kielialueen Suomessa jopa uhkarohkea kokeilu, joka lopetettiin kuitenkin vähin äänin.

Sohvaperunan tapaan myös Tigerkontoret luikertelee juonikkaasti kaikenlaista luokitusta ja napitusta karkuun. Se on luettavissa hyvin monesta eri tulkintavinkkelistä, ja sen tietty anarkistinen luonne säilyy eri lukutulkinnoissa mainiosti.



Kuvakirja antaa ensinnäkin piut-paut vanhalle halventavalle käsitteelle konttorirotta. On trendikästä olla konttorissa töissä! Kirjan voi ajatella esittelevän lapsille heidän fantasiamaailmansa kautta aikuisten mystistä työssäoloa; mitä kaikkea isän ja äidin työpäivään hektisessä toimistossa sisältyykään?

Tai toisaalta, aikuisen lukemana, kuvakirjan voi nähdä virkamiesparodiana, joka ilkamoi aikuisten työuupumuksen ja oravanpyörässä juoksemisen kustannuksella. Oikeastihan töissä on TOSI KIVAA yhdessä samanmielisten ja samaan univormuun pukeutuneiden tovereiden kanssa.





Tigerkontoret assosioi ainakin Rouva Huun mielessä myös poliittiseen paperitiikeri-käsitteeseen, jolla tarkoitetaan kuviteltua voimaa, jota ei tosiasiassa ole olemassakaan. Ja tätä kautta kirjasta voi avautua myös laajempia tulkintavaihtoehtoja - ajatellaan vaikka työhyvinvointia, työn ja perheen yhteensovittamista ja yksilön työpanoksen arvostusta.