Ella
Sennegård: Hurra, nu börjar skolan. Kuvittanut Ulla Sundin-Wickman. Lilla
klassbiblioteket 2. 24 sivua. AVCarlsons 1957.
John
Burningham: Jussin koulupäivä. Jussi-kirja 4. Suomentanut Riitta Mäyrälä. WSOY
1975.
Kesälomat
ovat monelta koululaiselta ohi, ja on taas arkisen aherruksen aika.
Sen
kunniaksi rouva Huukin on palannut sorvin ääreen ja aloittaa pitkän ja
antaumuksellisen kesäloman jälkeen teemaan sopivilla kouluaiheisilla kirjoilla.
Ella
Sennegårdin ja Ulla Sundin-Wickmanin Hurra, nu börjar skolan on viehättävä
kuriositeetti 1950-luvulta.
Se on hyvä esimerkki oman aikansa modernista helppolukuisesta
lastenkirjasta, joka on suunniteltu sarjanimeään myöten koulussa yksin ja yhdessä luettavaksi. Kirjan takakannessa korostetaan, kuinka kuvitukseen on
kiinnitetty erityistä huomiota: --- ”att göra böcker lockande for
lågstadiets elever liksom för att erbjuda rikt stoff för samtal och för att
belysa i texten nämnda detaljer. Samtidigt ger den pedagogiska illustreringen
många metodiska tips.”
Ystävykset
Ulla ja Håkan aloittavat ekaluokan ja tarkistavat edellisenä iltana, että
vaatteet ja letinrusetit ovat sileät ja ulkomuoto muutenkin moitteeton.
Ilman
kommelluksia ei selvitä, sillä lapset ovat koulun pihalla päivää liian
aikaisin! Lapset tutustuvat kuitenkin koulun pihalla talonmieheen ja saavat hyviä vinkkejä mm. siihen, että pihaa ei saa roskata. (Ja sitä paitsi roskaaminen voi koitua jopa hengenvaaraksi, sillä joku voi liukastua banaaninkuoreen!)
Ullan kotona vallitsee aito idylli: isä polttaa piippua ja äiti on kattanut pöydän kauniisti. Ulla Sundin-Wickmanin kuvitusta Ella Sennegårdin kirjaan Hurra, nu börjar skolan, AVCarlsons 1957. |
Kotiin saapuessaan Ulla saa toruja myöhästyttyään päivälliseltä, ja näin vanhemmat saavat
tilaisuuden muistuttaa siitä, että koululaisen on opittava olemaan ajoissa paikalla. Ja
ruokatavat, ne vasta ovatkin tärkeitä koulussa, ja itselle vieraista
ruokalajeista ei saa nirsoilla! Ullalle luvataan kello joululahjaksi.
Koulunkäynnistä
tulee nopeasti lapsille rutiinia, mutta selkkauksilta ei silti vältytä: Staffan
pihistää Ullan kirjanmerkit ja Ulla nipistää kaveriaan Elsaa käsityötunnilla, kun ei
malta odottaa vuoroaan. Siitä mummo saa tilaisuuden selittää maltin ja
kärsivällisyyden merkitystä erilaisissa arjen tilanteissa.
Eipä
ollut koululaisten elämä ruusuista 1950-luvullakaan:
– Hur många är det som din fröken ska hjälpa? fortsätter farmor.– Det brukar vara halva klassen som syr på en gång, svarar hon._– Då är ni fjorten stycken, säger mamma, och då behöver ni nog vänta på er tur, när ni inte kan klara erp å egen hand.– Ja, inte år det dumt att träna lite att stå i kö, tillägger farmor.
Kirja
on puisevan totinen ja nykypäivän näkökulmasta sen aikava tyyli vaikuttaa jopa tahattoman
koomiselta. Mutta eipä 1950-luvulla vielä paljon kuvattukaan lapsen
mielenliikkeitä!
Kirjasarjan lähtökohdat ovat myös ilmeisen pedagogiset: sarjan painotus on kotiseutuopissa ja kristillisessä kasvatuksessa, kertoo kirjan takakansi.
Sen
sijaan Ulla Sundin-Wickmanin kuvitus on retrohengessään hauskaa ja nostalgista.
Pienet pikantit kuvat tallentavat yhtä lailla äidin räiskäleiden paiston kuin
koulun arkiset tilanteetkin.
Lisää kuvateksti |
Aukeamalla
on oma paikkansa yhdelle lyhyelle virkkeelle sekä kuvalle, joka antaa
vahvistuksen että lapsi on lukenut tekstin oikein.
Ihan
oikeasti nimenomaan näin yksinkertaisia, konstailemattomia ja eleettömiä
kirjoja tarvittaisiin lukutaidon ensimmäiseen vaiheeseen!
Näiden kahden vanhan kirjan
lisäksi kannattaa muistaa myös uudempia koulunaloituskirjoja, joita on esitelty
aiemmin Lastenkirjahyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti