Kun lukee työkseen lastenkirjoja päivät pääksytysten, niin kaikesta lukemastaan ei välttämättä haltioidu aina yhtä voimakkaasti.
Mutta
on myös kirjoja, jotka hätkähdyttävät heti ensilukemalta.
Rascalin & Sophien Tinka on tällainen kirja. Se on pieni helmi, jonka ulkoisesti vaatimaton olemus hämää. Se kätkee kansiensa väliin ison tarinan, josta riittää ulokkeita moneen suuntaan.
Rascalin & Sophien Tinka on tällainen kirja. Se on pieni helmi, jonka ulkoisesti vaatimaton olemus hämää. Se kätkee kansiensa väliin ison tarinan, josta riittää ulokkeita moneen suuntaan.
Alun
perin vuonna 1994 ilmestynyt belgialainen lastenkirja on hyvä esimerkki
terapeuttisesta, lukijaa eheyttävästä kirjasta, jonka toivoisi päätyvän monien
lastensuojelun työntekijöiden päivittäiseen käyttöön lasten ja nuorten kanssa.
Kissanpentu
Tinka syntyy keskelle sotaa ja epävarmuutta. Vanhemmat laskevat pennun pienessä
puulaatikossa ajelehtimaan aalloille – hartaana toiveena on, että Tinka päätyisi
turvallisempaan kasvuympäristöön ja saisi elämälleen paremmat eväät:
– – Vanhemmat panivat laatikkoon ainoan lapsensa ja myös viimeisen toivonsa.
Uudessa
kotimaassaan Tinka saa rakastavan uuden perheen ja sisaruksia, mutta mieltä
kaihertaa silti selittämätön ikävä ja traumaattiset varhaislapsuuden muistot
viipyvät vielä pitkää painajaisunissa.
Myöhemmin kasvattivanhemmat kertovat Tinkalle tämän koko elämäntarinan.
Tinka oli surullinen mutta samalla myös onnellinen. Joinain hyvin harmaina päivinä hän ajatteli kiukkuisena sotaa ja heitä, jotka olivat saattaneet hänet maailmaan ja sitten jättäneet meren aaltojen vietäväksi.
Erikoista kirjan niukkaan ilmaisuun nähden on se, että siinä kuvataan ajallisesti pitkää tarinan kaarta, joka tulee rivien välistä myös lukijan aistittavaksi.
Tinka hyväksyy biologisten vanhempiensa tekemän ratkaisun. Sen kauniina symbolina hän lähettää lapsuuden muistonsa meren vietäväksi samassa puulaatikossa, jossa hän itse oli tullut uuteen kotimaahansa.
Kirjan intensiivinen tunnelma selittyy sillä, että kirjan kuvittaja Sophie (s. 1964) kertoo verhotusti oman elämäntarinansa. Hänet adoptoitiin seitsemänvuotiaana eteläkorealaisesta lastenkodista Belgiaan. Myöhemmin hän on vieraillut entisessä kotimaassaan yhdessä tunnetun lastenkirjailijan ja puolisonsa Rascalin (s. 1959).
Tinka hyväksyy biologisten vanhempiensa tekemän ratkaisun. Sen kauniina symbolina hän lähettää lapsuuden muistonsa meren vietäväksi samassa puulaatikossa, jossa hän itse oli tullut uuteen kotimaahansa.
Kirjan intensiivinen tunnelma selittyy sillä, että kirjan kuvittaja Sophie (s. 1964) kertoo verhotusti oman elämäntarinansa. Hänet adoptoitiin seitsemänvuotiaana eteläkorealaisesta lastenkodista Belgiaan. Myöhemmin hän on vieraillut entisessä kotimaassaan yhdessä tunnetun lastenkirjailijan ja puolisonsa Rascalin (s. 1959).
Tinka
on myös muodoltaan kiinnostava.
Tekstin ja kuvan suhde on balanssissa ja kirjaa
voisi siitä syystä pitää perinteisenä kuvakirjana.
Se soveltuu myös erinomaisesti ns.
selkokirjaksi erilaisille kohderyhmille, joilla on lukemiseen, kieleen, hahmotukseen
tai keskittymiseen liittyviä ongelmia.
Niukka mutta informatiivinen ja eloisa teksti on ladottu väljästi. Kuvitus on myös niin sanotusti synkassa tekstin kanssa: se on tarinan mielenmaisema, mutta myös tukee tekstiä eleettömästi, tarkoin harkituin nyanssein.
Niukka mutta informatiivinen ja eloisa teksti on ladottu väljästi. Kuvitus on myös niin sanotusti synkassa tekstin kanssa: se on tarinan mielenmaisema, mutta myös tukee tekstiä eleettömästi, tarkoin harkituin nyanssein.
Tinkaa voi myös hyvin perustein pitää miniatyyriromaanina: sen teemat
ovat universaaleja ja siksi inhimillisiä. Tinka lohduttaa jokaista, joka on
kohdannut isoja menetyksiä elämässään.
Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Basam books on erikoiskustantamo, joka keskittyy
unohdettuihin klassikoihin, vähän
käännettyihin kielialueisiin ja hyvinvointiin.
3 kommenttia:
Kiva kun nostit tämän esiin! Kirja on kieltämättä todella vaatimattoman näköinen, pieni ja harmaa, mutta sisältö olikin sitten todella positiivinen yllätys.
Tarina on niin koskettava etten sitä kuivin silmin pysty lukemaan. Elämää suurempi kirja, ihme ettei se aiemmin ole Suomeen asti eksynyt.
Hetken olin jo huolissani miksen ollut muka kuullut koko kirjasta, mutta muovituksestahan se löytyi. Enpä olisi huomannut tätä(kään) helmeä ilman lastenkirjahyllyä.
markku-setä
Meillä on tätä luettu nyt useaan kertaan. Todellinen helmi, kuten kuvaat.
Lähetä kommentti