24. luukku: Minä ilmoitan teille suuren ilon…

Jeesuksen syntymä, Luukkaan evankeliumin mukaan, kuvittanut Reinhard Herrmann, Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966.

Tämä nidottu kuvakirjahelmi on löytynyt kirpputorilta jo monta vuotta sitten.

Reinhard Herrmannin kuvitus vaikuttaa yli 50 vuoden iästä (saksalainen alkuteos on ilmestynyt 1962) huolimatta väritykseltään ja muotokieleltään jopa yllättävän modernilta.

Näin dramaattisesti kuvataan jouluyönä paimenien ja enkelien kohtaamista.
 Reinhard Herrmannin kuvitusta kuvakirjaan Jeesuksen syntymä,
Luukkaan evankeliumin mukaan (Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966).

Kirkasväriset aukeamat ja sini-valko-harmaat aukeamat vuorottelevat upeasti ja rytmittävät klassista Luukkaan evankeliumin jouluyön kertomusta.

"Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä…"  
Reinhard Herrmannin kuvitusta kuvakirjaan Jeesuksen syntymä, Luukkaan
evankeliumin mukaan (Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966).

Rouva Huu toivottaa leppoisaa joulun aikaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille.

23. luukku: Kärpäsetkin heräävät juhlimaan joulua

Sarjassamme kummallisia arjen ilmiöitä: rouva Huu ärsyyntyy tavattomasti kärpästen pörinästä kaikkina muina vuodenaikoina paitsi talvella.

Pari viikkoa sitten huomasin  melkein heltyväni, kun pieni herttainen joulukärpänen pörräsi jatkuvasti lähistöllä.

Joulukärpänen oli nimeltään myös vuosina 1927–1967  ilmestynyt Otavan kustantama humoristinen joululehti.

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimyllystä (WSOY 1991) löytyy myös runo Hämähäkkitalo, jossa 13 hämähäkkiä ja 13 lukkia odottavat tohkeissaan joulua ja herättävät samalla ”henkiin iloisen joulukärpäsen”.

Julia Vuoren tulkinta Kirsi Kunnaksen runosta Hämähäkkitalo 
lastenrunokokoelmassa  Tiitiäisen pippurimylly (WSOY 1991). 

22. luukku: Joulu voi tulla nopeammin laulamalla

Timo Klemettinen & Tuula Korolainen: Laulua kuonoon, joulua tassuun. Kuvittanut Marjo Nygård, 54 sivua, Lasten Keskus 2016. Sisältää CD-levyn, jossa kaikki 14 laulua.

Päiväkotien ja koulujen joulujuhliin kaivataan jatkuvasti uusia joululauluja. 

Myös perinteisiin joulukuvaelmiin toivoisi hieman nykyistä enemmän vaihtelua.

Tähän täsmätarpeeseen osuu Timo Klemettisen, Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Laulua kuonoon, joulua tassuuun.

Korolaisen joulurunot ovat aiemmin ilmestyneet hänen lastenrunokokoelmassaan Kuono kohti joulua (Lasten Keskus 2006), ja nyt Timo Klemettinen on säveltänyt runot 14 uudeksi  lasten joululauluksi.

Kehyskertomuksessa seikkailevat Korolaisen hiirikirjoista tutut viiksekkäät. Tarinan voi toteuttaa myös näyttämöversiona tai jopa musikaalina, ja kirjan lopusta löytyvät tarkat ohjeistukset leikkeihin, tarpeistoon, näyttämötekniikkaan ja dramaturgiaan.

Klemettisen sävellyksissä on svengiä ja perinteistä joululaulukimaraa railakkaampaa joulufiilistelyä.

Ulla Piispanen, Matti Tegelman ja Riina Hellsten tulkitsevat laulut heleästi tai  ronskisti, kulloisenkin sävelkulun ehdoilla.

Pakkaspäivä-runo fiilistelee myös vähäosaisten puolesta, kun “Kaupunki kylmässä hytisee, / vain joillekin lämpöä jakaa”. 

21. luukku: Toiveet toteutuvat, kun uskoo taikaan

Hiroko Sakomura & Liisa Kallio: [Milla-tonttu ja taikalusikka], Bunkeido 2016.

Tämä kuvakirja on kiistaton todiste siitä, kuinka suomalainen jouluperinne kiinnostaa nyt myös ulkomailla ja erityisesti Aasiassa. 

Lastenkirjailijana ja -kuvittajana hyvin tunnetun Liisa Kallion postikortteja oli muutama vuosi sitten myynnissä Tokiossa Suomi-instituutin pop-up –joulukaupassa ja Hiroko Sakomura kiinnostui Kallion visuaalisesta ilmaisusta. Sakomura halusi, että suomalainen joulukuvasto tulee tulkituksi juuri oikealla pieteetillä. 

Kallion ja Sakomuran yhteistyön tuloksena julkaistiin äskettäin Japanissa kuvakirja Milla-tonttu ja taikalusikka. Perinteisen kuvakirjan kupeessa on ns. jatkettua todellisuutta (augmented reality), jonka kautta kuvakirjaelämykseen saadaan myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä.

Kallion ja Sakomuran kuvakirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta japanilainen kirja on myynnissä _ myös Suomessa vierailevien japanilaisten turistien iloksi – Ateneumin museokaupassa. Kirjan pystyy kuuntelemaan Liisa Kallion ääneen lukemana  suomeksi sekä englanniksi.

Joulupukin olemus huokuu turvallisuutta ja rauhaa. Punaiset kippurakärkiset lapikkaat, tonttulakit ja luminen maisema ovat ehtaa suomalaista joulukuvastoa. Liisa Kallion kuvitusta Hiroko Sakomuran kuvakirjaan Milla tonttu ja taikalusikka (ei suom., Bunkaido 2016). 

Kuvakirjassa jouluaaton hektinen kiire on jo ohi ja Korvatunturilla virittäydytään omaan joulun viettoon. Joulupukki pyytää pientä Milla-tonttua laulamaan joulujuhlassa. Mutta Milla epäilee taitojaan. Miau-kissa kehottaa pyytämään apua taikalusikalta. Jokainen tonttu saa nimittäin syntyessään oman taikalusikan, jolla on ihmeellisiä voimia. 

Petan-pöllö ja isovelikin yrittävät auttaa parhaansa mukaan, mutta Milla ei saa ääntään heleäksi, taikalusikasta huolimatta: 

そのこえに　あわせて　みんなも　うたいはじめました。すると　そのときです。あかるく　すみきった　うたごえが　きこえてきました。ミッラです。みんなの　うたを　きいているうちに　ひとりでに　こえが　でてきたのです。みんなと　いっしょに　うたいたい、そう　ねがったこころをスプーンが　かなえてくれたのかもしれません。

Juhlaväki yhtyy joulupukin lauluun. Sitten ... Laulun yli helähtää kirkas ääni: Millan ääni.Millan kuunnellessa muiden laulua hänen äänensä on palautunut aivan itsestään. Milla toivoi koko sydämestään että voisi laulaa muiden mukana. Ehkä lusikka ymmärsi sen ja auttoi Millaan saamaan äänensä takaisin.  (Suomennos Liisa Kallio)

Millan usko vaikeuksien voittamiseen ja omien pelkojen selättämiseen – ja kenties ripaus jouluyön taikaakin – auttavat siis lopulta ja Joulupukki saa kuulla Millan heleää laulua.

Liisa Kallion pelkistetty kuvitus luo pakkasta tiukkuvan talvimaiseman, jota tontun-punainen säväyttää sopivasti. 

Isosilmäiset eläimet ja tontut ovat ”kawaii” eli suloisia, mikä olikin ehdoton toivomus tälle tilaustyölle.

Suomalainen Joulupukki ja Korvatunturin miljöö tukevat siis tässä japanilais-suomalaisessa kuvakirjassa myös matkailuelinkeinoamme: japanilaisten turistien kiinnostus Lappiin on nimittäin vuosi vuodelta lisääntynyt.

20. luukku: Voi kehvana, mikä tonttujen tonttu

Annukka Kiuru & Sirkku Linnea: Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä, 161 sivua, Minerva 2016.

Oli joulukuun kahdeskymmenes päivä, aattoon oli enää neljä yötä. Pakkanen nipisteli Toljanterin poskia ja nenänpäätä, kun hän kurkisti keittiön ikkunasta sisään. Hän näki sadoittain kauniita piparkakkuja ja Ylermin nostamassa uutta pellillistä uunista.  

”Aijai”, Toljanteri sanoi ihan ääneen ja kovasti teki mielensä piparkakkua.  

”Mitäpä sitä ulkosalla vakoilemaan, kun sen voi tehdä sisällä herkkujen ääressä”, hän mietti, sujautti muistikirjan taskuun ja asteli muina tonttuina herkkuosaston ihanaan piparkakkujen, kanelipullien ja taatelikakkujen tuoksuun. 

Annukka Kiurun luoma Tonttu Toljanteri tunnetaan entuudestaan television joulukalentereista, joita TV 2 esitti yhtäjaksoisesti vuosina 1998–2013. 

Tonttu Toljanterin ilmeikästä hahmoa tulkitsi näyttelijä Kunto Ojansivu. 

TV 2:n pitkäikäisen Joulukalenteri-ohjelman Tonttu Toljanterin
hahmoa näytteli Kunto Ojansivu. Kuvan copyright Yleisradio. 

Joulukalenterin pitkään esityshistoriaan nähden on oikeastaan pieni ihme, että Tonttu Toljanteri on tuotteistettu kirjaformaattiin vasta nyt.

Korvatunturin virallinen lelutarkastaja Irmeli ottaa toimensa vähän turhan tosissaan ja karsii kaikki vähänkään vaarallisilta vaikuttavat lelut pois joulupukin lahjakontista. 

Joulupukin palvelukseen pestattu leipurimestari, itseriittoinen  Ylermi-tonttukin, antaa itsestään vähän turhan erinomaisen kuvan ja Tonttu Toljanterin epäilykset heräävät. Mestarietsivän käsikirja on siis tarpeen.

Mutta niin vain kaikki mutkikkaat asiat selviävät jouluaattoon mennessä. Kirjan  

Sirkku Linnean vesivärikuvitus on sävykästä ja myötäilee
joulukirjallisuuden vakiintunutta visuaalista kuvastoa loihtimalla
talonpoikaisen ja runsaslumisen miljöön. Sirkku Linnean kuvitusta
Annukka Kiurun lastenromaaniin Tonttu Toljanteri ja joulupukin
salainen tehtävä (Minerva 2016).  

24 lukuun jaettu salapoliisiseikkailu on juonenkäänteiltään turhan poimuileva.

Parhaimmillaan se on ääneen luettuna. 

Tonttu Toljanteri tokaisee taajaan lempisanontojaan “kehvatsu” ja “mavonsilmä”. Sutki savolainen murre vilahtelee sekin useasti tonttujen replikoinnissa.

19. luukku: Jouluidylliä eri vuosikymmeniltä

Pirjo Suvilehto & Sari Kanala: Sitä joulua en unohda, 205 sivua, Avain 2016. Kansi ja taitto Tarja Kettunen.

Joulukirjakalenteri tämäkin!

Kahden jouluentusiastin, Pirjo Suvilehdon ja Sari Kanalan, viime viikolla ilmestynyt joulunostalgiapaketti Sitä joulua en unohda esittelee 24 luvussaan joulunvieton perinteitä, kliseitä ja historiaa Suomesta ja maailmalta. 

Luvuissa tulevat käsitellyiksi esimerkiksi Ilo ja riemu, Eläinten joulu, Joulukuuset, Pienten joulutouhuja, Kaupungin joulu ja Jouluseimi.

19:nnessä luvussa aiheena on Pienten joulutouhut.
Kuvituskuvana Martta Wendelinin postikortti Pirjo Suvilehdon ja
Sari Kanalan kirjasta Sitä joulua en unohda (Avain 2016). 

Tekijäpari on haravoinut kiitettävän kattavasti Suomessa ilmestyneitä lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjoja, joissa joulunviettoa eri tavoin kuvataan. 

Sitaattikatkelmia löytyy niin F. E. Sillanpäältä, Teuvo Pakkalalta kuin Kirsti Manniselta ja Laila Hirvisaareltakin. 

Lasten- ja nuortenkirjojen joulukuvastoa edustavat muiden muassa Sinikka ja Tiina Nopola, Tuula Korolainen ja Marko Leino.

Kuvituksessa luotetaan vanhojen postikorttien ja joululehtien nostalgiseen kuvastoon.

18. luukku: ”Tunnelma oli hyvin jouluinen”

Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut, suomentanut Turun yliopiston suomentajaseminaari Hilkka Pekkasen johdolla, 153 sivua, Tammi 2016.

Sisarukset Leo, Dick ja Anne joutuvat äidin tulirokon takia karanteeniin serkkunsa luokse.

Lähestyvästä joulusta huolimatta Leo, Dick, Anne ja Pauli joutuvat opiskelemaan uutterasti kotiopettajan johdolla. 

Jostain syystä poikatyttö Paulin Tim-koira suhtautuu alusta alkaen Roland-opettajaan korvat luimussa.

Blytonin lastenkirjoille ominainen ihmisten tyypittely ulkonäön perusteella tulee esiin, kun Pauli sanoutuu irti serkkujensa opettajan liehittelystä. 

Dick ihmettelee, kuinka Pauli voi nähdä Rolandin ohuet huulet tämän parran ja viiksien läpi:

 – En tykkää ohuthuulisista ihmisistä. Ne ovat aina ilkeitä ja kovia. Enkä pidä hänen kylmistä silmistäänkään. Te muut saatte kyllä häntä mielin määrin mielistellä, mutta minä en aio tehdä niin.

Lapset löytävät Kirrinin talosta salaperäisen karttakäärön, joka kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin kouluvelvollisuudet. Kirrinissä yöpyvillä taiteilijoillakaan ei taida olla ihan rehellisiä aikeita. Ja tietysti jännite kiristyy, kun Paulin tutkijaisän tärkeistä tutkimusmuistiinpanoista katoaa kolme tärkeää sivua…

Joulu häilyy tihentyvän seikkailun taustalla melko pienin maininnoin:.

Seuraavina päivinä lapset eivät ehtineet ajatella salaista tietä paljonkaan, sillä joulu oli tulossa, ja tehtävää riitti. 

Oli piirrettävä ja maalattava joulukortteja vanhemmille ja ystäville. Talo piti koristella. Lapset lähtivät keräämään orjanlaakerinlehviä opettaja Rolandin kanssa ja palasivat kotiin syli niitä täynnä. 

– Olette itsekin kuin suoraan joulukortista, Fanny-täti sanoi kun he tulivat puutarhapolkua pitkin kantaen punamarjaisia orjanlaakerioksia olkapäillään.
 [ – – ] Olohuoneen hyllyillä oli monta rasiallista paukkukaramelleja, ja kaikkialla oli salaperäisiä paketteja. Tunnelma oli hyvin jouluinen. Lapset olivat iloisia ja innostuneita.

Tammi on teettänyt Enid Blytonin Viisikko-kirjojen suomennosten 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi teettänyt Turun yliopiston kääntäjäopiskelijoilla
uudet käännökset kolmesta sarjan kirjasta, Viisikko aarresaarella, Viisikon uudet seikkailut ja Viisikko karkuteillä. 

17. luukku: Omannäköinen joulu syntyy itse tehdyistä koristeista

Jenni Peltonen: Iloinen joulukoristekirja, 103 sivua, Metsäkustannus 2016.

Joka jouluksi ilmestyy nykyisin lukuisia joulutunnelman virityskirjoja. Valtaosa niistä on ulkomaista alkuperää.

Itse pidän enemmän kotimaisista ja vähän persoonallisemmista kädentaitokirjoista, joiden ohjeiden huokeat ja konstailemattomat materiaalit löytyvät ihan muualta kuin askartelukaupasta.

Jenni Peltosen Iloinen joulukoristekirja sopii kaikille, jotka pitävät vähän rouheammasta ja pelkistetymmästä joulufiilistelystä.

Askarteluohjeissa hyödynnetään paljon yksinkertaisia materiaaleja: puuliiteristä löytyviä jätelaudan pätkiä, paperia, rouheaa betonia, puuhelmiä ja rautalankaa.

Ohjeet ovat selkeitä ja kirjan lopussa on kaavoja ja malleja ohjeiden toteutusta helpottamaan.

Puuhelmitähti ja viisisakarainen tähtinauha taitavat mennä rouva Huun näpsäilypajassa kokeiluun viimeistään joulun jälkeisinä välipäivinä, kun tämänvuotisen joululahjapajan kiire hellittää…. sillä tuleehan se joulu ensi vuonnakin!

Jenni Peltosella on kädentaitoblogi Vuokkola, josta löytyy myös muihin vuodenaikoihin sopivia askarteluvinkkejä.  

16. luukku:"Toisilla kestää kauan selvittää oma tarkoituksensa maailmassa"

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu, kuvittanut Chris Mould, suomentanut Sarianna Silvonen, 267 sivua, Aula & Co 2016.

Joulupukin alkuperästä kertovat lastenkirjat tuovat yhden kiinnostavan säikeen jouluaiheiseen lastenkirjallisuuteen.

Toisin kuin voisi luulla, suomalaisilla ei ole kovin kummoista monopoli-oikeutta näihin kirjoihin. 

Brittiläinen Matt Haig on Suomessa entuudestaan vielä tuntematon tekijä, joka on kotimaassaan kuitenkin saanut useita lastenkirjallisuuden  palkintoja ja ehdokkuuksia.

Poika nimeltä joulu on hieman hämmentävä sekoitus Charles Dickensin joulutarinoita, Roald Dahlin lastenromaanien särmikästä hahmogalleriaa, perinteistä joulukuvastoa ja rivakkaa action-toimintaa makaabereine lisukkeineen.

Nikolas on 11-vuotias poika, joka asuu matalassa töllissä yhdessä rutiköyhän halonhakkaajaisänsä kanssa. Äiti on kuollut aiemmin tapaturmaisesti. Nikolaksella on vain naurisnukke ja puinen reki leikkikaluinaan. 

Vaatimattomista oloista huolimatta Nikolaksella on asiat hyvin, sillä…  

Nikolaksen mielestä päivän paras hetki oli nukkumaanmenoaika, koska silloin isä kertoi hänelle tarinoita. Pieni ruskea hiiri, jolle Nikolas oli antanut nimeksi Miika, hiipi sisälle mökin lämpöön ja kuunteli myös. 

Ja isä kertoo tontuista, jotka asuvat

--- Suomen ainoan vuoren toisella puolella, salaisen vuoren, jonka olemassaoloa jotkut ihmiset jopa epäilevät. Tontut asuivat taikamaassa, lumipeitteisessä kylässä nimeltä Tonttuvaara, keskellä metsäisiä kukkuloita.
 

Isä on lähdössä tutkimusmatkalle, joka voisi onnistuessaan ratkaista kaikki toimeentulohuolet. Mutta Nikolaksen pitäisi jäädä kotiin ynseän Charlotta-tädin hoteisiin.

Ennalta-arvattavasti Nikolas antaa huutia Charlotta-tädin tylylle hoivalle. Hän karkaa kotoaan ja saa apua Salama-porolta. Ja niin Miika-hiiren, Nikolaksen ja Salaman seikkailu voi alkaa.

Kirjan graafinen ilme on viimeistelty, ja Chris Mouldin kuvitus on eloisaa ja
toimii dynaamisesti tarinan eteenpäin kuljettajana. Chris Mouldin kuvitusta Matt Haigin lastenromaaniin Poika nimeltä Joulu (Aula 2016). 

Kolmikko päätyy Tonttukylään, mutta siellä hallinnoi Vodol-ukki, joka on kieltänyt kaiken hauskanpidon. Isän jäljet johtavat nekin Tonttukylään, ja Nikolas joutuu aprikoimaan isänsä tekojen vaikuttimia, kun kuulee Tonttulasta  kidnapatusta Pikku  Kipistä.

Ankeutta ja uskomattomia juonenkäänteitä piisaa, mutta Nikolaksen sympaattinen hahmo  kantaa kyllä  tarinan onnelliseen loppuun asti.

Ja kaikille lienee jo tässä vaiheessa selvää, mikä Nikolaksesta tuli aikuiseksi vartuttuaan ? 

Pienestä hintelästä pojasta sukeutuu vuosikymmenten kuluessa ja monenlaisten elämänkokemusten mittaan tietysti  Joulupukki! Chris Mouldin kuvitusta Matt Haigin lastenromaaniin Poika nimeltä Joulu (Aula 2016).  

Muita kirjoja Joulupukista:

Mauri Kunnas: Joulupukki: kirja Joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla, Otava 2001

Marko Leino:  Joulutarina, Gummerus 2007

Paula Havaste: Joulupukin tarina, kuv. Riikka Jäntti, Gummerus 2006

Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia, Schildts & Söderströms 2014

15. luukku: Voi sitä naurun ja lystin määrää!

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu. Puuhalahja. Otava 2016. [kirjan lisäksi pahvikotelossa lautapeli, piparimuotti ja elokuvajuliste]

Tatu ja Patu ovat vähän kuin moderneja hölmöläisiä. Heidän lapsenomainen uteliaisuutensa ja suin päin kohti uusia kokemuksia säntäilevä elämänasenteensa on hurmannut jo 14  kirjassa. 

Väärinkäsitykset ja crazy-huumori yhdistävät useampaakin nykylasten ja varhaisnuorten kirjasarjasuosikkia.

Timo Parvelan Ella- ja Sinikka & Tiina Nopolan Risto Räppääjä -sarjoissa erilaiset kommellukset seuraavat toisiaan katkeamattomana vyyhtenä.

Aino Havukaisen & Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjojen valttina on yksityiskohdissaan ylenpalttinen kuvitus.

Tatu ja Patu ajautuvat kaikesta suorittamisesta jouluströsseli-
joulustressiin. Onneksi tämä ahdistava olotila hälvenee nopeasti.
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvitusta kuvakirjaan Tatun ja Patun
ihmeellinen joulu (Otava 2015, up. 2016). 

Tällä kertaa Tatu ja Patu erehtyvät ovesta ja menevät ystävänsä Veeran kodin sijasta väärään taloon virittelemään joulutunnelmaa. 

Koska Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, heillä ei ole kovinkaan paljon ennakkotietoa ihmisten joulunviettotavoista. Väärinymmärryksestä ja –tulkinnasta syntyy toinen toistaan hupaisempia tilanteita.

Loppu hyvin, kaikki hyvin: näin idylliseen jouluasetelmaan päädytään kaiken
 kohelluksen jälkeen, kun Veera löytää Tatun ja Patun. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvitusta kuvakirjaan Tatun ja Patun ihmeellinen joulu (Otava 2015, up. 2016). 

Jouluaiheinen Tatu ja Patu -kirja ilmestyi alunperin viime vuonna, mutta Rike Jokelan Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu -elokuvan siivittämänä kirja on pakattu nyt ”puuhalaatikkoon”, josta löytyy myös Tatu ja Patu -piparkakkumuotti, elokuvajuliste ja lautapeli.

Tämä ajankohtaiseksi brändätty puuhatuote tekee aika hauskasti kunniaa vanhojen lasten joululehtien tuotekonseptille: visuaalisesti tavanomaista näyttävämmistä joululehdistä löytyi nimittäin jo sata vuotta sitten myös monenlaista askaretta helpottamaan joulun odotusta!