7. luukku: Joulu tulee hötkyilemättäkin

Timothy Knapman & Rebecca Harry: Metsän eläinten joulu, suomentanut Tuula Syvänperä, 23 sivua, Karisto 2016.

Metsän eläinten joulu kertoo ketusta, joka on vähän kuin Aisopoksen faabelin heinäsirkka, joka viis veisaa muurahaisen neuvoista varustautua pahan päivän varalle.

Muut metsän eläimet valmistautuvat talven tuloon, ja kaikki yrittävät neuvoa huoletonta kettua tekemään samoin.

Mutta kettu ei kuunnellut. 

Sillä oli liian kiire kellimään pehmeälle kukkakedolle.

Kunnes tulee se ankara talvi ja kettu saa tuta, mitä eläimet tarkoittivat.

 Kettu paralla oli niin kylmä, ettei se voinut leikkiä lumessa, niin nälkä, ettei se voinut laulaa tuulelle, ja se oli aivan yksin jääkylmässä metsässä.

Mutta tämä huoleton kettuveijari selviää tästäkin.

Se näkee taivaalla ison tähden ja toivoo oikein hartaasti… ja äkkiä taivaltaa tömpsähtää sen eteen lahjapaketteja, jotka se lähtee kiireen vilkkaa jakamaan kaikille ystävilleen (tarkkaavainen kuvan katsoja voi todeta, että etäällä taivaalla ajaa joulupukki pororekineen).

Konstailematon tarina korostaa joulua ystävien ja pyyteettömän lähimmäisen rakkauden juhlana.

Rebecca Harryn herttaisessa kuvituksessa on kipakka pakkanen ja korkeat nietokset. Kuvitusta vielä korostetaan jäähileisellä foliopainatuksella. 

Tällaiset lasten joulukirjojen erikoistehosteet ovat samanlaista extraa kuin 1800-luvun taitteessa yleistyneiden lastenlehtien joulun erikoispainokset, joissa käytettiin tuhlailevasti värikuvitusta. l